Ei hakutuloksia.

Teksti  Suvi-Tuulia Nykänen

Yliopisto tekee meistä yksinäisiä

Suvi-Tuulia-oikea4

Koko yliopistoelämäni ajan minulle on toitotettu sitä, miten nämä viisi plus vuotta yliopistossa ovat elämäni parhaat. Näinä vuosina opiskelen sitä alaa, josta tulen raapimaan leipäni ainakin seuraavat 40 vuotta. Näinä vuosina nautin elämästä täysin rinnoin, ilman suurta vastuuta mistään. Ja ennen kaikkea: näinä vuosina luon ehkä merkityksellisimmät ihmissuhteet elämässäni.

Olen kasvanut tähän ajatusmaailmaan jo lapsuudenkodissani. Äitini paras ystävä on edelleen hänen paras ystävänsä yliopistoajoilta liki kolmenkymmenen vuoden takaa. Hän sai ensimmäisenä opiskelupäivänään ystävän, eikä ole tuntenut oloaan yksinäiseksi sen jälkeen.
Yksi elämäni suurimmista peloista on jäädä yksin. Jäädä yksin vastoin omaa tahtoani. Sillä sitähän yksinäisyys on: yksinoloa jostain muusta syystä kuin omasta halusta.

 

Vuonna 2013 tehdyn opiskelijabarometrin mukaan yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 35 prosenttia tuntee joskus ja 10 prosenttia usein tai jatkuvasti olonsa yksinäiseksi. En ihmettele lukuja yhtään. Mielestäni suomalainen yliopistojärjestelmä luo yksinäisyyttä. Massaluennot ja kurssimuotoinen opiskelu tekevät ihmissuhteiden luomisesta hyvin hankalaa. Koska olemme ainakin sanahelinän mukaan “kollegoita tiedeyhteisössä”, jokainen saa tai joutuu valitsemaan tasan itse ne opinnot, jotka suorittaa. Suoritustapana taas on usein laaja essee tai vaihtoehtoisesti kirjatentti.

Et välttämättä näe viiden opintopisteen kurssilla ketään toista opiskelijaa. Ryhmätöitä ei kustannussyistä kannata teettää. Ensimmäisten perusopintojen jälkeen on mahdollista, ettet tapaa ainuttakaan oman pääaineesi opiskelijaa ennen kuin tutkimuskurssilla. Ja kun kyseessä on vielä silloinkin kymmenien ihmisen kvantitatiiviset harjoitukset, ei lyhyen matikan pohjalla luennoilla yksinkertaisesti pysty sosiaalisoimaan. Enkä nyt tarkoita mitään päivän kuulumisten vaihtoa – kaikista helpoin tapa hankkia tuttavia, kavereita ja ystäviä on samaistumispohja johonkin asiaan. Vaikka sitten määrälliseen tutkimukseen.

 

No hankkisit ystäviä. Pelkästään Jyväskylän yliopistossa on 15 000 opiskelijaa, mene ja tutustu. Ole sosiaalinen!

Mutta kun ei se vain mene niin. Ystävystyminen on täysin eri asia kuin sosiaalisuus. Vai kuinka moni väittää löytäneensä esimerkiksi seurustelukumppaninsa siksi, että on sosiaalinen? Ystävyys- ja kaverisuhteiden luominen on täysin samanlaista hurmaamista ja palikoiden yhteen kasaamista kuin tyttö- tai poikaystävän löytäminenkin.

Ystävien, tai ainakin tuttujen hankkiminen ja yksinäisyyden välttäminen on pitkälti tuurista kiinni. Mutta pienillä asioilla sitä tuuria voidaan parantaa. Annetaan ihmisille mahdollisuus kohdata toisiaan myös opintojen parissa. Tiedeyhteisössä tehdään tiedettä, mutta sen pitäisi antaa tilaa myös sille toiselle sanalle yhdyssanassa: yhteisöllisyydelle ja yksinäisyyden torjumiselle.

 

Lue lisää:

Eroon esiintymisjännityksestä (22.1.2015)

Vuoren sisästä (3.11.2014)

Tulin, näin, jäin (25.9.2013)

  1. sakari nikki

    Tärkeitä asioita Suvi-Tuulia. Ihmisellä täytyy olla ainakin yksi ystävä johon luottaa ja jolle voi kertoa kipeitäkin asioita. Ei sen tarvitse olla seurustelukumppani, mutta hyvä kuuntelija ja tukeva olkapää. Sinä löydät varmasti paikkasi vaikka mediassa myllerrys nyt käykin.

    Hyvää Joulun odotusta
    toivottaa Voikosken Nuorisoseuran sihteeri

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.