Ei hakutuloksia.

Teksti & kuva Oona Komonen

Kari Minkkinen rakasti ruoanlaittoa jo lapsena ja hakeutui kokiksi – Myöhemmin hän päätyi Ilokiven ravintolaan töihin ja nousi kulttimaineeseen

Ilokivi Kari Minkkinen

Ilokiven Kari Minkkinen tunnetaan myös opiskelijaravintolan ulkopuolella.

Minkkisen JYY-ura alkoi Rentukasta. Nyt syyskuussa 2022 hänellä tulee Ilokivessä täyteen 30 vuoden työura.

MILLOIN MAINE alkoi kiiriä? Kari Minkkinen ei ole varma.

Hän kuuli asiasta ensimmäisen kerran Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan sihteereiltä.

Ilokiven opiskelijaravintolan kokkia oli kehuttu internetin keskustelupalstoilla. Facebookiin oli perustettu faniryhmä.

Kollega oli kuullut salilla keskustelun. Että tiedätkö sen Ilokiven Karin!

Vuonna 2008 Keskisuomalainen teki jutunIlokiven 2,35-Kari on kulttihahmo

Kolme vuotta myöhemmin Hervannan Kultakurkut julkaisi kappaleen KarilleTribuutti Jyväskylän yliopiston parhaalle ravintolalle Ilokivelle ja sen keulakuvalle Karille.

Minkkiseltä on jopa pyydetty nimikirjoitusta lippalakkiin.

”Noh”, hän sanoo.

”Tuntuuhan se… aika oudolta.”

Sitten virnistys.

 

ISÄ TOIVOI vanhimmasta pojastaan sukutilan jatkajaa Saarijärvelle. Maanviljely ei Minkkistä kuitenkaan kiinnostanut. Sen sijaan hän piti ruoanlaitosta ja leipomista. Kun peruskoulussa sai ottaa valinnaisia opintoja, Minkkinen valitsi kotitalouden.

Hän opiskeli kaksi vuotta ravintola-alaa Äänekoskella, sen jälkeen vuoden Priimuksen kokkilinjalla. Valmistui keväällä 1986.

Saman vuoden syksynä ravintola Rentukkaan haettiin määräaikaista kokkia, keittäjän sairauslomasijaiseksi.

Soitto ravintolapäällikölle. Haastattelu sovittiin seuraavan viikon perjantaiksi 17. lokakuuta.

Ravintolapäällikkö tarkasti todistukset. Minkkisellä ei ollut juuri alan työkokemusta. Yksi kesätyö ravintolan keittiössä Saarijärvellä ja tuurauksia.

Hän ”ei odottanut liikoja”.

Työt alkoivat seuraavana päivänä lauantaina kello 14.

 

RENTUKASSA Minkkinen työskenteli miltei yhtä jaksoisesti kuutisen vuotta.

Vuonna 1992, viimeisenä iltana ennen kesälomaa, hän sai huonoja uutisia. Syyskuusta alkaen töitä olisi vain kahdesti viikossa.

Syitä oli useita: muutokset lainsäädännössä olivat lisänneet anniskeluravintoloiden määrää. Asiakkaita koetteli lama. Rentukan ravintolatoiminta oli vaihtanut omistajaa ja remontit karkottivat vakiokävijöitä.

Tuli hätä. Minkkinen oli ostanut edellisvuonna asunnon. Ottanut siihen lainaa, ei maksanut takaisin vielä penniäkään. Tingitty korko: 14,6 prosenttia.

Minkkinen kävi Ilokivessä, jossa oli tehnyt muutamia työvuoroja vuosien aikana, kun oli tarvittu tuuraajaa.

Ravintolassa häneltä kysyttiin: Mikset ole tulossa töihin.

En tiennyt, että täällä on paikka auki, Minkkinen vastasi.

Hän lomaili kesän ja aloitti hoitovapaalle jääneen työntekijän tuuraajana syyskuun 1. päivänä 1992.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän on Ilokivessä edelleen.

 

MIKÄ ON muuttunut vuosien aikana?

Ainakin työnteko, Minkkinen sanoo.

1990-luvun alussa Ilokiven keittiössä oli vain yksi kippikattila, pieni paistinpannu ja parila. Perunat keitettiin kattilassa hellalla, muusi tehtiin kulhossa pienellä yleiskoneella. Lounasriisi keitettiin edellisenä päivänä ja lämmitettiin seuraavana. Kana käsiteltiin itse. Vuoden 1995 remontissa keittiön pitsauuni poistui. Tuli uusia, tehokkaampia laitteita, jotka helpottivat ruoanlaittoa.

Myös asiakaskunta on muuttunut paitsi tietysti vaihtuvuuden vuoksi, myös työtehtävien myötä.

”Ovathan asiakkaat aina olleet suurimmaksi osaksi opiskelijoita, mutta he ovat tulleet koko ajan tutummiksi.”

Rentukassa Minkkinen työskenteli vain keittiössä.

Ilokivessä hänet määrättiin heti alussa myös salin puolelle ensin jakamaan ruokaa, sitten kassalle. Siinä tapaa samoja ihmisiä päivästä ja vuodesta toiseen.

Nykyään Ilokivessä käy päivittäin syömässä noin vajaa tuhat asiakasta. Välillä osan kanssa ehtii jutella enemmän.

Minkkisen työtehtävät vaihtelevat. Hän työskentelee vuorotellen kassalla, tiskissä ja linjastossa lämpimällä tai kylmällä puolella.

”Ei ole kahta samanlaista päivää.”

 

VUONNA 2011 Jylkkäri otsikoiKari herkuttelee valkosipulilla

Jutussa kerrottiin Minkkisen olevan aktiivinen Kynsilaukkakillan jäsen. Hän on ollut myös vuonna 1986 perustetun jyväskyläläisen valkosipuliyhdistyksen puheenjohtaja. Sittemmin yhdistystoiminta ”on vähän jäänyt”.

”Mutta valkosipulista ruoanlaitossa en ole luopunut.”

Onko jotain ruokaa mihin viljelyskasvi ei sovi?

”Se on makukysymys.”

Hän kertoo esimerkin. Kun kilta täytti kymmenen vuotta, se järjesti jäsenilleen juhlamatkan Tallinnaan. Minkkisen vastuulla oli tilata ruoat. Hän luetteli hotellin myyntipalvelun työntekijälle: alkuruokaan valkosipulia, pääruokaan valkosipulia – ja jälkiruokaan valkosipulia.

Hetken hiljaisuus. Sitten myyntipalvelun työntekijä sanoi: tämäpä mielenkiintoista, tämäpä mielenkiintoista.

”Eli makukysymys.”

Vielä toinen esimerkki:

”Kerran joku oli käyttänyt suoraan sanoen liikaa valkosipulia. Kohtuus kaikessa.”

Onko muita harrastuksia?

”Risteilyillä tykkään käydä. Välillä liikaakin.”

Ruotsiin ja Viroon.

”Ja nyt kun olen Tallink Siljan kanta-asiakas, voi matkustaa paremmissa hyttiluokissa. C-luokasta on suunta vain ylöspäin.”

 

ON VIELÄ yksi asia, josta Minkkinen erityisesti tunnetaan.

Kenties tunnetuin? Hänen tervehdyksensä.

”Se tulee aika spontaanisti, varmaan kun asiakaspalvelussa asiakkaat käyvät tutuksi.”

Mikä on oikeaoppinen kirjoitustyyli?

”Laita, että t-kirjain ja paljon eeeeeeeeetä.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.