Ei hakutuloksia.

Teksti Oona Mynttinen Kuvat Juho Kytömäki

Suo siellä, kuivatettu joutomaa täällä

Kaitasuo, Pirkanmaa. Ojittaminen vapauttaa turpeeseen sitoutuneita kasvihuonekaasuja ilmakehään, mutta myös suon ennallistaminen aiheuttaa päästöjä.

Ainutlaatuisten luonnonvaraisten soiden katoaminen on uhka monimuotoisuudelle. Se voi jäädä huomaamatta, jos asiaa katsoo vain kokonaisuuden kannalta..

Suomi on maailman soisin valtio.

Aiemmin suota on ollut yli 10 miljoonaa hehtaaria. Se vastaa noin kolmasosaa Suomen pinta-alasta.

70-luvulla soiden tuhoaminen kohosi uusiin mittaushteisiin, kun valtio etsi uusia ratkaisuja öljykriisiin.

Nykyisin soiden pinta-ala onkin kutistunut 8,7 miljoonaan hehtaariin. Koko määrästä yli puolet on ojitettu turvetuotantoon. Vain loput neljä miljoonaa ovat luonnontilaisia soita eli ihminen ei ole koskenut niihin.

Vielä.

Luonnontilaisista soista suojeltuja on reilu neljäsosa. Niihin ihminen ei saakaan kajota, vaikka haluaisi.

 

Suomi on edelleen maailman soisin valtio.

Suuret hehtaarimäärät kertovat ehkäpä Suomen maaperästä ja historiasta, mutta ne eivät näytä soiden oikeaa tilaa tai kerro yksittäisten soiden kohtaloa.

Ojituksista on kiistelty useita vuosia, ja soita on silti menetetty. Nykyisellä menolla loputkin luonnonvaraiset suot häviävät.

Tässä on kolme esimerkkiä siitä, mitä arvokkaille soille voi käydä.

 

Kaitasuo, Pirkanmaa

Kaitasuo. Se on ollut täällä jo kauan ennen meitä ihmisiä.

9 000 vuotta sitten viimeisin jääkausi oli päättynyt, ja ilmasto oli alkanut lämmetä.

Jääpeite oli painanut maan kuopalle, mutta jään sulaessa kuoppa alkoi täyttyä vedellä. Kaitasuo syntyi.

Ilmasto lämpeni ja maa kuivui. Ihmiset saapuivat. Ilmasto viileni jälleen. Viilenemisen ansiosta vesi ei enää haihtunutkaan ilmakehään, vaan jäi maaperään.

Maan soistuminen kiihtyi.

Suurin osa Suomen soista syntyi juuri tällä ajanjaksolla noin 5 000 vuotta sitten. Urjalan luonnontilainen Kaitasuo sijoittuu siis soiden vanhempaan päähän.

Kaitasuo on keidassuo, jonka keskustassa on sekä märkiä silmäkkeitä että kohollaan olevia rahkamättäitä. Suon keskiosa on suon laitoja kuivempi.

Keidas tarjoaa monelle lajille elinympäristön. Keitaan reunoilla kasvaa marjoja, kuten karpaloita. Suolla on runsaasti vaarantuneita ja silmälläpidettäviä suotyyppejä.

Kaitasuon monimuotoisuus on yksinkertaisesti arvokas. Arvokkuutensa ansiosta suo oli jo pelastumassa, sillä se oltiin ottamassa mukaan soidensuojelun täydennysohjelmaan. Toisin kävi.

Suot ovat säilyneet tuhansia vuosia samalla, kun monet lajit ovat saapuneet ja lähteneet suolta. Suomessa elävät lintulajit asuvat ja lisääntyvät jossain vaiheessa elämäänsä soilla.

Kaitasuolla elää tiltaltti, joka on valtakunnallisesti uhanalainen. Myös alueellisesti uhanalaiset metso ja käki sekä silmälläpidettävä teeri pesivät Kaitasuolla. Suolla elää lisäksi suuri määrä hyönteisiä, joista kaikkia ihminen ei ole vielä edes löytänyt.

