Nykyinen Jyväskylän yliopiston tutkintosääntö hyväksyttiin vuonna 2015. Tavoitteena oli tehdä tästä koulutusta ja opintoja ohjaavasta yliopiston säädöksestä mahdollisimman tiivis ja yksiselitteinen, jota tulkittaisiin samalla tavoin eri yksiköissä. Silloin tutkintosääntöön kirjattiin huomattavasti aiempaa tarkemmin, mitä opetussuunnitelmasta (OPS) tulee käydä ilmi.

“Ylioppilaskunnankin kautta nostettiin esille monesti, että opetussuunnitelmat ovat erilaisia eri yksiköissä. Opiskelijat eivät opiskele vain yhdessä yksikössä. Silloin päädyttiin siihen, että tutkintosääntöön kirjattiin aika tarkasti, mitä siellä opetussuunnitelmissa pitää olla. Tarkoitus oli, että yhtenäistetään sitä, että opetussuunnitelmat olisivat samankaltaisia dokumentteja keskenään”, kertoo tutkintosäännön uudistamistyötä johtanut koulutuspalvelujohtaja Mari Ikonen.

Uudistuksen hyvien aikeiden lisäksi aiheutui myös ongelmia. Jäykemmän tutkintosäännön vuoksi yliopistolla koettiin vaikeammaksi muuttaa kursseja kesken kolmivuotisen OPS-kauden. Eikä tutkintosäännön raamien sisälläkään oikein tahdottu pysyä.

Jyväskylän yliopiston nykyisissä opetussuunnitelmissa onkin satoja tutkintosäännön vastaisia opintojaksokuvauksia. Suurella osalla opiskelijoista tulee tämän vuoksi vastaan opiskelijan oikeusturvan kannalta kyseenalaisia kursseja, sillä opsien pakollisten tietojen puutteen takia opintojen suunnittelu voi vaikeutua.

Opetussuunnitelma määrittää tutkinto-ohjelmien rakenteita ja sisältöä eli käytännössä sen, miten kurssit ja tutkinnot suoritetaan, mitä ne sisältävät ja mitä niiden läpäisemiseen vaaditaan. Opintojaksot ovat pienimpiä opetussuunnitelmissa kuvattuja opintojen osia, jotka käytännössä toteutetaan ja tunnetaan kursseina.

OPS:ssa on tutkintosäännön mukaan käytävä ilmi, kuinka suureen osuuteen opetuksesta opiskelijan on osallistuttava. Jyväskylän yliopistossa on 184 kandidaatin tai maisterin tutkintoon johtavaa ohjelmaa, mutta vain neljässä niistä kaikkien opintojaksojen läsnäolovaatimukset on mainittu.

OPS:ista löytyy muitakin huolimattomasti tehtyjä opintojaksokuvauksia, jotka ovat ristiriitaisuudessaan jopa koomisia.

Yksi esimerkki opintojaksoista, joissa läsnäolovaatimusta ei ole opetussuunnitelmissa ilmoitettu, on akateemisen ruotsin kurssit. Kielikeskuksen johtajan Peppi Taalaan mukaan kielikeskuksen kursseilla on kuitenkin yleinen käytäntö, että kursseilla on 80 prosentin läsnäolopakko, koska aktiivinen osallistuminen vaikuttaa arvosteluun. Läsnäolo on myös kirjattu kielikeskuksen verkkosivuille ja siitä muistutetaan kurssien alussa.

“En ole tähän yksittäiseen asiaan kiinnittänyt huomiota. Tiedän, että se on meillä täällä talossa sellainen pysyvä fakta. 80 prosenttia”, kommentoi Taalas.

Akateemisen ruotsin kurssit eivät kuitenkaan ole pelkkä yksittäistapaus, sillä lukuisissa muissakin opintojaksokuvauksissa läsnäolovaatimus on jätetty kokonaan kertomatta. Tutkintosäännön mukaan opetus on järjestettävä hyväksyttyjen opetussuunnitelmien mukaan. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että jos läsnäolovaatimusta ei ole ilmoitettu opetussuunnitelmassa, sitä ei voi tutkintosäännön mukaan kurssilla vaatiakaan.

