Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuva Laura Kangas

Tenttikirja tyynyn alle ja nukkumaan? Ei ihan, mutta uusia asioita voi kyllä oppia vaikka unessa, sanoo psykologian tutkija Jari Kurkela

Tutkijatohtori Jari Kurkela uskoo, että passiivisesta oppimisesta voisi olla paljonkin hyötyä.

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan oppia voi myös tiedostamattaan, vaikka nukkuessa.

Kun tenttipäivät lähestyvät ja työpöydän kurssikirjapino horjuu kuin Huojuva torni -palikkapeli, moni toivoisi, että asiat voisi oppia jotenkin helpommin. Matrix-tieteisklassikossa päähenkilö Neo oppii kung fun salat silmänräpäyksessä, kun ne ladataan hänen aivoihinsa, ja elokuvaa katsova opiskelija huokaa kateellisena.

Ihan niin näppärää oppiminen ei ole, mutta tuore tutkimus Jyväskylän yliopistosta osoittaa, että tiedostamattaan voi kuitenkin oppia uutta.

Psykologian tutkijatohtori Jari Kurkelan väitöstutkimus passiivisesta oppimisesta julkistettiin viime kesäkuussa. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, voiko kieltä oppia ilman tietoista harjoittelua, passiivisen altistuksen avulla.

Tutkimuksessa selvitettiin sekä rottien että ihmisten aivoissa tapahtuvia muutoksia. Ensin rotille kuuntelutettiin kolmen päivän ajan suomenkielisiä puheäänteitä. Sitten mitattiin, kasvavatko rottien aivovasteet kuuntelun myötä.

”Aivovasteiden kasvu tarkoittaa sitä, että mieleen syntyy muistijälkiä”, selventää Kurkela.

Ihmisillä koe toteutettiin niin, että suomea äidinkielenään puhuvat koehenkilöt katselivat neljänä päivänä mykkäelokuvia samalla, kun taustalla soitettiin kiinan kielen puheäänteitä. Koehenkilöille ei kerrottu, että tutkimuksessa mitattaisiin kielen oppimista, vaan heidän tehtävänsä oli vain katsoa elokuvia.

Sekä rotilla että ihmisillä aivovasteet kasvoivat. Se viittaa siihen, että  passiivisesti kuuntelemalla voi oppia muistamaan uusia asioita.

”Ennen ensimmäistäkään luentoa voisi olla passiivisen altistumisen jakso, joka aloittaisi muistijälkien muodostumisen.”

Kiina soveltuu kielen oppimisen tutkimiseen hyvin siksi, että se on ääntämykseltään erilainen kieli kuin suomi. Kiina on tooninen kieli, jossa sanojen sävelkorkeus eli tooni vaikuttaa siihen, mitä ne tarkoittavat. Suomessa tooneja ei ole, joten suomea äidinkielenään puhuvat eivät opi erottamaan niitä lapsena.

Aikaisemmassa tutkimuksessa on ajateltu, että kielen oppimisessa aivovasteet kasvavat pelkästään ensimmäisen kuuden elinkuukauden aikana, jolloin lapselle kehittyy äidinkieli. Kurkelan väitöstutkimuksessa aikuisten koehenkilöiden aivoissa tapahtui kuitenkin muutoksia, jotka viittaavat siihen, että kielten eroja oppii kuulemaan myös aikuisena ilman tietoista harjoittelua.

”Tätä voisi hyödyntää hyvin helposti vieraan kielen oppimisessa. Ennen ensimmäistäkään luentoa voisi olla passiivisen altistumisen jakso, joka aloittaisi muistijälkien muodostumisen. Uusien kielien ymmärtäminen saattaisi sen jälkeen olla jo ainakin hitusen helpompaa.”

Ihminen voi oppia täysin uutta tietoa jopa nukkuessaan.

Kieliä siis voi oppia ilman tietoista harjoittelua, mutta miten muut aiheet? Voisiko tenttikirjan laittaa äänikirjana pyörimään vaikka kokkaamisen tai aamujumpan taustalle?

