Ei hakutuloksia.

Teksti Oona Komonen & Santeri Matero Kuvitus AndBlablabla Grafiikka Oona Komonen & Santeri Matero

Haluttiin ”kunnianhimoinen, mutta realistinen tavoite” – JYY tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2025 mennessä, mutta kuinka se onnistuu?

luksi Jenni Heikkilä halusi kiittää. Projekti oli ollut ”tosi työllistävä”.

”Älyttömän hienosti niin työntekijät, hallituslaiset kuin edustajiston jäsenet ovat tähän osallistuneet…”

Oli tiistai-ilta, 17. marraskuuta 2020. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokous pidettiin Zoomin välityksellä.

Vuorossa oli esityslistan kohta 128. Näytölle oli jaettu dokumentti, 17-sivuinen. Otsikko: Ilmastokestävyyden tiekartta 2025

Dokumentti oli tarkoitus käydä läpi kohta kohdalta. Keskustella, tehdä viimeiset mahdolliset muutokset.

Ja lopulta hyväksyä. Niin esityslistan esitykseen oli kirjattu.

 

TIEKARTTAA oli laadittu vajaan vuoden verran, 2020 alusta.

Tosin juuret olivat pidemmällä.

Vuodesta 2018 lähtien ylioppilaskunta oli seurannut toimintaansa, mittaroinut sitä. Lukuja oli kerätty ylös niin kutsuttuun vastuullisraporttiin. Se oli hajanainen kooste.

Vaikka hiilineutraaliudesta oli keskusteltu, ei raportti asettanut ”määrätietoisia tavoitteita” sen saavuttamiseksi.

Vuonna 2019 JYYn liiketoiminnan strategian arvoihin kirjattiin kestävä kehitys. Silloinen hallitus kirjoitti seuraavan vuoden toimintasunnitelmaan:

[Hallitustenvälisen ilmastopaneelin eli] IPCC:n arvion mukaan aikaa hiilipäästöjen nopealle leikkaamiselle ja siten ilmastokriisin hillitsemiselle on enää reilut 10 vuotta. Päästöjen vähentämisellä on kiire.

Vastuullinen toimijuus edellyttää välitöntä reagoimista ilmastokriisiin kaikessa toiminnassa.

Toimintasuunnitelmaan oli kirjattu vuoden 2020 hallitukselle tehtävä: sen oli laadittava ”käytännöllinen tiekartta siitä, miten JYYn päästöt saadaan laskettua kestävälle tasolle”. Tiekartan tuli myös määritellä, milloin ylioppilaskunnan toiminta saavuttaa hiilineutraaliuden ja kuinka ilmastotoimia priorisoidaan.

Ilmastotiekartta pitää sisällään aitoja tavoitteita laskea ja kompensoida päästöjä, ei vain toiminnan seurantaa ja mittarointia.

 

 

ENSIMMÄINEN vaihe alkoi vuoden 2020 alussa. Se oli JYYn hiilijalanjäljen kartoittaminen.

Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan ihmisen toiminnan aiheuttamia ilmastopäästöjä. Jälki voidaan määritellä yritykselle, organisaatiolle, toiminnalle tai tuotteelle. JYYn kohdalla kartoitus tarkoitti ylioppilaskunnan toiminnan kautta syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen laskemista.

Tiekartan laatimista varten perustettu työryhmä keräsi tietoja vuosilta 2017–2019. JYYn toiminta jaettiin kolmeen kiinteistökokonaisuuteen:

Vehkakujan kokonaisuuteen (kolme asuinkerrostaloa ja toimistotiloja),

Kortepohjan ylioppilaskylään (18 asuinkerrostaloa), ja

Seminaarinmäkeen (Ilokivi ja Opinkivi).

Eri kokonaisuuksiin sisältyivät niin ikään JYYn varsinainen toiminta (esimerkiksi ylioppilaskunnan edunvalvonta-, kulttuuri- ja järjestötoiminta) ja Soihdun liiketoiminta (ylioppilaskunnan kiinteistöomaisuuden ja ravintolaliiketoiminnan kehittäminen ja ylläpitäminen).

Ja sitten oli vielä tarkasteltavat osa-alueet eri kokonaisuuksista: kiinteistöissä kulutettu sähkö, lämpö, vesi ja jätteet, eri toimintoihin ostetut tuotteet ja tarvikkeet, tilojen ylläpito sekä ravintola Ilokiven elintarvikeostot.

