Essee

Generatiivisen tekoälyn rakettimainen kehitys herättää eksistentiaalista kauhua. Mahdollisuus ihmiskunnan tuhoutumiseen ei ole kuitenkaan ainoa syy, miksi sitä kannattaa pelätä.

Ryhdyin kirjoittamaan kirjeitä, koska halusin kapinoida kiirettä vastaan ja ajatella hitaammin. Huomasin, että viestinnän hitaus antaa minulle luvan olla ihminen, kirjoittaa Roosa Niskanen.

Nykyään voi löytää elintarvikepakkauksen kyljestä kaikki sateenkaaren värit täyttävän litanian erilaisia vastuullisuusmerkkejä. Samoja merkkejä ei löydy kuitenkaan CV:stä, kirjoittaa Veeti Rautanen.

Puolustusvoimat haluaa lisätä naisten määrää reservissä. Tavoite tuskin toteutuu, jos palveluksen sisäistä tasa-arvoa ei paranneta, kirjoittaa Sissi Puranen.

Koska syntyvyys on Suomessa laskenut, ystävyyssuhteiden merkitys voi korostua tulevaisuudessa yhä enemmän. Itse ajattelen ystävyyden muodostuvan vuorovaikutteisuudesta ja valinnasta, kirjoittaa Veera Niskanen.

Kulttuuriessentialistinen ajattelu pohjaa yritykseen ymmärtää historiaa ja geopolitiikkaa "idän" ja "lännen" vastakkainasettelun kautta, mikä on ongelmallista, kirjoittaa Akseli Ekola.

Tutkimusten mukaan koemme esimerkiksi empatiaa herkemmin niitä kohtaan, joihin samaistumme. Lisäksi auttamishaluun vaikuttavat voimakkaat tunnereaktiot, kirjoittaa Aleksiina Asell.

Onko klassikoiden tunteminen osoitus siitä, että on hyvin lukenut, kysyy Heta Lohela.

Teatterin arvoa ei voi mitata rahassa, mutta sen hyödyt ovat kiistattomat niin tekijöille kuin katsojille, kirjoittaa Leo Heinämäki.

Hinnat ohjaavat kuluttajaa epäekologisempaan suuntaan, kirjoittaa Iina Niskanen esseessään.