Kirittärien koppari Tinja Töyrylä, mikä pesäpallossa lajina oikein kiehtoo?

”Koskaan ei voi olla valmis, vaan aina pystyy kehittymään. Kun kerran aloitti, en osannut enää lopettaa. Etenkin superiin pääsyn jälkeen on huomannut uusia kehityskohteita ja halunnut tulla yhä paremmaksi.”

Isä osti pesisräpylät, jotka olivat pian Tinjan ja hänen siskonsa käytössä. Kotipihalta matka jatkui pesiskouluun Eurajoella, jonka jälkeen Töyrylä aloitti pelaamisen poikien joukkueessa. Vuoden jälkeen hän vaihtoi Raumalle Feraan, ja seuran paidassa hän nousi Naisten Superpesikseen vuonna 2017.

Töyrylä tunnetaan kovakätisenä kopparina, mutta pelipaikan valinta ei ole tapahtunut tietoisesti.

”Minut laitettiin koppariksi D-tytöissä. Olen aika pitkä, joten ulottuvuus on koppariksi hyvä. Enää en suostuisi edes pelaamaan linjassa.”

Ferasta Töyrylä siirtyi Jyväskylän Kirittäriin. Ensimmäinen kausi Keski-Suomessa alkoi 2021.

”Täältä [Kirittäristä] soitettiin, että onko kiinnostusta lähteä. Sain opiskelupaikan samaan aikaan Jyväskylästä, joten oli helppo tulla tänne. Sain opiskelun ja pesäpallon yhdistettyä. Täällä oli hyvä joukkue ja mahdollisuus menestyä, joten halusin tarttua tilaisuuteen.”

Töyrylä opiskelee tietojärjestelmätiedettä Jyväskylän yliopistossa.

Töyrylä oli ajatellut jo aiemmin haluavansa Jyväskylään opiskelemaan, joten soitto tuli oikeasta paikasta oikeaan aikaan. Opiskelun ja urheilun yhdistämisen Töyrylä kuvaa helpoksi.

”Alussa oli korona, joten kaikki oli etänä. Arjen rytmittäminen oli helppoa, kun ei tarvinnut käydä fyysisesti koulussa. Treenasin usein aamuisin ja iltaisin, päivällä käytin aikaa opiskeluun.”

Vaikka koronarajoitukset hellittivät, tietojärjestelmätieteissä omaksuttu hybridimalli jatkui. Moni muukin maisterivaiheen opiskelija on ollut opintojen ohella töissä, joten järjestelyt opiskeluiden osalta sopivat myös urheilijalle.

Harjoitteluun Töyrylä käyttää 15—20 tuntia viikossa. Jos viikonloppuna järjestetään harjoitteluleiri, eli myös muualla kuin Jyväskylässä asuvat saapuvat harjoittelemaan, tuntimäärä voi nousta kahteenkymmeneenviiteen.

Superpesiksen pelaaminen vie paljon aikaa. Töyrylä kertoo ajan kuluvan opiskeluun, treenaamiseen ja palautumiseen. Muuta ei juuri ehdi.

Etenkin kesällä laji vaatii jatkuvaa matkustamista. Suuri osa Kirittärien pelaajista on opiskelijoita, joten kesällä ympäri Suomea reissaaminen ja urheiluun panostaminen on mahdollista. Moni työssäkäyvistä pelaajista taas on opettajia, joten kesälomat ovat pitkät heilläkin.

Pelien määrää on kritisoitu uuvuttavaksi jo nyt, ja tulevan uudistuksen myötä Superpesikseen on tulossa vielä pari peliä lisää.

”Itse en ehkä kannata pelimäärän lisäämistä. Tahti on tiivis jo nyt, ja monta peliä viikossa on kuormittavaa etenkin helteillä. Toisaalta ymmärrän myös, että pelien määrää lisäämällä saadaan lisää katsojia.”

Naisten Superpesis on hyvinvoiva ja koko ajan kehittyvä sarja, jolla kulkee suhteellisen hyvin verrattuna moneen muuhun Naisten joukkuelajiin.

”Tällä hetkellä on tavallaan käynnissä murrosvaihe. Kokeneempia pelaajia on lopettanut ja uusia pelaajia nousee paljon Superpesikseen. Yleisesti pelaajien palkat ovat nousussa verrattuna parin vuoden takaiseen.”

Kirittärissä heti alussa houkutteli mestaruuden voittanut ja arvostettu seura. Myös Töyrylä saavutti unelmansa toisella kaudellaan Jyväskylässä, kun joukkue voitti Suomen mestaruuden vuonna 2022. Edelleen tavoitteena on kehittyä paremmaksi pelaajaksi.

”Haluaisin pelata ensi kaudella parasta pesistä mitä olen pelannut ja auttaa joukkuetta. Sehän on se tärkein”, Töyrylä kuvaa.

Yliopiston puolella edessä on valmistuminen. Gradu on jo palautettu ja opiskeluja on enää pari kuukautta jäljellä.

”En vielä tiedä, mitä teen sen jälkeen. Tavoitteena olisi löytää oman alan töitä, jossa pääsisi hyödyntää koulutuksen tuomia taitoja. Samalla tarkoitus on kokeilla, miten urheilun ja työelämän sovittaminen onnistuu.”