Yliopiston palvelukseen vuonna 1949 tullut Hupi oli Suomen viimeinen yliopiston palveluksessa ollut hevonen. Jyväskylän seminaarissa, kasvatusopillisessa korkeakoulussa ja yliopistossa oli vuosien varrella palvellut useita samannimisiä hevosia. Lisäksi 1940-luvulla Huru- ja Sujo-nimiset työskentelivät korkeakoululla.

Hevonen kuljetti puutarhan ja kasvimaiden tuotteita myytäväksi torille, polttopuita, postia sekä jätteitä tunkiolle. Hupilla oli myös tärkeä vastuu kuljettaa opiskelijoiden opinnäytetöinä tehtyjä huonekaluja korkeakoululta rautatieasemalle, kun opiskelijoiden opinnot päättyivät.

Hevosta mielellään ruokkinut Penttinen luopui kertomusten mukaan meetvurstin syönnistä Hupin vuoksi.

Hupista on tallennettu monia tarinoita. Eläinlääkärin lausunnon mukaan Hupi oli luonteeltaan ”salavihainen”. Vuonna 1959 se oli käynyt opiskelija Reijo Paunosen kimppuun, vaikka Paunonen oli yrittänyt kiertää hevosen kaukaa.

Hupi oli todistajien mukaan nostanut Paunosen puolen metrin korkeuteen niin, että tämän takki repesi. Korkeakoulu joutui korvaamaan Paunoselle 10 000 markkaa uuden takin ostamiseen.

Aallon kirjastossa työskennelleelle Eero Penttiselle Hupilla oli erityinen paikka sydämessä. Hevosta mielellään ruokkinut Penttinen luopui kertomusten mukaan meetvurstin syönnistä Hupin vuoksi.

 

Tehokkaiden koneiden käyttöönoton myötä Hupin taidoille oli entistä vähemmän käyttöä. Hevosta kuitenkin kaivattiin apuun, kun yliopiston traktori oli juuttunut lumihankeen. Ferguson-merkkisen traktorin pelastaminen poiki Hupille uuden lempinimen Hupison.

Syksyllä 1968 Hupi sai lopetustuomion opetusministeri Johannes Virolaiselta. Kortepohjan ylioppilaskylää rakennettaessa rahoja lahjoittaneet tahot saivat nimetä huoneen, ja yksi huoneista omistettiin Hupille.

Lähde: Jyväskylän yliopiston museon arkisto