MAAILMASSA on sääntöjä, jotka on unohdettu kertoa. Väite voi kuulostaa kummalliselta, mutta Laura Wathénille se oli totta vuosikymmenen ajan.

Diagnoosiehdotuksia oli kertynyt vuosien aikana useita. Masennus-, ahdistuneisuus- ja persoonallisuushäiriöt.

Wathén opiskeli Helsingin yliopistossa sosiologiaa, kun meni vuonna 2019 opiskeluterveydenhuollon lääkärille. Hän haki kolmatta kertaa lausuntoa psykoterapiaa varten. Silloin lääkäri kysyi häneltä: oletko ajatellut, että sinulla voisi olla ADHD?

Nyt Wathén on 30-vuotias. Hän sai ADHD-diagnoosin reilu kaksi vuotta sitten, marraskuussa 2020.

Se selitti paljon.

 

ADHD ON aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö. Lyhenne tulee englanninkielisestä nimityksestä Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder. Oireyhtymä liittyy aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneeseen kehitykseen.

Häiriön oireet painottuvat yksilöllisesti, mutta ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.

Oireet voivat näkyä lapsella esimerkiksi jatkuvina vaikeuksina keskittyä leikkeihin ja koulutehtäviin.

Näin oli myös Wathénilla. Lisäksi sekä meneminen leikkikouluun että sieltä lähteminen olivat vaikeita. Vaikkei koulussa ollut kamalaa tai liian kivaa, siirtymät olivat raskaita. Kotona jäivät kesken unet, koulussa leikit. Vaikeus siirtyä uuteen tilanteeseen voi olla yksi ADHD:n oireista.

Edelleen aikuisena kotoa lähteminen on Wathénille hankalaa, eikä hän pidä ympäristön vaihtumisesta.

Peruskoulussa Wathén oli arvosanojen mukaan kympin oppilas, ja opiskelu kiinnosti. Silti hän tunsi huonommuutta. Koulussa ei kiinnitetty huomiota hänen myöhästelyihinsä ja pulpetin sotkuisuuteen.

Välillä Wathén puhui ihmisten päälle. Havahtuessaan siihen häntä hävetti. Yläaste tuntui ”räpiköimiseltä”.

”Muistan lapsuudesta tilanteita, joissa olin tosi pihalla enkä ymmärtänyt mitä tarkoitetaan.”

Nuoruus- ja aikuisiällä ADHD voi vaikeuttaa keskittymistä opiskeluun ja työhön. Huomio kiinnittyy tehtävien teon kannalta epäolennaiseen.

Häiriöstä kärsivä ei välttämättä jaksa keskittyä yhteen asiaan, vaan yrittää tehdä montaa yhtä aikaa. Pitkäjänteisyyden puute voi vaikeuttaa tehtävien aloittamista ja niiden loppuun saamista.

 

ADHD-DIAGNOOSIEN määrä on kasvanut viime vuosien aikana. Siitä kertovat esimerkiksi oireyhtymän lääkereseptien saaneiden määrät.

Käytetyin ADHD-lääke on metyylifenidaatti. Vuonna 2021 Kela myönsi siihen korvauksen 56 705 henkilölle. Luku oli lähes 30 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Toiseksi käytetyin lääke on lisdeksamfetamiini. Myös sen käyttäjien määrä kasvoi. Vuonna 2021 siihen myönnettiin Kela-korvauksia 8 182 henkilölle, mikä on 44 prosenttia enemmän kuin vuonna 2020.

ADHD-diagnoosien lisääntyminen näkyy erityisesti nuorilla aikuisilla.

Esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n kautta tehtyjen diagnoosien määrä on moninkertaistunut vuodesta 2018 lähtien.

Siinä missä diagnoosien osuus oli vuonna 2019 kaikista YTHS:n mielenterveyskäynneistä noin 3,5 prosenttia, vastaava luku oli vuonna 2022 noin 7 prosenttia.

Diagnoosien määrän kasvuun on vaikuttanut YTHS:n projektipäällikkö Mari-Anne Mahkosen mukaan ainakin koronapandemia. Opiskelijoiden kokema yksinäisyys, sosiaalisen kanssakäynnin puute ja etäopiskelu lisäsivät mielenterveyspuolen käyntejä.

Entistä useammasta saattoi tuntua, että itsellään saattaisi olla keskittymiskykyä haittaava häiriö, Mahkonen sanoo.

”Nykyään tällaisista asioista puhutaan ja luetaan enemmän kuin aiemmin. Monet ovat saattaneet keskustella kaverinsa kanssa, jolla on todettu ADHD, ja alkaneet epäilemään sitä myös itsellään.”

 

 

VAIKKA MONILLA diagnoosin saaneilla ADHD oireilee jo lapsuusiässä, häiriö todetaan usein vasta aikuisena.

Tällä hetkellä YTHS:n psykiatrien vastaanottoajoista noin neljäsosa menee ADHD-selvittelyihin. Jonotusaika selvittelyihin on vuodesta kahteen.