Teoriassa kenenkään akateemista ruotsia viime vuosina puurtaneiden ei siis olisi tarvinnut vaivautua luennoille, kun läsnäolovaatimusta ei opetussuunnitelmassa ollut. Käytännössä poissaoloista olisi kuitenkin todennäköisesti seurannut hylätty arvosana tai vähintäänkin lisätehtäviä.

Monissa opintojaksoissa puutteita löytyy myös suoritustavoissa ja arviointiperusteissa. Ne on tutkintosäännön mukaan myös ilmoitettava opetussuunnitelmissa.

Osassa opintojaksokuvauksista ilmoitetaan, että kontaktiopetuskurssin suoritustavat tarkennetaan opetusohjelmassa. Opetussuunnitelmista löytyy myös opintojaksoja, joissa suoritustapoja tai arviointiperusteita ei ole mainittu lainkaan.

“Opetussuunnitelmia tehdessä pyrittiin siihen, että niissä olisi ne tarpeelliset tiedot, mutta silti sieltä on varmasti jäänyt niitä joitakin pois”, kertoo humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opintopäällikkö Maija Pöyhönen.

Opetussuunnitelmaan on mahdollista kirjoittaa auki kaikki vaihtoehtoiset opintojakson suoritustavat, joista vuosittain voidaan valita käytännön kurssin toteutus. Silti kursseja toteutetaan tavoilla, joita ei opetussuunnitelmissa ole lainkaan ilmoitettu.

Kontaktiopetusta saatetaan järjestää myös itsenäisenä ja itsenäisesti järjestettäviä opintojaksoja saatetaan järjestää myös kontaktiopetuksena. Tutkintosäännön mukaista tämä toiminta ei suoranaisesti ole.

Opiskelijan oikeusturvan kannalta tämä ei ole onneksi merkittävää: eihän opiskelijaa yleensä haittaa, vaikka kurssilla olisi useampi mahdollinen suoritustapa. Lähinnä ongelma syntyy opetuksen kehittämisen kohdalla, jos suoritustavoissa ei ole jouston varaa. Se ei palvele opiskelijoita eikä opettajia, jos kursseja ei pystytä järjestämään toimivammilla toteutumistavoilla kesken opsin voimassaolon.

OPS:ista löytyy muitakin huolimattomasti tehtyjä opintojaksokuvauksia, jotka ovat ristiriitaisuudessaan jopa koomisia. Esimerkiksi eräs opintojakso suoritetaan itsenäisesti joko tenttinä tai esseesuorituksena, mutta kurssilla vaaditaan 80-prosenttista läsnäoloa.

“Ihmiset olivat tosi turhautuneita opetussuunnitelmaa tehdessään, kun heidät pakotettiin tekemään sitä tällaisella tietoteknisellä järjestelmällä, joka oli ilmiselvästi keskeneräinen.”

Uuden tutkintosäännön sisäistäminen viime OPS-työssä näyttää siis monilta unohtuneen. Suurimpia syitä tähän lienee se, että yksiköillä oli muutakin mielen päällä.

Koulutuksen tutkimuslaitoksen (KTL) arviointi edellisestä opetussuunnitelmatyöstä kertoo kiireisestä prosessista. OPS-työn kanssa samaan aikaan yliopistossa toteutettiin muutoksia, joissa muutettiin rakenteita ja työskentelytapoja pyrittiin yhtenäistämään. Pääainepohjaisista tutkinto-ohjelmista siirryttiin tutkintopohjaisiin, ja tiedekuntia ja laitoksia yhdistyi opetussuunnitelmatyön keskellä.