 

3 500 vuotta sitten ihminen keksi muokata maata Suomessa. Ympäristöä käsiteltiin, jotta ihminen saisi viljeltyä ruokaa.

3 500 vuotta myöhemmin muokkaamme maata edelleen.

Vuonna 2004 suomalainen energiaturpeen tuottaja Vapo Oy haki lupaa turpeennostoon Kaitasuon pohjoispuoliskolta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen vuonna 2008.

Hakemus palautui ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiasta kiisteltiin yli 10 vuotta.

Vuonna 2009 Vapo peruutti hakemuksensa, mutta haki sitä pian taas uudelleen. Kaksi vuotta myöhemmin Vapolle myönnettiinkin ympäristölupa turpeennoston aloittamiseen.

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Luonnonsuojelupiiri ei jättänyt asiaa siihen.

Se valitti luvasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Myös KHO hylkäsi valituksen.

Vapon lisäksi Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:lle myönnettiin ympäristölupa turpeenottoon Kaitasuolta.

Keväällä 2016 Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri valitti tästäkin päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Seuraavana vuonna korkein hallinto-oikeus myönsi luvan turpeenottoon suon eteläpuoliskolta.

Vielä syksyllä 2018 oli pieni mahdollisuus, että Viipurin Turve ja Multa ei ehkä käyttäisi lupaa, ja osa suosta pelastuisi.

Vuonna 2019 kaivaukset aloitettiin.

Kaitasuo on ensimmäinen soidensuojeluohjelmassa valtakunnallisesti arvokkaaksi todettu suo, josta aletaan kaivaa turvetta. Vaikka Kaitasuo ennallistettaisiin myöhemmin, sen suotyyppi ei välttämättä enää koskaan palaudu samanlaiseksi.

Mörninsuo, Keski-Suomi

Punakämmekkä on purppuranpunainen kasvi, joka kukkii kesä-heinäkuussa. Ilmaston lämpenemisen myötä sen kukinta-aika voi siirtyä syksymmälle.

Suomen alkuperäisistä kasvilajeista neljäsosa on suokasveja. Punakämmekkä on yksi niistä. Se on myös uhanalainen laji.

Näyttävä purppurakasvi kasvaa Pihtiputaalla sijaitsevalla Mörninsuolla. Punakämmekän juuret kasvavat suossa. Ne näkevät, mitä pinnan alla tapahtuu.

 

Pinnan alla, jonne ihminen ei näe, sijaitsee suuret varastot.

Hiilivarastot.

Turve sitoo itseensä enemmän hiiltä kuin Suomen metsät, mutta tekee sen hitaammin, joten Suomen metsillä on yhtä tärkeä rooli hiilensidonnassa.

Ihminen tarvitsee jalkojemme alla olevia varastoja hillitsemään ilmaston lämpenemistä. Jotta punakämmekän kukinta-aika säilyisi kesä-heinäkuussa.

Mörninsuon hiilivarasto vastaa arviolta 360 000 tonnin hiilidioksidipäästöjä. Määrä voidaan suhteuttaa ihmisen toimintaan. Jos miljoona suomalaista lentäisi Berliiniin ja takaisin, syntyisi samanlaiset päästöt.

Suossa tapahtuu paljon muutakin, mitä ihminen ei näe. Suo on luonnollinen vedenpuhdistaja. Suo myös ehkäisee eroosiota.

 

Pohjoisessa pinnan alla muhii kuitenkin uhka.

Suomen pohjoisosissa sijaitsee palsasoita, jotka ovat ikiroudan alla.

Ikirouta on ollut siellä viime jääkaudesta asti. Ihmisen vaikutuksesta jää on alkanut sulaa.

Kun ikirouta sulaa, palsasoilta vapautuu ilmaan hiilidioksidin lisäksi metaania. Hiilivarastot eivät kuitenkaan ole huolenaihe niin kauan kuin varastot pysyvät avaamattomina.

