Harlekiinien sankari on miessukukunnan valioyksilö: menestyvä, aristokraattinen ja kulmikkaan maskuliininen. Johtajatyyppiä.
Romantiikka esineellistää miehen ”menestysobjektiksi” ja asettaa tavalliselle miehelle epäinhimillisen korkean standardin.

Jo lapsesta pitäen tytöt kasvatetaan odottamaan mieheltä enemmän kuin mitä he itse tarjoavat. Romantiikan sankaritar on nuori ja viaton; hän tuo suhteeseen vain neitseellisen itsensä, mikä kuitenkin riittää sankarin statuksen ja mammonan vastikkeeksi. Satu Tuhkimosta tarjoaa tytöille vuosisataisen viestin:
”Kun sinulla on tarpeeksi seksuaalista valtaa, rumemmat sisarpuolet jäävät rannalle häpeämään”.
Romantiikan sankaritar ei saa koskaan tavoitella sankarin omaisuutta tietoisesti. Se tuottaa romanssien kirjoittajille usein visaisia pulmia. Kilpailijattaren perisynniksi kuvataan sankarin mammonan tarkoituksellinen havittelu – materiaalinen opportunismi. Romantiikka onkin naisten opaskirja sosiaaliseen nousuun ilman tietoiselta vaikuttavaa materiaalista pyrkimystä.
Tavallinen mies ei kykene koskaan tavoittamaan romantiikan asettamaa rimaa. Hänellä on vain pilkkiharrastus, tuulipöksyt ja Toyota. Naisilla on helpompaa. Tyypilliselle miehelle riittää, että naisella on pylly ja tissit. Odotukset eivät olekaan tasapainossa.

Päinvastoin kuin romantiikka, porno on miellyttävän tasa-arvoista. Ensin päällä on mies, sitten nainen – nainen tulee, sitten mies. Kaikkia haluttaa, kaikki saavat ja seksi vaihdetaan seksiin. Pornossa naisia häiritseekin sen liika tasa-arvoisuus: pelkän miehen seksuaalisuuden ei pitäisi riittää naisen seksuaalisuuden vastikkeeksi.
On syytä kysyä, pitäisikö median romantiikka korvata pornolla? Porno voisi kasvattaa ihmiset tasapuolisen seksuaalisen vaihdon malliin.
Silloin miesten paine sankaritekoihin ja menestyksen tavoitteluun helpottuisi. Romantiikan oikea paikka on hikisen takahuoneen tiskin alla.

Henry Laasanen