Kauppakadulla sijaitseva yökerho Freetime, tuttavallisemmin Time, on avautunut puolisen tuntia sitten. Istahdamme kuvaajan kanssa sohvalle. Mustalle, naistenvessassa sijaitsevalle nahkasohvalle. Tarkoituksemme on seurata illan ajan, mitä yökerhon naistenvessassa oikein tapahtuu.
Naistenvessa on suhteellisen tilava. Vessakoppeja on kolme ja seinää koristaa kaupunkiaiheinen tapetointi. Seinää vasten on noin kolmen istuttava nahkasohva: se, jolle juuri istahdimme kuvaajan kanssa, ja jota miestenvessan käyttäjät kuulemma kadehtivat. Nahkasohvan vieressä on suuri tekokasvi ja pieni pöytä. Vessan peilin vieressä seinällä on kaiuttimet, joista soi sama musiikki kuin yökerhon tanssilattialla. Peilien edessä käy vasta satunnaista liikettä. Vessa on vielä rauhallinen.
Sitten rauhallisuus rikotaan. Kaksi opiskelijaa vertailee poskiinsa maalattuja neliapiloita. Vihreä väri on jo hieman levinnyt, mutta kuvioista tunnistaa edelleen päivän teeman: St. Patrick’s Day Pub Crawl -tapahtuma on takanapäin ja approkansa on siirtynyt Timeen jatkoille.
Pian tila alkaa täyttyä. Naistenvessa ei ole pelkkä läpikulkupaikka, vaan oma tilansa, jonka rytmi poikkeaa tanssilattiasta. Tänne tullaan käymään, mutta myös jäämään.
Kaveriporukka, joka on pukeutunut yhtenäisiin ja itse tuunattuihin paitoihin, asettuu peilien eteen. Lähestymme heitä.
“Naistenvessat ovat ihania. Ihan tuntemattomatkin ovat monesti tulleet kehumaan ulkonäköä”, Karoliina Kokko sanoo.
“Niin positiivinen tunnelma!” Emmi Nissinen lisää.
He palaavat pian tanssilattialle. Kommentit ovat lyhyitä, mutta samansisältöisiä huomioita kuulee illan aikana useita. Kehuminen ja kommentointi ovat osa tilan toimintaa. Ja juuri ne inspiroivat meidät tarkkailemaan WC:n elämää.
Kokko pukeutuivat itsetuunattuihin paitoihin.
Moni tietää, että baarien naistenvessat ovat paikkoja, joissa jaetaan ilot ja surut niin ystävien, mutta toisinaan myös tuntemattomien kanssa. Vessatiloissa on vähemmän hektistä kuin yökerhon puolella. Siellä on tilaa ja rauhaa kehua ja keskustella. Baarien vessoissa on jopa luotu ystävyyssuhteita tai sovittu lenkkiseuraa seuraavalle päivälle. Ilmiö ei suinkaan rajoitu Freetimeen, vaan naistenvessojen yhteishenki tunnetaan sosiaalisessa mediassa jopa kansainvälisesti. Timen naistenvessa tuntuu kuitenkin tarjoavan Jyväskylän baarien naistenvessoista parhaat puitteet sosiaalisiin hetkiin tilan isohkon koon ja sohvan ansiosta.
Pian kuulemme lauseen:
“Sulla on supersöpö asu!”
Kävelen kahden opiskelijanaisen luo ja kysyn, tuntevatko he toisensa. He kertovat olevansa samasta ainejärjestöstä. Kehuja on Iida Sjöholm, joka on toiminut kehun vastaanottajan Minea Muhosen tutorina.
“Baarien vessat on ihanin paikka olla”, Sjöholm sanoo.
“Tämä on sellainen paikka, että jos on joku ketä kehua, niin en jätä tilaisuutta käyttämättä!” Muhonen jatkaa.
Ja ennen kuin ehdin kysyä lisää, hän sanoo minulle:
“Ja mun on pakko sanoa, että sun lippis on paras mahdollinen, mitä voi olla.”
Kehu kohdistuu Disneyn ja Pixarin Autot-teemaiseen lippikseeni ja aloittaa keskustelun kyseisestä elokuvasarjasta. Hetken juteltuamme päästämme haastateltavat jatkamaan iltaa.
Kello lähestyy puolta yhtätoista. Vessa on täyttynyt, ja äänenvoimakkuus kasvaa. Yhdessä nurkassa syntyy rinki ihmisistä, joista osa ei tunne toisiaan entuudestaan. He esittäytyvät ja alkavat jutella. Keskustelu laajenee nopeasti useamman ihmisen väliseksi.
Istumme kuvaajan kanssa sohvan vastakkaisissa päissä ja seuraamme tilannetta.
“Mee juttelemaan noille siksi aikaa kun me käydään vessassa, ne on olleet täällä jo kaksi tuntia ja tekee jotain juttua”, joku sanoo ohikulkiessaan ystävälleen. Oikeasti olemme olleet paikalla vasta tunnin, mutta baarissa aika taitaa tuntua kulkevan hitaammin.