Jotain rajattiin myös pois. Sellaisia olivat Kortepohjan tornitalojen peruskorjaushankkeiden vaikutukset, Ilokiven pintaremontti, Gummeruksenkadun liikehuoneisto, tietoliikenne, yksittäiset tapahtumat, työhön matkustaminen.

Syy: kaikkea ei saatu mahtumaan projektiin, eikä aivan kaikkeen ehtinyt vajaassa vuodessa perehtymään. Päästöjen vähentämiseen keskittynyt raportti laadittiin JYYlle ensimmäistä kertaa. Lisäksi tavoite oli laskea niin sanottujen jatkuvien päästöjen osuus. Remontit ja korjaukset eivät ole päivittäisiä, pidemmän aikavälin päästölähteitä.

Ennen kuin projektityöryhmä alkoi kerätä tietoja, piti kilpailuttaa yrityksiä. Lopulta valittiin vuonna 2016 perustettu kiinteistö- ja rakennusalan asiantuntijayritys EcoReal.

Laskennan tulokset valmistuivat keväällä 2020.

 

TULOS OLI seuraava: JYYn kokonaishiilijalanjälki vuonna 2019 oli yhteensä 3 710 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia.

Viisi suurinta päästölähdettä:

kaukolämmön kulutus (45 prosenttia kokonaispäästöistä),

sähkönkulutus (24 prosenttia),

hankinnat (19 prosenttia),

jätteet (11 prosenttia) ja

vedenkulutus (1,5 prosenttia).

 

 

SITTEN keskusteltiin. Projektityöryhmän lisäksi tiekartan tavoitteita pohtivat keväällä ja syksyllä EcoRealin asiantuntijat, JYYn työntekijät, hallituksen jäsenet, liiketoiminta, ravintola Ilokiven henkilökunta, edustajiston jäsenistä koottu parlamentaarinen työryhmä.

Tiekarttaa käsiteltiin edustajiston iltakouluissa, ja kokonaisuutta pystyi kommentoimaan syksyn aikana. Sisältö oli siis edustajiston tiedossa ennen sen käsittelyä marraskuun 2020 kokouksessa

Siellä tiekarttaa esitteli projektikoordinaattori ja JYYn silloisen hallituksen ympäristö- ja kehitysyhteistyövastaava Jenni Heikkilä.

”… tänään käsittelyssä on projektin konkreettinen lopputulos…”

”…mutta näen valtavan arvon työllä, joka tämän eteen on tehty…”

”… pysähdyttiin tarkastelemaan meidän organisaatiota ja toimintaa ja pohtimaan miten voidaan tehdä asioita paremmin…”

”… mutta itse työ ilmastokestävyyden edistämiseksi alkaa vasta oikeastaan ensi vuonna…”

Eli vuoden 2021 alusta. Lopulta kohta kohdalta käyty tiekartta hyväksyttiin. Se on toimenpideohjelma kohti kestävämpää ja vastuullisempaa toimintaa, kuvaa JYY.

Nyt se on ollut käytössä vuoden verran. Mitä on tehty?

 

 

VUODEN 2020 alussa JYY solmi sopimuksen energiayhtiö Väreen kanssa Vihreästä sähköstä. Sitä tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä, kuten tuuli- ja vesivoimalla sekä bioenergialla.

Vuotta myöhemmin tammikuussa 2021 JYYn liiketoimintakokonaisuus Soihtu siirtyi puolestaan käyttämään Alvan Vihreää lämpöä. Lähteinä ovat Rauhalahden ja Keljonlahden voimalaitosten puupolttoaine sekä Mustankorkean biokaasu.

Puuenergia luetaan ainakin toistaiseksi uusiutuvaksi energialähteeksi huolimatta siitä, että puun korjaaminen pienentää metsien hiilinielua. Toisaalta puuta käyttämällä on mahdollista välttää uusiutumattomien, fossiilisten raaka-aineiden käyttöä.

Vihreään sähköön ja lämpöön siirtymisen myötä JYYn hiilidioksidipäästöt putosivat laskennallisesti nollaan.

Tosin tulevaisuudessa sähkönkulutus kasvaa hieman, kun lämpöä säästävää tekniikkaa, kuten lämpöpumppuja ja -puhaltimia, lisätään muun muassa Kortepohjan taloihin, sanoo Soihtu-liiketoiminnan toimitusjohtaja Timo Lahtinen.

