Ei hakutuloksia.

Teksti Emma Jolkkonen Kuvat Simon Götz

Tanssiteatteri Krampin 25-vuotisjuhlavuoden ohjelmisto luottaa yhteisöllisyyden voimaan

Pöytäpuheita-esityksessä yleisö saa ravintoloiden lahjoittamaa hävikkiruokaa esityksen katsomisen lomassa. Esitys ottaa kantaa taiteen saavutettavuuteen tarjoamalla ilmaislippuja Jyväskylän Katulähetyksen asiakkaille.

Tanssiteatteri Kramppi juhlii tanssin ilosanomaa koko vuoden koronasta huolimatta.

Harrastajatanssiteatteri Kramppi juhlistaa 25-vuotissyntymäpäiviään Yhtä juhlaa! -taidefestivaalin merkeissä. Vuoden pituisen festivaalin ohjelmassa on tanssi- ja taidetyöpajoja, pienteosiltoja sekä neljä kantaesityksensä saavaa tanssiteatteriesitystä.

Krampin puheenjohtaja Emilia Laitinen on juhlavuodesta innoissaan:
“Me pistetään bileet pystyyn ja ihan kaikki on tervetulleita.”

 

Festivaalin ohjelmisto on suunniteltu siten, että mahdollisimman moni ihminen pääsee nauttimaan taiteesta. Juhlavuoden tuotantotiimissä mukana olevan Johanna Hurmeen mukaan juhlavuoden esityksiin on myös mahdollista päästä avustajaksi.

”Meillä on käynnissä avustajahaku Confession Games -esitykseen.”

Festivaalin järjestelyihin on osallistunut nelihenkisen tuotantotiimin ohella suuri joukko vapaaehtoisia ja lukuisia yhdistyksiä. Esimerkiksi kevättalvella ensi-iltansa saava Pöytäpuheita toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän katulähetyksen kanssa.

Juhlavuoden kunniaksi Kramppi on saanut historiansa ensimmäisen oman toimitilan kauppakeskus Forumista.

 

Korona on vaikuttanut monella tapaa Krampin juhlavuoden suunnitteluun. Hurmeen mukaan esimerkiksi esitysten tanssiharjoitukset on järjestetty pääasiassa etäyhteyksin ja juhlavuoden avajaisia juhlittiin virtuaalialustalla tammikuun lopussa.

Epävarmuudesta huolimatta Emilia Laitinen näkee koronatilanteen aiheuttamassa pysähtyneisyydessä myös hyviä puolia.

“Kun ihmiset ovat joutuneet jättämään kaikki ne asiat, joilla he ovat juosseet itseään karkuun, niin he tajuavat, kuinka luovia ja upeita he ovat.”

”Krampin teokset ovat juuri sellaisia kuin kramppilaiset haluavat tehdä.”

Krampin juhlavuosi rakentuu yhteisöllisyyden, ystävyyden, yhteistyön ja yhteisvastuun ympärille. Näitä kaikkia tarvittiin myös Krampin syntyessä.

Ainolan kesäteatterin Viinityttö-musikaalissa mukana olleet tanssikoulu Saran tanssijanuoret kyllästyivät tanssimaan muiden ohjauksessa.

”He halusivat tehdä ihan itse, omaa taidetta. Ja siitä se sitten lähti”, Laitinen kuvaa.

Alkuaikoina Kramppi oli pienen piirin toimintaa. Pääsykokeita produktioihin ei ollut, vaan porukkaan pääsi, jos joku kramppilainen sattui pyytämään.

 

25 vuoden aikana Kramppi on kasvanut pienestä tanssiryhmästä Suomen suurimmaksi harrastajatanssiteatteriksi. Takana on monta suurmusikaalia ja voitettuja koreografiakilpailuja. Tänä päivänä Krampin isoihin produktioihin hakeudutaan erillisten koetanssien kautta.

Krampin perustajajäsen Jukka Hämäläinen on ylpeä Krampin kasvutarinasta:
“On ollut hienoa nähdä, kuinka tasokas ja taidokas ryhmä Krampista on tullut.”

 

Vuosien varrella kramppilaiset ovat hitsautuneet tiiviiksi yhteisöksi. Ovet ovat kuitenkin aina avoinna uusille ihmisille.

Emilia Laitinen kehottaa ihmisiä lähestymään Kramppia rohkeasti omien ideoiden kanssa, vaikkeivät ne tanssiin liittyisikään.

”Krampin teokset ovat juuri sellaisia kuin kramppilaiset haluavat tehdä.”

Omalla puheenjohtajakaudellaan Laitinen aikoo tehdä työtä sen eteen, että kynnys osallistua Krampin toimintaan madaltuisi entisestään.

”Mä haluan kääntää sen niin päin, että meillä on ovet auki tänne monitaiteelliseen kotiin, missä saa tehdä omaa taidetta näkyväksi ja oman äänensä kuuluviin.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.