“Jotenkin tuntui siltä, että se ajoittui todella hankalaan saumaan. Ei ne yhdistyneet tiedekunnat ehtineet aidosti keskustelemaan toistensa kanssa, että miten me hyödytään, kun ollaan nyt yhdistytty”, KTL:n arviointia tekemässä ollut JYYn koulutuspoliittinen asiantuntija Joachim Kratochvil kertoo.

Opetussuunnitelmiin tuli myös ensimmäistä kertaa yliopistotason linjauksia ja tarkempia ohjeistuksia. Linjausten teemat koettiin selkeiksi, mutta niiden velvoittavuus jäi joillekin epäselväksi. Lisäksi linjauksia tulkittiin eri yksiköissä eri tavalla. Linjaukset koettiin myös aiheuttavan sen verran lisätyötä, että lisäresurssit eivät olisi olleet pahitteeksi.

Osassa yksiköistä ajateltiin, että opetussuunnitelmien ohjeistus ja toiminnan raamittaminen kuuluisivat ennemmin tiedekunnille, ei yliopistotasolle. Linjaorganisaatio oli myös monille vaikea hahmottaa. Aina ei ollut selvää, kuka on vastuussa ja kuka työtä johtaa.

“Tiedekunnilla pitäisi olla tietynlainen autonomia. Niissä tiedetään paremmin, mitä yliopistohallinto organisaationa tietää kyseisen tieteenalan tekemisestä. Siinä oli selkeästi kipuilua, kun hahmoteltiin sitä, missä ne vallan rajat sijaitsee”, Kratochvil kertoo.

Samoihin aikoihin otettiin myös käyttöön KOVS-tietojärjestelmä. Aiemmin opetussuunnitelmat luotiin jokaisessa yksiköissä omalla tavallaan, joten KOVS luotiin työkaluksi yhtenäistämään opetussuunnitelmatyötä.

“Ihmiset olivat tosi turhautuneita opetussuunnitelmaa tehdessään, kun heidät pakotettiin tekemään sitä tällaisella tietoteknisellä järjestelmällä, joka oli ilmiselvästi keskeneräinen. He joutuivat tekemään kaksinkertaista työtä”, Kratochvil kertoo.

KTL:n raportissa nousi esille myös akateemisen maailman hiljaisena totuutena pidetty koulutuksen arvostuksen puute, joka heijastui monilla OPS-työhön.

“Kuinka paljon olemme itse syyllisiä siihen, että omalla puheellamme tuotetaan sitä tilannetta, en osaa sanoa. Ehkä se tulee siitä, että useimmiten akateemisella uralla eteneminen tarkoittaa sitä, että pitää tehdä tutkimusta, koska se on se peli, jolla erityisesti annetaan niitä palkintoja”, Kratochvil arvelee.

Uusien opetussuunnitelmien tekemisen tuntu on kuitenkin paljon luottavaisempi verrattuna edelliseen OPS-kierrokseen. Johtajien mandaattia on selkeytetty merkittävästi.Edellisen OPS-kierroksen uudistuksia on nyt myös paremmin sisäistetty.

“Olen ollut pitkään yliopiston hallinnossa mukana. Me ollaan menty koko ajan systemaattisempaan suuntaan ja mennään edelleen, mutta muutos on ollut hidasta. Se, että näinkin isossa yliopistossa päästään näin yhtenäiseen toimintaan, ei tapahdu ihan hetkessä”, myöntää Pöyhönen.

”Tutkintosäännön muokkaaminen on sellainen helvetillinen prosessi.”

Akateemisen ruotsin kurssit jäävät seuraavalla OPS-kaudella lopullisesti historiaan, sillä yliopistolla ollaan jo siirtymässä uusimuotoisiin viestintä- ja kieliopintoihin, jotka korvaavat ne.

Tutkintosääntöäkin ollaan taas uudistamassa. Uusi tutkintosääntö on tarkoitus hyväksyä toukokuussa, ja sen on tarkoitus tulla voimaan elokuussa.

