Juuso Lahtinen (vas.) ja Jemo Kettunen organisoivat Jyväskylässä keikkoja eri yleisöille, mutta molemmat ovat huolissaan alakulttuurien tulevaisuudesta yläkulttuurikaupungissa.
Juuso Lahtinen (vas.) ja Jemo Kettunen organisoivat Jyväskylässä keikkoja eri yleisöille, mutta molemmat ovat huolissaan alakulttuurien tulevaisuudesta yläkulttuurikaupungissa.

Elävälle musiikille tarkoitetut tilat ovat Jyväskylässä tiukassa – erityisesti niille, jotka järjestävät tapahtumansa talkoilla.

Pienet kulttuuritoimijat ovat joutuneet Jyväskylässä ahtaalle. Elävää musiikkia paimennetaan kovin ottein pois kaupungin keskustasta – Bar 68:n ja Blaze2B:n jälkeensä jättämiä tyhjiä aukkoja ei olla kyetty täyttämään.
Pienille järjestäjille keskustan viimeisenä turvasaarekkeena on ollut ylioppilastalo Ilokivi.
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus päätti kesäkuun lopussa Ilokiven monitoimitilan käyttömaksu-uudistuksesta. Jatkossa JYY palkkaa tarvittaessa Ilokivessä järjestettäviin tapahtumiin ääni- ja valomiehen. Ylioppilaskunnan kulut nousivat järjestelyn myötä, joten tilan käyttömaksuja korotettiin. Aikaisemman opiskelijoille kiinteän 30 euron maksun sijaan pieni live-tapahtuma tulee maksamaan vähintään 150 euroa.
Kasvaneet käyttömaksut ovat kuohuttaneet erityisesti aloittelevien sekä marginaaliseen musiikkiin keskittyneiden keikkajärjestäjien tunteita. Punk-tapahtumia järjestävä ryhmä Musta Aalto joutuu lopettamaan keikkojen järjestämisen Ilokivessä kokonaan. Neljän yhtyeen punk-tapahtuma tulisi maksamaan nollabudjetilla toimivalle ryhmälle vähintään 300 euroa.
”Meillä on ennen ollut oma ammattitaitoinen miksaaja tekemässä äänet talkoohengessä. Nyt joudutaan maksamaan talon äänimiehestä, vaikka tarvetta ei olisi”, kertoo Mustaa Aaltoa edustava Juuso Lahtinen.

JYYn kulttuurisihteeri Juho Kaitajärven mukaan uudistuksella pyritään siihen, että keikan jälkeen myös seuraava ilta on helppo järjestää. Vaihtelevien keikkajärjestäjien jäljiltä tavaraa ja laitteistoa on usein hukassa tai epäkunnossa, ja uudistus hyödyttää siten kaikkia järjestäjiä.
”Niille järjestäjille, joilla on ollut oma pätevä äänimies, tämä on tietysti huono juttu, mutta kaikille ei voida tehdä omia sääntöjä.”
Uudistus on ollut suunnitteilla jo pitkään, sillä tila on ollut jo vuosia ongelmallinen teknikoille.
”Meillä on sillä tavalla hyvä tilanne lyödä tällaisia uudistuksia läpi, että kaupungissa on nyt pulaa paikoista, jotka järjestävät live-tapahtumia”, jatkaa Kaitajärvi.
Ilokivessä Hattujen yö- nimistä live-musiikkitapahtumaa järjestäneen Jemo Kettusen mukaan vallitseva kehityssuunta tekee hallaa kaupungin vaihtoehtokulttuurille. Hänen mielestään live-musiikkia tarjoavat paikat ovat alkaneet hiljalleen monopolisoitua.
”Sehän on ollut Jyväskylän suola, että täällä on erilaisia vaihtoehtoja! Vaikka tapahtumissa ei aina olisikaan erityisen paljon porukkaa, tärkeintä on se, että tarjontaa ylipäänsä on. En usko, että tämä on musiikille onneksi.”

Olivat tilat tiukassa tai eivät, ilman punkia Jyväskylä ei jää. Vastaisuudessa punkkarit vaeltavat pari kilometriä Ilokivestä luoteeseen. Ylioppilaskylän Rentukassa tapahtumien järjestäminen on edelleen ilmaista.
Äänenlaatu ja akustiikka eivät ole kovin häävejä, mutta siihen on toistaiseksi tyydyttävä.
”Onhan se parempi kuin ei mitään, vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole”, hymähtää Lahtinen.
Sekä Lahtisen että Kettusen mielestä paras malli vaihtoehtoisen kulttuurin esiintuomiselle ja tukemiselle on kuitenkin vapaa kulttuuritila. Jyväskylän elävän musiikin yhdistyksen Jelmun hallinnassa oleva Tanssisali Lutakko on kaunis esimerkki siitä, mihin Jyväskylässä talkoovoimin pystytään. Paikan tai tilan suhteen Lahtinen ei ole turhan kranttu.
”Lopulta ei tarvita kuin seinät ja katto, loput tehdään kyllä itse.”

Helena Hirvinen