Aika on Mahkosen mukaan pitkä. Siihen on vaikuttanut selvittelyihin hakeutuneiden määrän kasvu.

Lisäksi ammattikorkeakoulut yhdistyivät YTHS:n palveluiden piiriin vuoden 2021 alussa. Toisin sanoen palveluihin oikeutettujen opiskelijoiden määrä kasvoi.

Valtaosa YTHS:lle selvittelyyn hakeutuneista ei Mahkosen mukaan täytä häiriön diagnostisia kriteerejä.

Diagnoosi edellyttää, että oireyhtymään liitettyjä oireita on esiintynyt myös lapsuudessa, niitä on useita ja ne häiritsevät elämää monilla osa-alueilla. Tutkiminen perustuu olemassa olevan tiedon keruuseen, kuten koulutodistuksiin ja -terveydenhuollon merkintöihin. Henkilön itsensä lisäksi haastatellaan usein myös jotain hänet tuntevaa.

Lisäksi täytyy käydä 6–7 kertaa terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla. Ainakaan toistaiseksi ADHD:ta ei voi diagnosoida laboratoriokokeella tai aivojen kuvantamisella.

 

WATHÉNILLA ADHD haittaa arkea. Ajatukset harhailevat. Hänen on vaikea kuunnella.

Häntä hävettää, ettei aina pysty hoitamaan ”normaalien ihmisten” arkiaskareita kuten kotitöitä ja laskujen maksamista.

Jos imuri ei ole kodissa esillä, ei imurointi käy edes mielessä.

Arki tuntuu aaltoilevalta: joskus on into järjestellä elämää, mutta suuri osa arjesta tuntuu ”suossa rämpimiseltä”. ADHD-ihmisen arjessa näennäisesti pienet asiat kasaantuvat.

Häiriö vaikuttaa myös Wathénin ihmissuhteisiin. Välillä hän pelkää hylätyksi tulemista. Joskus ei taas muista ihmisten olemassaoloa. Yhteydenpito unohtuu.

”Poissa silmistä, poissa mielestä”, Wathén kuvaa tahatonta unohteluaan, kun asiat eivät ole näkyvillä.

Imuri tai ihmiset.

 

”Ei tarvitse tavoitella samaa mitä muut tavoittelevat, eikä ole vain yhtä tapaa suorittaa.”

 

OIREYHTYMÄÄN liittyy kohonnut mieliala-, käytös- ja päihdehäiriöiden riski.

Tällä hetkellä Wathénilla on toimiva lääkitys. Hän lopetti alkoholin käytön yksitoista vuotta sitten ja ymmärsi myöhemmin, miksi haki alkoholista oireisiin apua. Oli tarve saada päänsisäinen vilinä kuriin.

Nykyään hänellä on ystävänsä Katri Ylisen kanssa yhteinen yritys.

Darravapaa-yhteisön tarkoitus on kyseenalaistaa yhteiskunnan alkoholinormatiivisuutta. Wathén ja Ylinen järjestävät esimerkiksi alkoholittomia Sober Furious -bileitä ja jakavat tietoa alkoholittomasta elämäntavasta.

Vaikka ADHD-diagnoosien saaminen helpotti, se jätti myös trauman. Wathén oli pitänyt itseään tyhmänä. Vuosien pinnistelystä ja virheellisistä diagnooseista jäi katkera tunne.

”Olin tiedostamatta jo nuorena etsinyt selviytymiskeinoja, joilla peitellä huonommuutta.”

Nyt hän haluaa auttaa muita. Hän on tehnyt TikTok-videoita ADHD-kokemuksistaan lokakuusta 2022 saakka.

Tammikuussa 2024 ilmestyvä kirja kertoo ADHD:sta milleniaalin näkökulmasta. Wathén käsittelee siinä muun muassa nykyistä työpaikkakulttuuria.

Työkokouksissa Wathén pelaa välillä puhelimellaan toisten puhuessa. Kyse ei ole siitä, etteikö muiden kuunteleminen kiinnostaisi – päinvastoin. Pelaaminen auttaa keskittymään kuuntelemiseen.

”Yhteiskunnassa ja työpaikoilla pitäisi laajemmin ymmärtää, että kaikille ihmisille eivät sovi samat työtavat. Aamuvarhaisella heräävän supersuorittajan ihanne täytyisi murtaa.”

Opintojaan Wathén edistää maltillisella tahdilla. Hän aloitti gradun kirjoittamisen tammikuussa.

Oma yritys Darravapaa on kuitenkin etusijalla. Vaikka työt sosiaalisessa mediassa ja Darravapaa-yhteisössä ovat Wathénin intohimo, hän tietää tarvitsevansa paljon lepoa, koska uupuu helposti. Siksi hän opettelee irtautumaan suorittamisesta.

”Ei tarvitse tavoitella samaa mitä muut tavoittelevat, eikä ole vain yhtä tapaa suorittaa.”

”Eikä ole yhtä tapaa elää elämää.”