Kello lähestyy iltaseitsemää. Kuvittelen Danielin taiteelliseksi hipiksi, joka puhuu kannabiksesta avoimen romanttisesti. Minua jännittää olla itselleni niin vieraan asian äärellä tuntemattoman ihmisen kodissa. Kiitän 20-vuotiasta Danielia, että aiheen arkuudesta huolimatta hän on uskaltanut päästää minut kotiinsa. Hän on hieman poissaoleva, tuntuu vähän jopa välttelevän minua. Luulen, että häntäkin jännittää. Hänen jännityksensä on kuitenkin lieventynyt ja hän kertoo siitä avoimesti.

Daniel kävi parkkipaikalla polttamassa jointin ennen saapumistani.

Terapiaistunto Pilven kanssa on jo käynnissä.

Istumme alas hänen keittiöönsä vastakkaisille puolille pöytää hyvin tavanomaisessa asunnossa. Asunto on siisti ja viihtyisä, eikä todellakaan mikään huumeluola

Daniel on Pilven kanssa nykyään viikonloppuisin. Vain kaksi vuotta sitten hän koki tarvitsevansa kannabista päivittäin. Hän on muuttanut käyttäytymistään, koska kertoo tietävänsä jokapäiväisen polttelun olevan haitallista.

Nuorten mielenterveysongelmien yleistyttyä huomattavasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kasvavaksi huolenaiheeksi on noussut mielenterveyden oireiden itselääkitseminen, kertoo Opetushallitus. Huumeilla tai alkoholilla yritetään poistaa pahaa oloa, ahdistusta ja epämiellyttäviä tunteita.

Pyydän Danielia palaamaan hetkeen, jossa hän ensimmäisen kerran päätti kokeilla Pilveä. Haluan ymmärtää mitkä päätökset ja tunteet vaikuttivat ensimmäiseen terapiakertaan.

”Siinä oli ehkä semmonen epätietoisuus, joka kiinnosti.”

Keksien seassa kannabiksen syöminen lapsuudenkodissa omalla sohvalla Simpsoneita katsellen aiheutti Danielille totaalisen paniikin. Tuona lauantaipäivänä Daniel oli 17-vuotias. Utelias 17-vuotias oli jo lapsena kiinnostunut ihmismielestä ja hallusinoinnin rajoista. Kun kaveri tarjosi keksejä, Daniel ei ostopäätöstä sen syvällisemmin miettinyt.

”Se oli sellainen päähänpisto.”

Aluksi Pilveksi nimetty päihdyttävä aine, josta myöhemmin muotoutui terapeutti, tuntui mukavalta. Samalla kuitenkin hyvin intensiiviseltä. Päihtyneisyyden tuntu kasvoi ja Danielista tuntui epätodelliselta, vähän kuin hän olisi ollut painajaisen vanki. Hän ei tiennyt Pilvestä tarpeeksi ymmärtääkseen olotilaansa.

Danielin ajatusketju katkeilee. Hän on Pilvessä. Pyydän palaamaan ensimmäiseen kokemukseen vielä. Hän palaa muistelmissaan hetkeen, jonka fiilistä kuvailee laajasti hyvin epävarmaksi.

Kysyn, halusiko hän vielä tuon kaoottisen kokeilun jälkeenkin jatkaa kannabiksen käyttöä, jatkaa Pilven vastaanotoilla käymistä.

Hän miettii pitkältä tuntuvan hetken ja pitelee kädessään nikotiinipussikiekkoa. Nikotiinipussit kuulemma auttavat häntä keskittymään silloin, kun kannabiksen vaikutus ajaa hänet omien ajatustensa vangiksi.

”Varmaan, mahdollisesti. Et siinä oli ehkä semmonen epätietoisuus, joka kiinnosti.”

”Ja niinku tota noin… Mitä mä oon tässä sanomassa? Mitä mä nyt sanoisin”

”Eiku siis… Aivot ei toimi. I’m too high. God damn it.”

Daniel ei ajatellut Pilven auttavan esimerkiksi ahdistukseen. Hän kokeili sitä puhtaasti kokeilemisen halusta ja uteliaisuudesta. Kun vaikutus ensimmäisen kerran loppui hänen kehossaan, päällimmäisenä tunteena oli helpotus. Kuuden tunnin painajaismainen omituinen tila oli tiessään. En vielä täysin ymmärrä, miksi hän lopulta päätyi Pilven vastaanotolle uudestaan.

