MONILLE MEISTÄ ystävyys on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Näin alkaa kirjoittaja, valtiotieteilijä Mirja Hämäläisen teos Ystävyys (2022).

Samaistun väitteeseen täysin. Elämäni tärkeimmät ihmissuhteet ovat olleet ystävyyssuhteita.

Tutkimukset osoittavat, että ystävyyksien syntymiseen ja suhteiden kestoon vaikuttavat monet asiat. Eri elämänvaiheet heijastuvat esimerkiksi ystävyyssuhteiden määrään.

Ystävyyden merkitys on kuitenkin pysyvä: tämän olen huomannut varsinkin nyt aikuisiällä.

 

ALA-ASTEIKÄISENÄ KATSELIN ympäri koulun pihaa juoksevia lapsia. Pulpettien kulmalle jätettyjä ystäväkirjoja ja reppuihin rypistettyjä kutsuja syntymäpäiväjuhliin.

Jos joku olisi kysynyt, kuka on paras ystäväni, en olisi tiennyt mitä vastata. Läheisiä ihmisiä oli useita. En olisi tuolloin osannut edes määritellä, kuka on ystäväni ja kuka kaverini tai hyvänpäivän tuttu. Samankaltaisuus saa meidät luottamaan helpommin toiseen. Omia ystävyyssuhteitani määrittelivät lapsena useimmiten yhteiset harrastukset, ikä ja asuinpaikka.

Toisinaan vanhemmat tai muut tärkeät aikuiset olivat lapsia nopeampia. Kyläilystä saatettiin sopia vanhempainilloissa ja koulun juhlissa. Lasten ystävyydessä korostuu etenkin luottamus ja hauskanpito, kirjoittaa Mirja Hämäläinen. Lapset sopivat usein yhdessä, mikä koetaan hauskaksi. Ystävyyden ei tarvitse olla syvää, kunhan on kivaa.

Nuoruus on usein itsetutkiskelun aikaa. Varsinkin yläaste- ja lukioikäisenä ihmissuhteet saattavat näyttää kimuranteilta. Identiteetit muovautuvat. Hämäläisen mukaan nuoruuden ystävyydet ovat usein kasvun paikkoja, joiden merkityksen ymmärtää kunnolla vasta jonkin ajan päästä. Omien ystävyyksieni merkitys on korostunut etenkin silloin, kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle.

 

ANNA ROTKIRCH ja Venla Berg kuvailevat artikkelissaan Ystävät (2020) yhdessäoloa ja sosiaalisia suhteita ihmisyyden kulmakiveksi. Mitä enemmän asioita tekee yhdessä jonkun kanssa, sitä parempi ystävä toisesta tulee.

Etenkin nuoruudessa sosiaalisuus korostuu, ja ystäviä tavataan paljon, usein monta kertaa viikossa. Iän myötä ystävyyssuhteiden ylläpito saattaa kuihtua ja tapaamiskerrat harventua. Ikääntyessä sukulaiset koetaan usein ystäviä läheisemmiksi.

Syntyvyys on kuitenkin laskenut, mikä Rotkirchin ja Bergin mukaan tulee todennäköisesti näkymään ystävyyssuhteiden merkityksessä.

Nykyään, reiluna parikymppisenä, ajattelen ystävyyden muodostuvan vuorovaikutteisuudesta ja valinnasta. Halusta jakaa aikaa ja ajatuksia toisen kanssa.

Ystävyyden täyttämässä tilassa ilmapiiri on turvallinen ja kohtaava. Ilon tai surun kyyneliä ei tarvitse peitellä. Arvostus ja kunnioitus on molemminpuolista, eikä toisen läsnäoloa pidetä itsestäänselvyytenä. Sellaisessa tilassa itseään on valmis avaamaan. Tai jos ei valmis, niin ainakin halukas yrittämään. Se on jonkinlaista samankaltaisuutta, mutta samalla erilaisuutta.

 

AIKUISENA YSTÄVYYSSUHTEIDEN monimuotoisuus on korostunut minulle.

Useat ystäväni asuvat pitkän välimatkan päässä, mutta ajattelen heidän silti olevan lähellä. Nykyään ihmissuhteita syntyy usein digitaalisten alustojen välityksellä, eikä ystäviä välttämättä koskaan edes tapaa kasvotusten. Se ei tee ystävyydestä vähemmän arvokasta.

Omissa ystävyyssuhteissani myös ikäero minun ja ystäväni välillä on vaihdellut. Suurimmillaan se on ollut lähes 30 vuotta. Vaikka elämäntilanteemme ovat erilaiset, opimme toisiltamme.

Lisäksi olen huomannut, että ihmissuhteet ovat alkaneet kietoutua yhä enemmän toisiinsa. Seurustelukumppanit ja sukulaiset voivat olla yhtä hyvin läheisiä ystäviä. Oma kaksossiskoni on paras ystäväni.

Ystävyys voi muodostua myös eri sukupuolten välille. Silti edelleen varsinkin naisten ja miesten väliseen ystävyyteen liitetään ulkopuolelta usein heteronormatiivinen oletus siitä, että ystävyyteen liittyy jotain muuta. Rautalankaa kuluu suuntaan jos toiseenkin, kun joutuu taivuttamaan sanoja auki siitä, että romanttisten suhteiden lisäksi on olemassa myös platonisia läheisiä suhteita.

Vastaavasti samaa sukupuolta edustavien välinen ihmissuhde nähdään automaattisesti platonisena, vaikka kyseessä olisikin romanttinen suhde.

Toisinaan ystävyydessä tauot ovat paikallaan. Ihmissuhteet rakentuvat vastavuoroisuudesta. Jos ystävyyssuhde muuttuu yksipuoliseksi ja kuormittavaksi, ei siinä tarvitse pitää itseään.  Hengähdyshetket voivat rakentaa suhteesta vahvemman. Toisinaan ne auttavat näkemään lähelle; miten itse haluaa ja ansaitsee tulla kohdelluksi. Ihmiset voivat myös kasvaa erilleen ja suhde voi päättyä lopullisesti. Varsinkin pitkien ystävyyssuhteiden kohdalla muutosten hyväksyminen voi olla vaikeaa.

”Et voi ikuisesti koputtaa toisen ovella, jos kukaan ei ole tulossa vastaamaan”, sanoi yksi parhaista ystävistäni kerran pohdintojani kuunnellessaan.

On tärkeää kuunnella itseään ja olla myös itsensä ystävä.

 

YSTÄVYYS ON lapsuudesta saakka tärkeimpiä asioita elämässä.

Olen oppinut ystäviltäni paljon. Samalla olen oppinut itsestäni. Koen myös olevani monella tapaa onnekas. Monella ihmisellä ei ole läheisiä ystäviä, vaikka he niin toivovat.

Puhun läheisistä ystävistäni usein tärkeinä ihmisinä. He ovat sellaisia, joiden seurassa viihdyn ja joiden kanssa keskusteleminen on helppoa. Joiden seurassa voin olla aito itseni.

Ystävyys on minulle keskustelua ja vastavuoroisuutta. Se on huolettomuutta, olemista, naurua ja lohdutusta. Viestejä ja sähköpostikeskusteluja. Banaanin kuoriin raaputettuja viestejä ja WC:n peiliin huulipunalla kirjattuja muistutuksia. Rakkautta. ▬

 

Kirjoittaja on viestinnän opiskelija ja Ystävä-nimisen mustekalapehmon omistaja, joka ei ole katsonut jaksoakaan Frendejä.