JYYn liiketoimintastrategiaan kirjattiin myös ilmastokestävyyden tiekartan tavoitteet hiilipäästöjen pudottamiseen. JYYn liiketoimintastrategia päivitettiin helmikuussa 2021.

Suunnitelmissa on myös aurinkovoimantuotannon pilotointi Kortepohjassa. Paneeleita asennetaan H- ja J-talojen katoille. Alun perin ne piti asentaa Ilokiven katolle kesällä 2021. Arkkitehti Alvar Aallon suunnitelman rakennuksen ulkoasua ei kuitenkaan saanut muuttaa.

Lisäksi rakenteilla olevaan Korttelikylään Nuuskakujalle aurinkovoimala on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2022 aikana.

 

 

KUN SUURIMPIEN päästölähteiden eli lämmön- ja sähkönkulutuksen osuus laskee, kolmanneksi suurimman prosentuaalinen osuus nousee.

Eli hankintojen. Niiden osuus vuoden 2019 päästöistä oli hieman vajaa 19 prosenttia.

Merkittävimmän osuuden, kahdeksan prosenttia, muodostavat ravintola Ilokiven elintarvikeostot. Suurimmat päästöt syntyvät elintarvikkeista, joita käytetään paljon tai joilla on suuri päästökerroin. Joukossa ovat kasvihuonevihannekset, naudanliha- ja maitotuotteet, säilykehedelmät, kalapalatuotteet ja riisi.

Tarvikkeiden hankintaan ja niiden hiilijalanjälkeen vaikuttaa ratkaisevasti lounasasiakkaiden valinnat. Yksi tiekartan jatkuvista, päivittäisistä toimenpiteistä on kannustaa asiakkaita valitsemaan kasvispohjainen vaihtoehto.

Tavoite vuodelle 2025 on, että kasvis- ja vegaanivaihtoehdot ovat Ilokivellä myydyin lounasvaihtoehto, ja että liha- ja maitotuotteiden yhteenlaskettu käyttö vähenee kymmenen prosenttia vuosittain.

Tavoitetta voi kuitenkin pitää syystä hankalana. Esimerkiksi elo-lokakuun 2021 aikana ravintola Ilokivessä myytiin yhteensä 41 241 lounasta. Näistä vegaanisia lounaita oli vajaa 900, ja kasvisannoksia reilu 7 000.

”Se on jo hyvinkin tiedostettu, että ei olla lähelläkään sitä tavoitetta, mitä ilmastokestävyyden tiekartta kaipaisi”, sanoo Ilokiven ravintolapäällikkö Kati Lemiläinen.

”Haastavaahan meidän on asiakkaan puolesta ’päättää’, minkä lounaan hän lautaselleen valitsee.”

Keinoja on kuitenkin pohdittu, ja kysytty myös opiskelijoilta. Heidän mukaansa kasvisruoan menekkiä voisi parantaa seuraavilla tavoilla: joka 50. kasvislounaan ostaja voittaisi jonkin palkinnon, kasvisruokia voisi toivoa lempiruokaviikon hengessä, kasvisruokien nimet olisivat ”herkullisia”, ruokien päälle asetettaisiin koristeita, jotteivat ne näyttäisi ”mössöltä”, ammattilainen puhuisi kasvisruokien proteiinien hyvistä puolista ja kertoisi, että kasvisruoastakin voi saada proteiinia paljon kuluttavalle…

Lemiläisen mukaan liharuoasta ei olla luopumassa kovinkaan kepein perustein. Sen kulutus on tällä hetkellä suurta. Lisäksi lokakuussa 2021 Kelan julkaisemaan uuteen korkeakouluopiskelijoiden ravintosuositukseen on kirjattu, että jos kampusalueella on ravintola, joka myy ainoastaan vegaanista ruokaa, tulee lähellä olla myös sekaruokaa tarjoava ateriatuen piirissä oleva opiskelijaravintola.

Entä vaikuttaako kilpailu niin ikään opiskelijahintaista ruokaa tarjoavan Semman kanssa? Kävelevätkö asiakkaat naapuriin, jos Ilokivellä ei enää tarjottaisi lihaa, tai ainakin sen tarjontaa vähennettäisiin? Vaikea sanoa.

Toisaalta, sanoo JYYn hallituksen ympäristö- ja kehitysyhteistyövastaava Oskari Hakala, JYY voisi ottaa kantaa myös esimerkiksi Semman toimintaan. Ylioppilaskunnalla on Semmasta 40 prosentin omistajaosuus. Edustajistolla on ylin päätäntävalta siihen, mitä omistajaosuudella tehdään.