Tarve tutkintosäännön uudistamiseen liittyy yliopiston johtosäännön muutoksiin, joissa poistettiin koulutusta koskevia osioita. Myös valtakunnalliseen tai paikalliseen koulutusyhteistyöhön, liittyviä asioita on tarve päivittää tutkintosääntöön.

Aiemmin tiukennettua opetussuunnitelmakohtaa pyritään nyt löyhentämään. Uuden tutkintosäännön hahmotelmassa sanotaan, että “Opetussuunnitelmaan sisällytetään ne tiedot, jotka ovat tarpeellisia opetuksen, opintojen ohjauksen, opintojen suunnittelun, opintojen sujuvan etenemisen sekä osaamisen arvioinnin ja opintosuoritusten rekisteröinnin kannalta”.

“Tutkintosääntöä väljennetään sen takia, että nyt meillä on väline, jolla me tehdään ne opetussuunnitelmat. Vastaavat tiedot tulevat sinne pakollisten kenttien kautta, jolloin ei ole enää tarvetta tutkintosäännössä kirjata, mitä siellä opetussuunnitelmassa pitää olla. Nyt sinne laitetaan geneerisemmin, mitä opetussuunnitelmalla tässä yliopistossa tarkoitetaan”, Ikonen avaa.

Tarkempia tietoja opetuksen toteutuksesta voisi laittaa myös muihin asiakirjoihin kuin opetussuunnitelmaan.

“Loppujen lopuksi ajattelisin niin, että opetusohjelma on opetussuunnitelmaa konkreettisempi väline. Siinä kerrotaan nimensä mukaisesti, mitä opetustarjontaa on kunakin lukuvuotena. Kun opetussuunnitelmaa valmistellaan, on tiedossa, kuka opettaa opintojakson ja millaisia suoritustapoja siinä on. Meillä on yliopistossa opetuksen vapaus, joten opettajan tulee saada päättää tai ainakin vahvasti vaikuttaa siihen, miten hän opetuksensa aikoo toteuttaa”, linjaa opetuksesta vastaava vararehtori Marja-Leena Laakso.

Tutkintosäännöstä poistuvat kohdat eivät jääne kokonaan unholaan.

“Samat jutut tulee kirjattua, mutta toisiin dokumentteihin, kuten yliopiston laajuisiin ohjeisiin. Niitä pystyy helpommin täydentämään ja muokkaamaan, kun tutkintosäännön muokkaaminen on sellainen helvetillinen prosessi”, Kratochvil kertoo.

OPS-ohjeistuksen jakaminen muokattavampiin asiakirjoihin onkin tässä mielessä perusteltua, mutta toisaalta se vaatii myös yliopistotason opastusta, jotta kaikkia ohjeistuksia noudatetaan.

Eikä sitä voi pitää annettuna, että kaikki ohjeistukset sisäistetään opetussuunnitelmia luodessa. Tutkintosääntökin jäi monelta viime kierroksella lukematta.

 

Fakta: Mikä ihmeen tutkintosääntö ja OPS?

  • Yliopiston tutkintosääntö säätää, miten koulutus on järjestetty ja miten opintoja suoritetaan yliopistossa.
  • Opetussuunnitelma on kuvaus tutkinto-ohjelman, erikoistumiskoulutuksen tai muun koulutuksen rakenteesta, osaamistavoitteista, sisällöistä, osaamisen arviointiperusteista ja suoritustavoista.
  • Opetusohjelma on suunnitelma opetuksen järjestämisestä ja tarjottavasta opetuksesta kyseisenä lukuvuotena. Sen perustana toimii opetussuunnitelma.
  • Opintojakso on pienin opetussuunnitelmassa kuvattu opintojen osa, jolle on määritetty nimi, yksilöivä koodi, laajuus, osaamistavoitteet, kuvaus, suoritustavat, arviointiperusteet ja mahdollinen kirjallisuus.