Daniel kertoo minulle jatkuvasti, että on omissa ajatuksissaan ja siksi keskustelu kanssani on osittain hänelle nyt Pilvessä haastavaa. Hän kertoo, että on ilman Pilveä hyvä argumentoimaan ja perustelemaan. Nyt hän jää vahingossa kiinni pään sisäisiin dialogeihin.

Keskustelemme kannabiksesta, kuin se olisi laillista. Ehkä se johtuu siitä, että kumpikin meistä on vain reilu parikymppinen. Kulttuuri kannabiksen ympärillä on meille erilainen, mitä se oli esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Tiedostamme molemmat Pilven olevan suosittu terapeutti ikäistemme keskuudessa.

Päänsisäinen dialogi on yksi niistä asioista, jotka saavat Danielin Pilven luo edelleenkin. Hän kertoo, kuinka pystyy ajattelemaan syvällisemmin Pilven kanssa. Kuitenkin mitä enemmän hän on polttanut, sinä huonommaksi dialogi muiden ihmisten kanssa menee. Pilven kanssa dialogi on syvällistä.

”Jos olen yksin, minun on helpompi olla siinä mielessä, että minun ei tarvitse keskittyä keskusteluun.”
Pilvi tekee hänestä rauhallisemman. Se auttaa ahdistukseen ja helpottaa ajattelemaan rationaalisemmin. Se tekee hänestä myös lapsenmielisemmän.

Daniel kokee, ettei saanut lapsena olla oikeasti lapsi vaikean vanhemmuussuhteen ja silloin vielä tiedostamattoman neuroepätyypillisyyden takia. Pilven avulla hän käy läpi myös lapsuuttaan.

Pilvi auttaa Danielia kiinnittämään huomiota oudompiin asioihin, käymään leikkipuistossa leikkimässä ja rakentamaan torneja esineistä.

”Itse olen yrittänyt saada semmoisen niinkun… olon, että mä oon lapsi ja mulla on turvallinen olla. Kun sit mul on niin paljon vaan niitä muistoja, että mulle huudetaan ja mä vaan itken. Kun aivot toimi eri tavalla ja sitä ei kukaan tajunnut vielä silloin. Mulle on sanottu, että mikset sä ole tehnyt jo tätä. Että mä olisin tehnyt sen kymmenen kertaa nopeammin. Että ei se ole niin vaikeaa.”

Tuo on niin epäreilua, huomaan ajattelevani.

Vaikka alkuun olisinkin uskonut ennakkoluuloihini pilvenpolttajista, koen äärimmäistä myötätuntoa Danielia kohtaan. Hän on kuin kuka tahansa muu, haavoittuvainen ja epäoikeudenmukaisuutta kohdannut ihminen, joka etsii elämään syvälle hautautuneita onnen tunteita. Etsii pakopaikkaa ja kokee, että Pilvi auttaa häntä.

Nykyään Daniel kokee Pilven itselleen hyödylliseksi työkaluksi ahdistuksen kanssa kamppailuun ja ajatusten läpikäymiseen. Hän myös ajattelee, että Pilvi on paljon parempi vaihtoehto, kuin esimerkiksi alkoholi. Hän myöntää, että ennen kannabista turrutti tunteensa joskus viinalla. Hän oli teini-ikäinen. Lähisuvussa on alkoholismia.

”Jotenkin silloin oli vaan niin henkisesti huono olla. Minulla oli hyvin paljon itsetuhoisia ajatuksia silloin ja minä join viinaa. Naukkasin viinapullosta ennen kuin lähdin kouluun.”

”Henkilökohtainen uskomukseni on, että alkoholi on se, mikä aiheuttaa siirtymisen huumeisiin.”

Alkoholia Daniel ei käytä enää ollenkaan. Onneksi alkoholi ei kelpaa enää edes vaihtoehtoiseksi terapeutiksi. Se korosti hänen luonteenpiirteitänsä, joista hän ei itse pitänyt. Alkoholi sai Danielin kovaääniseksi, joka toi mieleen traumoja lapsuudesta. Pilven kanssa vaikutus on päinvastainen.

