Ei hakutuloksia.

Teksti Veera Sinervo Kuvat Felix Fiilin

Jyväskylän Seta – niin tärkeää työtä täällä sateenkaaren alla

Petri Janhunen, Jyväskylän Seta ry:n puheenjohtaja toimistollaan.

Jyväskylän ja Keski-Suomen alueella toimivan Jyväskylän Seta ry:n näkyvintä toimintaa ovat Pride-tapahtumat ja erilaiset vertaistukiryhmät. Työ vie vapaa-ajan eikä siitä saa palkkaa, mutta se on niin tärkeää, että aktiivit kuitenkin jaksavat.

Vanhalla Tourulan kampuksella sijaitsee Matarankatu 6, tuttujen kesken ”Matara”, josta käsin toimintaansa koordinoivat monet Jyväskylän ja Keski-Suomen järjestöt. Mataran aulassa vastaan tulee ilahduttavan hyväntuulinen mies, joka kättelee tervehdykseksi. Hän on Petri Janhunen, Jyväskylän Seta ry:n puheenjohtaja.

Suuri osa Mataran monitoimitalossa majaansa pitävistä järjestöistä toimii vapaaehtoisvoimin. Niin myös Jyväskylän Seta. Janhunen johdattaa meidät labyrinttimaisen monitoimitalon toiseen kerrokseen, josta löytyy sateenkaarilipulla koristettu ovi. Sen takana on Setan pieni toimisto.

Sisäpuolella ikkunan viertä reunustaa muhkea kangassohva, ja seiniin kiinnitetyt muistitaulut ovat täynnä julisteita, huvittavasti otsikoituja lehtileikkeitä ja erilaisia listoja muun muassa Setan keskusteluryhmien säännöistä. Tunnelma on kotoisa. Kengät pitää ottaa pois, sillä Janhunen ei halua siivota aikuisten ihmisten jälkiä. 

Jyväskylän Seta on kattojärjestö Seta jäsenjärjestö, joka toimii Jyväskylän ja Keski-Suomen alueella. Janhunen kuvaa järjestöään asiantuntijajärjestöksi, jonka tarkoituksena on valvoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen etuja.  

Janhunen on vapaaehtoisena muun muassa auttanut koulujen terveydenhoitajia kohtaamaan trans-nuoria, kirjoittanut korkeimpaan oikeuteen lausuntoja maahanmuuttajien seksuaali-identiteettiä koskevista kysymyksistä ja konsultoinut Jyväskylän yliopiston tilapalveluita sukupuolineutraalien pukuhuoneiden ja vessojen järjestämisestä kampuksen tiloihin. 

Jyväskylän yliopisto on viimeisen vuoden aikana paistatellut Setan näkökulmasta oudoksuttavassa valossa niin kutsutun Puolimatka-kohun myötä

Seta on myös tehnyt pitkään yhteistyötä Jyväskylän yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestön Stimuluksen kanssa. Yhteistyö sai alkunsa inhimillisestä kiinnostuksesta ja tarpeesta paikata koulutuksen puutteita.

”Meidän yksi aktiivi oli aikoinaan tän ainejärjestön hallituksessa. Hän tokaisi, että ’on se nyt perkele, kun ei koulussa opeteta moninaisuutta’. Me lyötiin sitten koulutuspaketti kasaan, ja ne tilaisuudet ovat kyllä olleet äärimmäisen avaavia. Toivottavasti myös opiskelijoille”, Janhunen muistelee.

Jyväskylän yliopisto on viimeisen vuoden aikana paistatellut Setan näkökulmasta oudoksuttavassa valossa niin kutsutun Puolimatka-kohun myötä. Kysymykseen yliopiston toimista tasa-arvon edistämiseksi Janhunen vastaa vakavin ilmein.

Hänen mielestään Jyväskylän yliopiston rehtorin Keijo Hämäläisen Twitterissä julkaisemat kannanotot ja Jyväskylä Priden alla yliopiston sivuilla julkaistu tiedote ovat olleet tervetulleita irtiottoja homofobiasta. Janhusen mielestä yliopistolla on kuitenkin organisaationa vielä paljon tehtävää.

”Kyllä mä toivoisin, että yliopisto selkeesti pysäyttäis tällaisen sonnan levittämisen, mutta siihen tarvitaan lakia rikkovia ylilyöntejä. Ja niitä ei ole tapahtunut, koska hän [professori Tapio Puolimatka] tietää, mitä hän kirjoittaa. Mutta voidaan myös kysyä, että toteutuuko yhdenvertaisuuslaki kasvatustieteellisessä tiedekunnassa”, Janhunen pohtii.

Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lain mukaan myös häirintä katsotaan syrjinnäksi.

Kysyttäessä toiminnan järjestäytyneisyydestä Janhusen äänessä kalskahtaa lievä turhautuminen. Järjestön toiminta riippuu täysin vapaaehtoisten jaksamisesta, joten toiminta on toisinaan haurasta. 

Uusia varanhankinta- ja koulutusmahdollisuuksia pohditaan jatkuvasti, ja syksyllä Jyväskylään lainataan Pirkanmaan Setan Sinuksi-hankkeessa kehitetty koulutuspaketti. 

”Sitä koulutuspakettia olis tarkoitus hyödyntää meidän varainhankinnassa. Siinä vois myös olla sellanen mahdollisuus, että esimerkiksi minä saisin jopa palkkaa tästä työstä, joka vie omaa aikaa valtavasti”, Janhunen naurahtaa. 

Vapaaehtoistyötä leimaa myös setalaisten keskuudessa tuttu kaava: vaikka työ vie paljon omaa vapaa-aikaa, se koetaan niin tärkeäksi, ettei sen tekemistä voi lopettaakaan. Seta tarjoaa Janhusen mukaan ainutlaatuista kokemusasiantuntijuutta moninaisuudesta, ja ilman vapaaehtoisia vähemmistöjen viesti esimerkiksi yliopiston kaltaisten toimijoiden suuntaan olisi huomattavasti vaimeampi.

Jyväskylässä aloittaa opintonsa vuosittain tuhannet opiskelijat, joista osa on kotoisin paikkakunnilta, joissa ympäröivä kulttuuri ei välttämättä ole vähemmistöön edustajalle ihanteellinen. Kaikkialla ei ole yhteisöjä tai järjestöjä, joista voisi löytää vastakaikua omille erilaisuuden kokemuksille.

Janhunen muistelee erästä Agoralla vuosittain järjestettävillä yliopiston avajaismessuilla tapahtunutta kohtaamista, jonka myötä hän ymmärsi, kuinka tärkeää Setan näkyvyys on myös yliopisto-opiskelijoille.

”Kohdattiin siellä messuilla opiskelija, joka huudahti meidän pöydän nähdessään, että ’Onks täällä Jyväskylässä Seta? Oi vittu, tää on ihana juttu!’ Se oli ku seitsemän oikein lotossa, ja varmistus siitä, että me ollaan just oikeessa paikassa.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.