Ilokiven elintarvikkeiden lisäksi hankintoihin kuuluu muutakin. Lista on sekalainen: toimistokalusteet, elektroniikkahankinnat, siivousvälineet, painotuotteet kuten jäsenistölle jaettavat paperikalenterit ja Jyväskylän ylioppilaslehti…

Jo vuonna 2020 tiekarttaa laadittaessa ilmeni, että juuri hankintojen osuus on hankala. Kategorisointi oli työlästä, ja erilaisten asioiden hiilijalanjälki piti käytännössä laskea jokaiselle hankinnalle erikseen. Laskentatapoja on tarkoitus selkeyttää.

 

”Se on tiedostettu, että ei olla lähelläkään sitä tavoitetta, mitä ilmastokestävyyden tiekartta kaipaisi.”

 

HALUTTIIN ”kunnianhimoinen, mutta realistinen” päämäärä. Siksi päädyttiin vuoteen 2025.

Tiekarttaan on listattu tavoitteita, kuten:

Kokonaisenergiankulutus pienenee 7,5 prosenttia verrattuna 2019,

asuntokohteissa asukaskohtainen vedenkulutus pienenee sataan litraan vuorokaudessa,

hankinnoissa suositaan ympäristösertifikoituja tuotteita,

Ilokivessä syödään vastuullisesti kalastettua tai kasvatettua kalaa, ja kasvihuonevihannekset on kasvatettu uusiutuvalla energialla,

sekajätteen osuus jätejakeista on alle 30 prosenttia, ja aiemmin lajittelun hankalaksi kokeneista yhä useampi lajittelee.

Lisäksi on lueteltu jatkuvia (kiinteistöjen talotekniikka on ajantasainen; asukkaita, henkilöstöä ja tilojen käyttäjiä opastetaan sähköä säästäviin tapoihin…) sekä lyhyen (energiaohjelman päivittäminen, aurinkopaneelit…) ja keskipitkän (hukkalämmön hyödyntäminen, kalentereiden merkityksen arviointi…) aikavälin toimenpiteitä.

Jatkuvat toimenpiteet kuvaavat päivittäistä tai pitkäaikaista toimintaa. Lyhyen aikavälin toimenpiteet on tarkoitus toteuttaa kolmen vuoden sisällä, keskipitkän taas noin 3–10 vuoden aikajänteellä.

 

TOIMIEN EI tule rajoittua vain dokumentissa esitettyihin asioihin, lukee tiekartassa.

Uusia ideoita ja käytäntöjä kehitetään ja jaetaan jatkuvasti.

Ja toki tiekarttaa aiotaan päivittää, erityisesti laskennallisesti. Selkeytetään kokonaisuutta, muun muassa hankintojen osalta.

Seuraavan kerran hiilijalanjälki lasketaan vuonna 2023.

”Sen lisäksi luomme jatkuvan toiminnan ’karvalakkimallin’, jolla saa edes jonkinlaisen näppituntuman”, Oskari Hakala sanoo.

Tiekartassa lukee juhlavasti: Ylioppilaskunta näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä, ja vaatii myös sidosryhmiltään tekoja ilmasto- ja ympäristökestävyyden parantamiseksi. Sidosryhmillä tarkoitetaan esimerkiksi yliopistoa, kaupunkia, Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiötä, Jyväskylän ammattikorkeakoulua.

”Että projekti rohkaisisi ja toisaalta aiheuttaisi toisille toimijoille painetta”, sanoo Hakala.

JYY ei ole ainoa ylioppilaskunta, joka tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2025. Samanlainen tavoite on esimerkiksi HYYllä ja Tampereen ylioppilaskunta TREYllä.

 

 

MARRASKUU 2020, edustajiston kokous.

”Tiekartassa on paljon asioita, kokonaisuuksia, linjoja, kuten varmasti huomasitte dokumentin pituudestakin”, Jenni Heikkilä sanoo.

”Varmasti asioita, jotka jakavat mielipiteitä. Toivon, että edustajisto käy rakentavaa palautetta, ja muistetaan kunnioittaa ja ymmärtää kaikkien näkemyksiä.”

Keskustelua herätti erityisesti vesi. Osan edaattoreista mielestä uudisrakentamisen ja peruskorjauksen yhteydessä JYYn omistamiin vuokra-asuntoihin pitäisi asentaa vesimittarit ja vedenkäytöstä laskuttaa kulutuksen mukaan. Se olisi ilmastoteko.