Joskus kannabiksesta keskusteltaessa ajaudutaan puhumaan tutkimusnäytöiltään ristiriitaisesta ”porttiteoriasta”. Porttiteorian mukaan ”mietojen” päihteiden, kuten kannabiksen käyttö voisi toimia ikäänkuin porttina koviin huumeisiin. Daniel ei usko porttiteoriaan ainakaan Pilven kohdalla. Hän kokee jopa välttyneensä vakavammalta huumeongelmalta, koska on saanut apua Pilveltä.

”Mun henkilökohtainen uskomukseni on, että alkoholi on se, mikä aiheuttaa siirtymisen huumeisiin. Alkoholin alaisena tulee tehtyä huomattavasti enemmän typeriä ja harkitsemattomia päätöksiä. Ihmisistä voi tulla helposti aggressiivisempia ja impulsiivisempia.”

Pilvi, niin ihana ja auttavainen. Tänään Danielin luo saapuessani odotin oikeasti melkein monologia siitä, kuinka kannabis on mahtava ja ei koukuta, auttaa ahdistukseen ja lisää luovuutta. Tai vähintäänkin puolen tunnin mittaista, melkein poliittistakin kannanottoa kannabiksen dekriminalisoinnin puolesta.

Yllätyin. Haastateltavani on tiedostanut Pilven terapiasessioihin liittyvät riskit. Hän kertoo avoimesti olevansa addiktoitunut Pilveen.

”Joo siis todellakin tiedostan, että se on huumausaine. Mutta siitä puhuttaisiin päihteenä, jos se olisi dekriminalisoitu. Ja joo. Mä koen, että Pilvessä on paljon hyvää, mutta se on silti päihde. Todellakin sitä voi käyttää huonoissa tilanteissa ja sen kanssa voi tehdä myös huonoja valintoja.”

Pilvi rauhoittaa ahdistuneen Danielin normaalille tasolle. Daniel sanoo, että on todennäköistä, että hän on tehnyt aivoilleen vahinkoa käyttämällä Pilveä.

”Mä tiedän, että varmaan se on vaikuttanut mun muistiin.”

Daniel tiedostaa, että päihteet tai huumeet eivät ole hyvä asia. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että Pilvi on parempi vaihtoehto, kuin vaarallisemmat aineet. Jos ihminen etsii pakopaikkaa arjesta, on se Danielin mielestä turvallisempaa löytää Pilvestä, kuin muista huumeista.

Päihdelääkäri Kaarlo Simojoki kertoo, että kannabis voi olla osalle nuorista kuin osa rituaalia ja tapaa, jolla päästä hetkeksi pois kaikesta: vaativuudesta, suorittamisen pakosta, riittämättömyyden tunteesta ja häpeästä.

Ehkä Pilvi on hetken pakokeino todellisuudesta myös Danielille.

Porttiteoriaa Simojoki pitää liian yksinkertaisena selityksenä monimutkaiseen asiaan.

”Tämä on psykologinen ja sosiaalinen ja myös geneettinen kokonaisuus ja perinteinen porttiteoria on vähän liian yksinkertainen. En suoraan usko siihen, että kärjistetysti kun kerran poltat jointin niin seuraavalla viikolla makaat piikki käsivarressa ja oot vetänyt heroiinia, että kyllä se on aika paljon monimutkaisempi polku ja taustasyitä on enemmän.”

Kannabista ympäröimä kulttuuri on muuttunut. Vanhemmille sukupolville huume tarkoittaa huumetta, kun taas nuoret suhtautuvat kannabikseen osittain neutraalimmin. Danielkin suhtautui huumeen sijasta päihteeseen.

”Nuoret osittain suhtautuvat siihen sitten liiankin positiivisesti. Varomattomasti”, Simojoki kertoo.
Simojoki on huomannut, että nuorten suhtautuminen kannabikseen saattaa muistuttaa vanhempien sukupolvien suhtautumista alkoholiin. Kun vanhempi sukupolvi ottaa punaviinilasillisen lauantai-iltana, saattaa nuoriso polttaa jointin kannabista.

Simojoki kertoo, että aktiivinen kannabiksen käyttö vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi muistiin. Se saattaa myös aiheuttaa käyttäjässä alakuloisuutta ja ahdistusta. Vaikutukset riippuvat toki monesta tekijästä, kuten kannabiksen THC-pitoisuuksista. THC-pitoisuudella tarkoitetaan päihdyttävän huumausaineen pitoisuutta kannabiksessa. Pilvi on hyvinkin voinut olla pirullinen terapeutti Danielille.

