Ei hakutuloksia.

Teksti Oona Mynttinen Kuva Tatu Helle

Vuosien pohdinnan tuloksena syntyi tutkielma, joka pureutuu sukupuolivähemmistöjen kohtaamiin ongelmiin terveydenhoidossa – Vaikka tekijä Ida Loponen tietää, ettei yksi gradu poista ongelmia, hän toivoo työnsä lisäävän terveydenhuollon ammattilaisten ymmärrystä

Ida Loponen

Sukupuolentutkimuksen seura palkitsi Ida Loposen gradun joulukuussa 2021. Erityisesti kiitosta sai tutkielman aineiston laajuus.

SUOMEN translakia on kritisoitu vuosia. Se on monien mielestä vanhentunut ja loukkaa ihmis- ja perusoikeuksia.

Ida Loponen kuuli ihmisten kokemuksia sukupuolen moninaisuuden kohtaamisongelmista terveydenhuollossa vuosien ajan. Aihe kulki mukana opiskeluvuodesta toiseen. Syksyllä 2019 hän meni maisteriseminaariin. Ensin piti rajata aihetta. Yleinen terveydenhuolto vai sukupuolenkorjausprosessi? Loponen valitsi molemmat.

Sitten näytti, että translaki etenee. Hallitusohjelmaan kirjattiin lakiuudistus, jonka mukaan sukupuolen juridinen vahvistaminen ei enää vaatisi lääketieteellistä sukupuolen korjausprosessia tai todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä.

Loponen mietti, mitä kirjoitusprosessille tapahtuu. Pitääkö lukuja kirjoittaa uusiksi? Mutta mikään ei ehtinyt muuttua. Gradu valmistui toukokuussa 2021.

Sitä ennen, huhtikuussa 2021 lanseerattiin kansalaisaloite Oikeus olla – oikeudenmukaisemman translain puolesta, jossa todettiin hallituksen uudistuksen olevan riittämätön. Aloitteessa esitettiin muun muassa, että sukupuolen vahvistamisen ilmoituksella tulisi olla mahdollista myös alaikäisille transihmisille. Aloite sai vaaditut 50 000 allekirjoitusta kahden päivän sisällä, ja eteni eduskuntaan syyskuussa.

Loponen on yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän selvitti gradussaan Navigointia terveydenhuollossa: sukupuolivähemmistöjen kokemuksia yleisestä terveydenhuollosta ja sukupuolen korjausprosessista toteutuvatko yhdenvertaisuusperiaatteet sukupuolivähemmistön osalta terveydenhuollossa.

Tulos: eivät. Syyt löytyvät hoitohenkilöstön asenteista ja jäykästä hoitojärjestelmästä.

Kokemusten lisäksi tutkielman keskiössä oli myös keinot, joilla selviytyä haasteista.

Joulukuussa Sukupuolentutkimuksen seura myönsi tutkielmalle vuoden 2021 gradupalkinnon. Palkinnon saajan valitsija, valtiotieteiden tohtori ja kansanedustaja Veronika Honkasalo kiitti erityisesti aineiston laajuutta. Verkkokyselyyn vastasi 97 sukupuolivähemmistöön kuuluvaa. Se on paljon. Sukupuolivähemmistöjen terveydenhuoltoa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa näin kokonaisvaltaisesti.

 

JYVÄSKYLÄ OLI vasta kolmas vaihtoehto. Loponen etsi yliopistojen sivuilta, missä sukupuolentutkimusta voi opiskella. Yhteiskuntapolitiikan pääsykokeissa Loponen huomasi toivovansa, ettei pääsisi Turkuun tai Helsinkiin. Opinnot Jyväskylässä alkoivat 2015. Fuksivuosi meni opiskellessa ja riennoissa. Tutkijan ura ei ollut tähtäimessä, mutta yksi vaihtoehto.

Tällä hetkellä Loponen on töissä viestintätehtävissä, mutta aikoo myöhemmin hakea tohtorikoulutukseen.

Viime keväänä valmistuneen gradun pituus oli yli sata sivua, mikä on enemmän kuin vaaditaan. Loponen on mielestään huono kirjoittamaan lyhyesti, eikä oikeastaan haluakaan kirjoittaa tärkeästä aiheesta lyhyesti. Gradu sai kiitosta myös luettavuudesta ja eettisten kysymysten punnitsemisesta.

”Haluan vanhempienikin pystyvän lukemaan, mitä olen kirjoittanut”, Loponen sanoo.

Hän tietää, ettei yksi gradu poista ongelmia. Apua siitä kuitenkin voi olla erityisesti sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajaville järjestöille sekä terveydenhuollossa lisäämään ymmärrystä.

Ja noin yleensä, parhassa tapauksessa, Loposen mukaan on mahdollista, että translaista saadaan parempi mitä on esitetty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.