Ehdotus herätti myös vastustusta. Pelättiin, että JYYn asuntojen vetovoima heikkenee ja opiskelijoiden talous kaatuu.

Kannattajat voittivat. Lisäys tehtiin.

Myös ruoka puhutti. Kokouksessa tehtiin muutosesitys. Alun perin tiekartassa luki, että JYYn tulisi tarjota tapahtumissaan ainoastaan ilmastoystävällistä vegaanista ruokaa, ja huomioida mahdolliset allergiat ja erityisruokavaliot.

Nyt kohtaa muokattiin: tarjotaan pääosin vegaanista ruokaa. Ei-vegaaniset ruoat siis käyvät, kunhan on ilmastoystävällistä.

Tiekartta on ylioppilaskunnan ”ohjaava dokumentti”. Mutta kuinka sitova se lopulta on?

”Jos hiilineutraalisuustavoite sivuutetaan, se laiminlyö edustajiston mielipiteen täydellisesti”, Oskari Hakala sanoo.

Sekä JYYn hallituksen että työntekijöiden pitäisi pyrkiä tavoitteisiin, jotka edustajisto on antanut. Vaatisi painavat syyt sekä edustajiston uuden ohjeistuksen, mikäli tavoitetta tai aikataulua muutettaisiin.

Lopulta päätös on kulloisenkin edustajiston käsissä. Jo tehtyjen päätösten peruminen on harvinaista, muttei mahdotonta.

 

 

 

KOMPENSAATIO EI OLE HELPPO RASTI

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan ilmastokestävyyden tiekartan mukaan ylioppilaskunnan tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2025. Vaikka tavoitteeseen päästäisiin, se ei tarkoita täyttä päästöttömyyttä. Niin JYYn kuin muiden organisaatioiden toiminnasta syntyy aina jonkin verran päästöjä, vähennettiinpä niitä kuinka paljon tahansa.

Päästöt, joita ei pystytä vähentämään, aiotaan kompensoida. Niin on kirjattu ilmastokestävyyden tiekarttaan.

Päästöjen kompensoinnilla tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjen nollaamista laskennallisesti rahoittamalla yhtä tai useampaa hanketta, jotka edistävät hiilensidontaa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi metsien ennallistaminen tai istuttaminen, taikka aurinkovoiman tuotanto.

Aivan yksinkertaista kompensointi ei kuitenkaan ole. Suurin ongelma tällä hetkellä on, että kompensaatioon ei ole luotu yhteisiä pelisääntöjä, sanoo väitöskirjatutkija Sami El Geneidy Jyväskylän yliopistosta.

”Suomessa lainsäädäntöä ja ohjeistusta ei ole.”

Asiaa edistetään parhaillaan ympäristöministeriössä. Jonkinlaista ohjausta on suunnitteilla.

Kansainvälisesti erilaisille kompensaatiomalleille on olemassa erilaisia sertifikaatteja ja standardeja. Nekin ovat tosin vajavaisia. Esimerkiksi kansalaisjärjestö Finnwatchin kesällä 2021 julkaistun Anekauppaa vai ilmastotekoja -raportin mukaan kompensaation kriteerien täyttymistä arvioivilla sertifiointijärjestelmillä ei ole voitu taata kompensaatiohankkeiden laatua. Raportin mukaan sertifikaatioissa ei myöskään huomioida hankkeiden ihmisoikeus- tai luontovaikutuksia.

Jos yhteisiä sääntöjä ei ole, voiko kompensaatiota tarjoaviin toimijoihin luottaa?

”Niinpä”, El Geneidy sanoo. ”Kysymys on vaikea. Luottamus on yritysten avoimuudesta ja kuluttajan valveutumisesta kiinni.”

Hän kuitenkin painottaa, että alalla on myös hyviä toimijoita. Vahvempi ohjaus ja säännöstely kuitenkin edistäisivät toimialan luotettavuutta.

”Eihän epäeettisiä palveluita pitäisi olla markkinoilla lainkaan millään alalla.”

Kompensaatio voi helposti vaikuttaa ”hopealuodilta” päästövähennyksiin tähtäävälle organisaatiolle. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla El Geneidyn mukaan ensisijainen keino.

”Kuka tahansa voi kompensoida päästönsä vaikka heti.”

”Mutta silloin ei voi viestiä, että jee, saavutettiin hiilineutraalius. Päästökompensaatio on välitavoite, ei lopullinen keino.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.