HIRVEÄÄ. AIVAN kamala syyllisyys. Näin Susanna Huovinen muistaa tunteneensa, kun paikkaa Jyväskylän yliopistosta ei irronnut toisellakaan yrittämällä.
Huovinen ei kuitenkaan antanut periksi. Paikka yliopistosta houkutti ja yhteiskunnallinen vaikutustyö oli lähellä sydäntä.
Lopulta kolmas hakukerta tuotti tulosta, ja Huovinen pääsi opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa.
”Jos ovet eivät olisi kolmannellakaan kerralla auenneet, en tiedä, mitä olisin tehnyt”, Huovinen kertoo.
HUOVINEN, 54, valittiin syyskuun alussa Jyväskylän yliopiston vuoden alumniksi. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi yliopistosta vuonna 1998.
Omilta yliopistoajoiltaan Huovinen muistaa oivaltaneensa, ettei yhteiskunnan toiminta olekaan niin mustavalkoista kuin hän oli nuorempana ajatellut.
”Politiikassa on yleistä, että ajatellaan yhtä muutettavaa asiaa. Että kun vain muutettaisiin jokin yksi asia, niin tilanne olisi parempi. Yhteiskunta on kuitenkin monimutkainen verkko: kun liikuttaa jotain, se vaikuttaa myös muihin asioihin”, Huovinen sanoo.
”Kompleksisuuden oivaltaminen on auttanut hahmottamaan ja ehkä myös rakentamaan yhteistyötä urallani. Jos jotain haluaa saada aikaan, yksin mesoamalla ei oikein tule tulosta.”
Palkintoperusteissa kerrotaan, että Huovisen ura “ilmentää erinomaisesti Jyväskylän yliopiston arvoja ja vaikuttavuutta ja osoittaa, kuinka yhteiskuntatieteellinen koulutus voi johtaa merkittäviin vastuutehtäviin yhteiskunnan eri tasoilla”.
Ylisanoja riittää, eikä täysin syyttä – Huovinen on tehnyt pitkän poliittisen uran ennen nykyistä tehtäväänsä Kuntaliiton varatoimitusjohtajana. Kuntapolitiikkaa, 19 vuotta kansanedustajana ja päälle kaksi ministerinsalkkua.
Prisman kassalla istui monta muutakin maisteria minun lisäkseni
Susanna Huovinen
TIE EI kuitenkaan ollut aina itsestäänselvyys. Heti valmistuttuaan Huovinen kertoo pettyneensä, ettei Jyväskylästä tahtonut löytyä omaa koulutusta vastaavaa työtä. 1990-luvun laman keskellä tilanne oli monelle nuorelle haastava.
”Ei niitä töitä hevin ollut. Kovin monella muullakaan vastavalmistuneella ei ollut hyvä tilanne. Prisman kassalla istui monta muutakin maisteria minun lisäkseni”, Huovinen kertoo.
”Siinä oli paljon sellaista tulevaisuudenuskon heikentymistä. Näen paljon yhtymäkohtia nykyhetkeen.”
Yrittäminen ja sinnikkyys palkittiin uudelleen vuoden 1999 eduskuntavaaleissa, kun Huovinen sai paikan kansanedustajana SDP:n riveissä. Ensimmäinen ministeripesti osui vuosille 2005–2007 liikenne- ja viestintäministerinä ja seuraava 2013–2015 peruspalveluministerinä.
Eduskunnan jälkeen tie vei Keski-Suomen ensi- ja turvakodit ry:n toiminnanjohtajaksi, valtiovarainministeriön alivaltiosihteeriksi ja lopulta Kuntaliiton päällystöön.
”Olen aina suhtautunut uteliaan kiinnostuneesti uusiin tehtäviin ja haasteisiin”, Huovinen kertoo.
TÄMÄN HETKEN opiskelijoille hän tahtookin välittää ensisijaisesti viestin uskaltamisesta ja toivosta. Huovinen kokee, että moni palkitseva käänne hänen urallaan on seurausta siitä, että on sanonut ”kyllä” myös sellaisille haasteille, jotka ovat vaikeita tai pelottavia.
”Sitten kun niihin valmistautuu ja opettelee uutta, ja huomaa, että hei, mähän pärjään – se on tärkeä kokemus.”
Toisaalta yliopistoelämästä kannattaa vuoden alumnin mielestä ottaa kaikki irti, myös opiskelun ulkopuolella. Tasapaino valmistumisen kanssa täytyy kuitenkin pitää mukana.
”Myös verkostoituminen ja moniin mahdollisuuksiin tarttuminen on tärkeää. Opiskeluajasta ei saisi tulla liian paineinen opiskeluun keskittyvä aika, mutta pitää myös valmistua”, Huovinen toteaa.
”Kansanedustajana muutama opiskelujensa loppuvaiheessa oleva avustajani nimitti minua graduvahdiksi”, hän kertoo nauraen.