Journalistiikan opiskelijoiden poliittisia mielipiteitä koskenut kohu muistutti jälleen kerran siitä, miksi opiskelijoiden omaa mediaa tarvitaan.
Pohjoismaiseen Nordic Journalism Students 2025 -kyselytutkimukseen vastanneilta journalistiikan opiskelijoilta kysyttiin viime vuonna, mitä puoluetta he äänestäisivät, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt. Suomesta mukana olivat kaikki journalistiikan opetusta antavat korkeakoulut.
Tulos oli selvä. Toimittajaopiskelijat kallistuvat vasemmalle. Erityisesti Tampereen yliopistossa, mutta myös Jyväskylässä.
Tätä ei tarvitse teeskennellä olemattomaksi. On aivan totta, että tulos näyttää melkoista vasemmistopainotusta. Mutta ei se tee journalistiikan opiskelijoista erityistapausta. Vasemmistopainotus ei ole ihmistieteissä yllätys, etenkään naisvaltaisissa sellaisissa. Eikä ole yhdentekevää, että suomalainen vastaajajoukko painottui kandivaiheen opiskelijoihin. Tulos näyttää enemmän osalta tuttua kuviota kuin poikkeukselliselta hälytysmerkiltä.
JOURNALISTIIKAN OPISKELIJOISTA puhuttiin siis maaliskuussa paljon. Oltiin huolissaan ja käytettiin todisteena milloin mistäkin. Heidän maailmankuvaansa ruodittiin ennalta-arvattavaan tyyliin podcasteissa, kolumneissa ja sosiaalisen median päivityksissä. Aihetta käsitelleissä kirjoituksissa ja haastatteluissa ääneen pääsivät lähinnä keski-ikäiset länkyttäjät. Toki heilläkin on sananvapaus.
Mutta miten voi olla mahdollista, että keskustelussa, joka koskee nimenomaan opiskelijoita, ei juuri kukaan vaivaudu kysymään ensimmäistäkään kommenttia yhdeltäkään opiskelijalta?
Mikä siinä pelottaa? Sekö, että hyvä agitointi menee pilalle, jos opiskelija paljastuu tulipunaisen radikaalikommunistin sijasta ihan täysipäiseksi ihmiseksi?
Tämä teki kohusta onton. Samalla kun opiskelijoiden puoluekantoja käytettiin todisteena journalismin rappiosta, paljon vähemmälle huomiolle jäi se, mitä samat opiskelijat itse pitävät journalistin työnä.
Kyselyssä ei selvitetty vain puoluekantoja, vaan myös opiskelijoiden näkemyksiä journalismista, opinnoista, mediankäytöstä ja tulevaisuuden työhaaveista. Melkein kaikki suomalaisvastaajat pitivät toimittajan rooliin kuuluvana uutisten ja tiedon puolueetonta välittämistä, monimutkaisten tapahtumien selittämistä ja valtaapitävien kriittistä tarkastelua. Opinnoissa tärkeinä korostuivat lähdekritiikki, faktantarkistus ja journalistietiikka.
TOISIN SANOEN keskustelu ei kertonut vain siitä, mitä toimittajaopiskelijat ajattelevat puoluepolitiikasta. Se kertoi myös siitä, miten halukkaasti opiskelijoita käytetään keppihevosena Yhdysvalloista apinoiduissa kulttuurisodissa. Opiskelijoista ja opiskelijoiden yli on helppo puhua. Opiskelijoille itselleen puheenvuoron antaminen näyttää olevan paljon vaikeampaa.
Onneksi Suomessa vielä on riippumattomia opiskelijamedioita, vaikka monella paikkakunnalla niitä on yritetty parhaan mukaan nitistää. Kun muu julkisuus käyttää opiskelijoita kohteina, opiskelijoiden omat mediat voivat kohdella heitä ajattelevina ihmisinä. Ei oireina, vaan yhteiskunnan jäseninä.
Kuka sen kissan hännän nostaisi ja niin edelleen. Jylkkäri teki tässä asiassa sen, mitä monen muunkin olisi suonut tekevän. Pyysimme journalistiikan opiskelijoita itseään ääneen. Keskustelu journalistiikan opiskelija Ella Kosken ja journalistiikan yliopistonopettaja Panu Uotilan kanssa on kuunneltavissa Jylkkärin Spotify- ja Youtube-tileillä.
OLEN SAANUT kunnian hoitaa Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajan tehtävää nyt yli kahden vuoden ajan. Tämä lehti jää viimeisekseni. Sinä aikana olen saanut nähdä kerta toisensa jälkeen, kuinka taitavia, tasapainoisia, kriittisiä ja uteliaita nuoria toimittajia Jyväskylän yliopisto kasvattaa vuosikurssi toisensa jälkeen. Näitä tekijöitä löytyy ympäri yliopistoa, mutta viimeaikaisen keskustelun valossa haluan painottaa, että aivan erityisesti journalistiikan oppiaineessa.
Opiskelijoiden omaa mediaa tarvitaan. Ei vain harjoitusalustaksi tai ponnahduslaudaksi, vaan myös siksi, että opiskelijat voivat puhua itse.
Palstatila ei riitä huomioimaan kaikkia nimeltä, eikä sitä oikeastaan voisi tehdä reilusti muutenkaan. Lehteä ei ole tehty koskaan yksin. Kiitos kaikille päätoimittajakauteni aikana Jylkkäriä avustaneille toimittajille, kuvaajille, kuvittajille ja muille tekijöille. Ilman teitä ei olisi ilmestynyt ensimmäistäkään lehteä. Erityinen kiitos rinnallani työskennelleille toimittajille Fannille, Valentinille, Rudolfille, Aliisalle ja Aapille.
Seuraavaksi Jyväskylän ylioppilaslehden ohjat ottaa Janne Laukkanen. Toivotan hänelle onnea ja menestystä. ▬