”Inhoan isoja ihmisjoukkoja. Rupean kelaamaan yleensä pilvessä aivan liikaa.”

Olemme istuneet Danielin kanssa pöydän ääressä jo yli tunnin ja kello lähestyy kahdeksaa illalla. Daniel on edelleen korkealla mielessään, mutta Pilven vaikutus on ehkä vähän lieventynyt verrattuna keskustelumme alkuun. Ainakin puhe on yhtäjaksoisempaa, eikä hänen ajatuksensa katkea yhtä usein, kuin alussa. Pilvi on jopa väistynyt vähän takavasemmalle.

Daniel nousee pöydän äärestä ja ottaa keittiön kaapista lasin. Hän täyttää sen vedellä, hörppää veden yhtä nopeasti, kuin lasi täyttyi.

”Perkele!”

Lasi tippui maahan, onneksi tyhjänä. Ei kuulostanut siltä, että olisi hajonnut.

”Damn! Tää on kestävää! Oliks tää jotain helvetin Iittalaa oikeesti? Ihanaa, laseja, jotka ei mene rikki!”

”Tuossa selkeesti kävi joku, että mä vähän space outtasin.”

Suomeksi sanottuna hänen huomionsa herpaantui. Hän kertoo sen olevan yleistä hänelle. Pilven kanssa ja muutenkin.

”En ole aina niin hyvää sosiaalista seuraa, kun olen pilvessä.”

Sanon, ettei se haittaa. Haluaisin ymmärtää vielä paremmin, minkälainen tämä Danielin henkilökohtainen rituaali Pilven kanssa on ja mistä se koostuu. Lähdemme metsään, sinne missä hän yleensä polttelee. Hänen lempipaikalleen, terapiapaikalle.

Ulkona on kylmä. En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti viettää siellä aikaa pössytellen. Pilvi on varmasti ainutlaatuinen. Daniel vie minut lempikivelleen. Sinne ei ole pitkä matka. Kävelemme ehkä vähän yli viiden minuutin ajan metsäpolulla.

”Inhoan isoja ihmisjoukkoja. Rupean kelaamaan yleensä pilvessä aivan liikaa. Rupean miettimään jotain yksityiskohtia, että kävelenkö mä normaalisti.”

”Mulla on vitun pienet tolet, mulla riittää polttaa pienempiä määriä. Sit jos mä otan enemmän niin oon kävellyt hyvin pilvessä himaan. En usko, että ohikulkijat on siitä mitään ihmetellyt.”

”Kerran joku kysyi, että saanko hatsit.”

Pään sisäinen dialogi on jotakin, mitä Pilvi pystyy Danielille tarjoamaan. Kerran Pilvi kehotti Danielia jopa lopettamaan. Se oli silloin, kun kannabis oli päivittäisessä käytössä.

”Siinä oli jotakin yliluonnollista. Ajatukset sanoivat mulle ikään kuin hei, että kuuntele. Nyt sun pitää olla käyttämättä päihteitä. Yhtäkkiä tuli sellainen fiilis, että nyt mun on aika lopettaa.”

Samanlaiseen elämäntyyliin, kuin 18-vuotiaana hän ei halua Pilven kanssa palata. Hän ei halua olla Pilven kanssa päivittäin. Daniel ei ole varma, pystyykö kokonaan luopumaan Pilvestä, koska se auttaa häntä mielenterveysongelmien kanssa.

Daniel ei ole käynyt hetkeen oikealla terapeutilla. Kysyn, ajatteleeko hän pystyvänsä lopettamaan kannabiksen polton kokonaan, jos kävisi Pilven sijasta oikealla terapeutilla.

”Siis nyt kun mä mietin, niin siis toihan voisi olla ihan hyvin mahdollista.”

Daniel ei vielä tiedä milloin hän irrottautuisi Pilvestä kokonaan. Hän tietää kuitenkin, että joskus haluaisi tarjota tulevalle lapselleen sellaisen lapsuuden, jota hän ei itse koskaan saanut. Siinä hän haluaa olla läsnä ja Pilvi saa jäädä toissijaiseksi.

Haastateltavan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.▬