Pian viereeni istahtaa opiskelija, joka kertoo muiston baarin vessasta:
“Kerran yksi tuttu vilautti nännikorujaan naistenvessassa, ja me kaikki katsottiin rivissä ja hypetettiin sitä.”
Hän nauraa. Tilanne kuvataan hauskana muistona. Vessassa tapahtuvat tilanteet jäävät mieleen ja niistä kerrotaan eteenpäin.
Sulla on supersöpö asu!
Iida Sjöholm
Puolenyön aikaan tilassa käy jatkuva liike. Peilien edessä vaihdetaan paikkaa, jonot muodostuvat ja purkautuvat. Osa jää juttelemaan, osa käy nopeasti vessassa ja palaa takaisin tanssilattialle. Kun vessakoppi vapautuu, sinne mennään usein useamman hengen porukassa.
Yksi tulee vain hetkeksi sohvalle istumaan minun ja kuvaajan väliin. Hetken päästä kaiuttimista alkaa soida Cascadan Everytime we touch. Hän hehkuttaa biisiä ensin ääneen ja katoaa sitten tanssilattialle.
Keskustelemme kuvaajan kanssa siitä, miten oudolta tuntuu olla täällä kehumatta ketään. Tila tuntuu ohjaavan käyttäytymistä. Kun havaitsemme jotain kehuttavaa, tekisi mieli käydä sanomassa se ääneen, koska olemme myös tottuneet tekemään niin naistenvessassa. Nyt tilanne tuntuisi teennäiseltä, ensin kehua, ja sitten kertoa kuinka kirjoitamme juttua aiheesta. Siispä tänään kehut jäävät kertomatta – ainakin meidän suistamme.
Ajatus katkeaa äkilliseen huudahdukseen:
“Se ei vittu ymmärtäny sitä, vaikka sanoin, että vittu mikä ämmä!”
Naistenvessa ei ole vain kehumisen tila. Se on paikka kaikenlaisille tunteille ja niiden purkauksille. Surulle, vihalle ja turhautumiselle. Se on paikka, jossa voi turvallisesti avautua ystäville rauhassa mistä aiheesta vain.
Tällä sohvalla olen jutellut usein syvällisiä niin tuntemattomien kuin kavereidenkin kanssa
Iitu Harttimo
Hetkeä myöhemmin sisään astuu kolme eläinteemaan pukeutunutta ystävystä. He kertovat viettäneensä iltaa bussiapproilla.
“Naistenvessassa on turvallinen tunnelma. Turvallisempi kuin tanssilattialla”, Heidi Taavila sanoo.
Vieressä seisova Jutta Valjakka nyökkää.
“Naisten kesken vallitsee yhteishenki.”
Turvallisuus nousee esiin useamman haastateltavan puheessa. Se liittyy siihen, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa tilassa: tuntemattomille puhutaan ja heitä lähestytään matalalla kynnyksellä. Muuhun baariin verrattuna kokemus on, että omaa tilaa saa huomattavasti enemmän.
Yhden aikaan vessa hiljenee hetkeksi. Jono ulottuu oven ulkopuolelle asti, mutta tilassa on hiljaista. Osa selaa puhelinta, joku korjaa peilin edessä meikkiään.
Viereeni istuu opiskelija, jonka kanssa alamme jutella.
“Tällä sohvalla olen jutellut usein syvällisiä niin tuntemattomien kuin kavereidenkin kanssa”, Iitu Harttimo kertoo.
Harttimon mukaan hänen ystävänsä ovat välillä tulleet hakemaan häntä vessasta ihmetellen, että mihin hän on oikein jäänyt. Keskustelut ovat välillä vierähtäneet pitkiksi ja syvällisiksi.
Sohva toimii paikkana, johon jäädään pidemmäksi aikaa. Siinä keskustelut voivat muuttua henkilökohtaisemmiksi kuin muualla yökerhossa. Harttimo käyttää vessaa myös tarpeeseen hengähtää ja rauhoittua.
“Tänne voi tulla hetkeksi ja vain olla tässä. Voi vaikka sulkea silmät ilman, että kukaan luulee, että se johtuisi siitä, että on liian kännissä”, Harttimo sanoo.
Hetkeä myöhemmin kaksi ystävää saapuu pyyhkimään toisen kenkää. Toinen julistaa vihaavansa kännisiä miehiä. Ilmeisesti joku on tanssilattian puolella läikyttänyt juomaa toisen naisen kengälle. Tilanne hoidetaan nopeasti, ja he palaavat takaisin tanssilattialle.
Olemme viettäneet naistenvessassa yli kaksi tuntia. Tila, joka aluksi tuntui erikoiselta tarkkailukohteelta, alkaa hahmottua omana ympäristönään.
Päätämme lähteä.
Ulkopuolella musiikki on kovempaa ja liike jatkuvaa. Naistenvessan ovi sulkeutuu takanamme.
