Ei hakutuloksia.

Teksti Tuukka Tervonen

Yksinäisyys tappaa ja yksinolo lisääntyy, mutta onko se pahasta?

80-luvulta lähtien ihmisten yksin viettämä aika on kasvanut huomattavasti. Vuosien 1987 - 2010 välillä se kasvoi peräti kahdella tunnilla päivässä.

Yksinäisyys on sekä Suomessa että maailmalla yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista. Sen on arvioitu olevan Suomessa kohta haitallisempaa kuin ylipaino ja joidenkin tutkimusten mukaan yhtä haitallista kuin 15 savukkeen polttaminen päivässä.

Jyväskylän yliopistossa julkaistiin keväällä 2020 huolestuttava tutkimus: yksin vietetyn ajan määrä kasvoi vuosina 1987—2010 raa’asti arvioituna keskimäärin peräti 124 minuutilla päivässä.

Yksin vietetyllä ajalla tutkimuksessa tarkoitetaan kasvokkain samassa tilassa vietettyä aikaa.

Kasvua oli joka ikisessä ikäryhmässä ja se oli lineaarista. Ihmiset olivat siis vuosi vuodelta enemmän omissa oloissaan.

Ikäryhmissä on kuitenkin huimia eroja, kertovat tutkijat Timo Anttila ja Tomi Oinas.

“Yli 65-vuotiaat viettävät kymmenen tuntia päivästä yksin, valtava aika”, Anttila kertoo.

“Nuorilla tämä ei ole lähellekään samaa tasoa, mutta on tällaista kiinniotto-efektiä”, Oinas selittää.

Ihmiset olivat siis vuosi vuodelta enemmän omissa oloissaan.

21—34 -vuotiaiden omissa oloissaan viettämä aika oli kasvanut noin kahdella ja puolella tunnilla päivässä. Se oli nyt keskimäärin 400 minuuttia päivän aikana, eli miltei seitsemän tuntia.

Tutkimuksen aineisto on kohta kymmenen vuotta vanhaa, mutta yksin vietetyn ajan kasvun ei uskota ainakaan loppuneen. Kymmenen vuotta sitten ei ollut esimerkiksi älypuhelimia ja sosiaalinen mediakin oli enemmän lapsenkengissä kuin herran vuonna 2020. Vuosina 1987—2010 kasvu oli myös tasaista.

“Siinä voi tulla aika jyrkkääkin kasvua”, Oinas spekuloi.

“Kasvokkainen vuorovaikutus on muuttunut varsinkin nuorten kohdalla teknologiavälitteiseksi”

Yksin vietetyn ajan lisääntymisessä Anttila ja Oinas näkevät monia syitä. Aineistonkeruuvuosien aikana Suomen väestö on esimerkiksi vanhentunut ja harmaantunut. Kun iäkkäät viettävät eniten aikaa yksin, heidän suurempi osuutensa myös näkyy aineistossa.

“Sinkkutalouksien määrä on myös kasvanut. Yksin asuminen todennäköisesti kasvattaa yksin vietettyä aikaa”, Anttila selittää.

Jos yksin asuminen lisää yksin vietettyä aikaa kuten oletettua, viime vuosien kehitys missä opiskelijat asuvat entistä enemmän solujen ja kimppakämppien sijaan yksiöissä tulee varmasti näkymään opiskelijoiden kasvaneena yksinäisyytenä. Yksin vietettyä aikaa tutkitaan taas ensi vuonna.

Kolmas asia, joka kasvattaa yksin vietettyä aikaa on Oinaan ja Anttilan mukaan teknologia.

“Kasvokkainen vuorovaikutus on muuttunut varsinkin nuorten kohdalla teknologiavälitteiseksi”, Anttila sanoo.

 

Televisiota on historiallisesti syytetty yksinäisyyden lisäämisestä. Kun kaikki katsovat töllöä, kukaan ei keskustele. Myöhemmin tutkimuksissa on kuitenkin korostettu myös yhdessä television katsomisen olevan esimerkiksi perheelle verrattain vaivaton tapa viettää yhteistä aikaa.

Tämä ei kuitenkaan enää Oinaan ja Anttilan tutkimuksen mukaan tunnu pitävän paikkaansa.

“Ennen perheissä oli yksi televisio, nyt jokaisella on oma ja siitä katsotaan mitä huvittaa.”

Vielä huimempaa teknologian vaikutus on tietokoneiden ja kännyköiden suhteen. 1987 vain 15% suomalaisista talouksista oli tietokone. Kännykkää ei ollut juuri kenelläkään. 2010 95% talouksista oli tietokone ja 99% kännykkä.

”Vaikka kotona olisi paikalla muita, niin kun vedät oven kiinni ja olet yksin pimeässä huoneessa, se on yksinoloa”, Anttila tiivistää teknologian vaikutuksia.

“Ennen perheissä oli yksi televisio, nyt jokaisella on oma ja siitä katsotaan mitä huvittaa.”

Ei ehkä yllättäen ystävien ja perheen kanssa vietetty aika on laskenut  samaan tahtiin kun yksin vietetty aika on kasvanut.

Yksin vietetty aika ei kuitenkaan suoraan takoita, että ihmiset olisivat muuttuneet samassa suhteessa yksinäisemmiksi.

“Siitähän on laaja keskustelu että onko tämä teknologinen kehitys pahaksi vai hyväksi sosiaalisille suhteille. Toiset katsovat että erityisesti nuorilla sosiaalinen kanssakäyminen vähenee, kun toiset tutkijat korostavat miten laajoja verkostoja netin kautta voi muodostaa”, Anttila kertoo.       Tutkijakaksikko ei itse kuitenkaan ota mielellään kantaa suuntaan tai toiseen.

Tutkimuksessaan he korostavatkin, että yksinoloa ei voi pitää puhtaasti huonona tai hyvänä asiana. Ihmiset hakeutuvat omiin oloihinsa saadakseen vapautta sitoumuksista. Yksinolo voi myös lisätä hyvinvointia ja parantaa ihmisten luovuutta.

 

Kaksikko korostaa myös sitä, että on yksinoloa, sosiaalista eristäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä. Yksinolo on mitä tahansa itsekseen vietettyä aikaa, kun taas sosiaalinen eristäytyneisyys on kokonaan tai lähes kokonaan ilman ihmiskontakteja olemista. Yksinäisyys taas on koettu tunne, jota voi kokea vaikka olisi joka ikinen päivä tekemisissä ihmisten kanssa.

Yksin vietetyn ajan lisääntymisen myötä myös mielenterveysongelmien määrä on lähtenyt kasvuun niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

“Näitä ei voi kuitenkaan suoraan linkittää toisiinsa, mutta on osviittaa, että ne saattavat liittyä toisiinsa”, Anttila sanoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *