GIRLS JUST wanna have fu-un! lauloi Cyndi Lauper ottelulähetyksen lomassa. Näin kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi, että meneillään oli nimenomaan naisten EM-kisat. Sen verran sukupuolta ”huomaamattomasti” alleviivattiin.

Heinäkuussa 2022 pelattujen kisojen sykähdyttävin suomalaishetki koettiin kentän ulkopuolella, kun Suomen A-maajoukkueen entinen apuvalmentaja Maiju Ruotsalainen kertoi aivan kisojen kynnyksellä maajoukkueen – tätä nykyä entisen – päävalmentajan lausunnoista. Anna Signeul oli todennut apuvalmentajanaan 2017–2019 toimineelle Ruotsalaiselle, ettei tämä saavuttaisi koko potentiaaliaan valmentajana, jos hankkisi lapsia.

Asiaa käsiteltiin Ruotsalaisen aloitteesta Palloliitossa vuodenvaihteessa 2019–2020. Signeul jatkoi tehtävässään, Ruotsalainen ei tarttunut jatkosopimukseen.

 

TAPAUS SAI paljon mediahuomiota ja se kuohuttaa monesta eri syystä.

Kisastudiossa vallitsi yksimielisyys siitä, ettei äitiys ole hyväksi valmentajaksi tulemisen este. Perään lueteltiin liuta turnauksessa menestyneitä valmentajia, jotka olivat äitejä. Vaikka asiantuntijat hienosti puolustivat äitiyttä, on järkyttävää, että tällainen asia joudutaan toteamaan suorassa lähetyksessä vuonna 2022. Samoin ei kävisi isien kohdalla.

Palloliiton reaktio oli puolestaan epäjohdonmukainen. Liitosta vakuutettiin, ettei syrjintää ole heidän osaltaan tapahtunut ja että äitiyttä kunnioitetaan. Ruotsalaisen mielestä hänen kohdallaan ei kuitenkaan toimittu sanottujen arvojen mukaisesti.

Kun kisat olivat Suomen kohdalta ohi, Signeul siirtyi syrjään maajoukkueen peräsimestä, vaikka sopimusta oli jäljellä kuluvan vuoden loppuun saakka. Liiton Instagram-sivuilla kerrottiin teiden eronneen yhteisestä päätöksestä ja valmentajaa kiiteltiin hänen äidinkielellään: ”Tack Anna!”

Vaikuttaa siltä, että Palloliitto koettaa kumartaa useampaan suuntaan pyllistämättä kenellekään. Yleistä tuomitsevaa mielipidettä silitettiin myötäkarvaan valmentajavaihdoksella, mutta vastuuta ei langetettu kenenkään niskaan; ei edes omaan.

Lisäksi liitto reagoi vasta, kun asia sai julkisuutta eli vajaa kolme vuotta tapahtuneen jälkeen. Siivoustoimiin ryhdyttiin, kun roskat löytyivät maton alta. En ole vakuuttunut.

 

MYÖS POHJOIS-IRLANNIN päävalmentaja Kenny Shiels oli muutama kuukausi ennen kisoja todennut lehdistölle, että naiset ovat miehiä tunteikkaampia ja siksi verkko heiluisi otteluissa nopeasti toistamiseen maalinteon jälkeen. Hän pahoitteli sanomisiaan jälkikäteen.

Vaikka en soisi kuulevani epäasiallisuuksia kenenkään suusta, on harmillista, että naisten osaamista arvostelevia lausuntoja tulee nimenomaan joukkueiden sisältä. Sisäistetty naisviha on ongelma kaikille sukupuolille ja olen itsekin kamppaillut sen kanssa jalkapalloa kuluttaessani.

Niiden ajatusten muistelu aiheuttaa edelleen pahoinvointia, mutta annan krediittiä niiden syntymisestä yhteiskuntaan syvästi juurtuneille arvoille.

Eräs tiktokkaaja on todennut kehopositiivisuuden yhteydessä tähänkin teemaan sopivasti: yhteiskunta on opettanut meidät ajattelemaan tietyllä tavalla, mutta on yksilön vastuulla oppia ajattelemaan toisin.

 

Kirjoittaja pelasi jalkapalloa Palloliiton kirjoilla vuosina 2000–2014. Tilastoista löytyy SM-tason maali ja viimeinen sija Itä-Suomen piirin tekniikkakisoissa.