 

Mörninsuon varastot yritettiin avata vuonna 2009.

Silloin Vapo Oy haki turpeennostolupaa Mörninsuolle. Ympäristölupavirasto hylkäsi hakemuksen.

Hylkäämiseen vaikutti Mörninsuon harvinaislaatuisuus. Suo on tyypiltään kahden suotyypin, leton ja nevan, yhdistelmä. Lettoneva on äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi.

Vuonna 2018 arvioitiin, että Suomen suot ovat uhanalaistuneet entisestään. 50 arvioidusta suotyypistä hieman yli puolet on uhanalaisia.

Vapo valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen seuraavana vuonna. Kaivuulupa kiellettiin vuoteen 2017 asti. Vaarana oli, että Vapo hakisi sen jälkeen uutta ympäristölupaa Mörninsuolle ja laajentaisi kaivuualuetta myöhemmin.

Keväällä 2020 tapahtui käänne. Valtio osti Vapo Oy:ltä luonnon monimuotoisuudelle arvokkaita soita. Kauppa oli osa ympäristöministeriön Helmi-ohjelmaa, jonka tavoitteena on suojella soita. Valtio osti myös valtaosan Mörninsuosta.

Marraskuussa 2020 Vapo ilmoitti energiaturpeen kysynnän laskeneen yllättäen 20 prosenttia edellisvuodesta. Vapo aikoo sulkea tuotantoalueita, joilla ei ole enää taloudellisesti kannattavaa tuottaa energiaturvetta.

Sarvineva, Pirkanmaa

Kihniön Sarvineva on luontoarvoiltaan maakunnallisesti merkittävä suo, mutta se ei silti ole suojeltu. Vapo Oy on hakenut alueelle turpeennostolupaa. Korkein hallinto-oikeus on evännyt luvan juuri luontoarvojen ja vesistökuormituksen takia.

Yllättäen vuonna 2020 Pirkanmaan luonnonsuojeluliitto kertoi, että luonnontilaisella Sarvinevalla tapahtuu kaivuuta.

Suolla nostetaan rahkasammalta.

Rahkasammal on suon peitto, joka suojaa suon sisintä.

Elollinen kasvillisuuspeite antaa kasvupaikan monelle kasville ja eliölle. Rahkasammal saattaa olla kahdesta pahasta, turpeesta ja sammaleesta, pienempi paha, mutta rahkasammaleen nosto tuhoaa suotyypin ja muuttaa suon ekosysteemin pitkäksi ajaksi.

Sammalkerroksen poisto myös aiheuttaa metaanipäästöjä.

Sarvinevan vihreä peite ei ole jäänyt turveyrityksiltä huomaamatta.

Yritykset toivovat rahkasammaleesta turpeen korvaavaa ilmastoystävällisempää kasvualustaa. Rahkasammaleen keräämiseen ei tarvitse hakea lupaa ympäristölupavirastosta. Tällä hetkellä keräämiseen riittää maanomistajan lupa.

Kun tilanne Sarvinevalla selvisi, Pirkanmaan luonnonsuojeluliitto esitti ympäristöministeriölle sammaleen noston asettamista kiireellisesti luvanvaraiseksi. Ministeriö aloitti keskustelun sammaleennoston sääntelystä jo vuonna 2017.

Samaan aikaan turveyritykset ovat mainostaneet, että sammaleennostoalueita on saatavilla 300 000 hehtaaria. Etelä-Suomessa se tarkoittaisi lähes kaikkien jäljellä olevien koskemattomien soiden tuhoa. Rahkasammalen nosto uhkaakin viimeisiä luonnontilaisia soita.

Suomi on maailman soisin valtio.

Se ei ole tapahtunut hetkessä. Soiden syntymisessä kestää satoja, jopa tuhansia vuosia. Ihminen voi tuhota ne päivissä.

 

Juttua varten on haastateltu Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen opettaja Saana Kataja-ahoa sekä kerätty tietoa Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan ja Keski-Suomen piirin asiantuntijoilta. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.