”80-luvullahan oli paljon myynnissä näitä c-kasetteja, että kun vain kuuntelet tätä, niin opit tämän asian”, Kurkela sanoo.

Ihminen voi oppia täysin uutta tietoa jopa nukkuessaan. Sen on todistanut esimerkiksi israelilaisen Weizmann Institute of Science -yliopiston tutkija Anat Arzi tutkimusryhmänsä kanssa vuonna 2012.

Arzin tutkimuksessa osallistujia altistettiin heidän nukkuessaan erilaisille hajuille. Jokaisen tuoksunäytteen kohdalla osallistujille myös soitettiin tietynlaista ääntä.

Kun tutkittaville soitettiin hereillä hajuihin liittyviä ääniä, he aivastivat, vaikka eivät haistaneet ääneen liitettyä tuoksua. Se kertoo siitä, että he olivat oppineet yhdistämään äänen ja hajun toisiinsa pelkästään unessa ollessaan.

Arzin mukaan ihminen voisi ehkä oppia unessa myös monimutkaisempia asioita kuin pelkkiä hajuja ja ääniä.

Valitettavasti Kurkela ei usko, että ihan mitä tahansa voisi sentään oppia keskittymättä. Tenttikirja tyynyn alle ja nukkumaan -metodi ei siis nykytiedon valossa toimi, vaikka kuinka mukavalta se kuulostaisi.

”Tenteissä kysytään yleensä niin paljon isompia asiakokonaisuuksia kuin pelkkää äänien erottelua. Nykyisten tutkimustulosten pohjalta pysyttelisin aika yksinkertaisissa asioissa.”

Sen sijaan jo opittujen asioiden muistamista voi kyllä tehostaa passiivisella altistumisella. Esimerkiksi kielten oppimisessa on tutkitusti hyötyä siitä, että pänttäämisen lisäksi on ”kielikylpyä” eli passiivista kielelle altistumista.

”Psykologiassa on pitkään väitelty siitä, ovatko aktiivinen ja passiivinen oppiminen aivan täysin eri mekanismeja vai eivät. Tutkimusten mukaan kielten oppiminen on kuitenkin nopeampaa ja parempaa, kun siinä on passiivisen altistuksen jaksoja välissä. Se viittaisi siihen, että eivät ne ihan toisistaan erillään olevia mekanismeja kuitenkaan ole.”

Siitä voisi siis olla hyötyä, että lukee tenttikirjan ensin ajatuksen kanssa ja sitten pyörittää sitä yön aikana äänikirjana, tuumii Kurkela.

 

Passiivinen oppiminen voisi tulevaisuudessa olla jopa tie Matrix-oppimiseen, sanovat jotkut tutkijat maailmalla. Oppimisen tuottamia aivovasteita voisi kenties olla mahdollista tuottaa keinotekoisesti. Esimerkiksi kanadalainen neurotieteen tutkija Bruce McNaughton on väittänyt, ettei ajatus ole aivan täyttä huuhaata.

Aivoihin ladattavia kurssikirjoja odotellessa ei kannata kuitenkaan pidättää henkeään, sillä McNaughtonin mukaan ne voisivat olla todellisuutta aikaisintaan muutaman sadan vuoden päästä.

 

Jari Kurkela

  • Psykologian tutkijatohtori Jyväskylän yliopistossa.
  • Väitöskirja Auditory perceptual learning: Evidence from electrophysiological recordings from rodents and humans valmistui kesäkuussa.
  • Työskentelee Active Mind -tutkimusryhmässä, joka tutkii muun muassa äänen avulla oppimista sekä masennuksen ja ikääntymisen vaikutuksia aivoihin.

 

Havainto-oppiminen

  • Kurkelan väitöskirjassa passiivista oppimista tutkittiin niin sanotun havainto-oppimisen avulla.
  • Havainto-oppimalla voi oppia esimerkiksi erottamaan värien sävyjä toisistaan tai kielten ääntämisen piirteitä. Kun havainnot toistuvat usein, erottelu asioiden välillä helpottuu.
  • Havainto-oppimisessa oppija ei yleensä osaa sanoa, milloin oppiminen on tarkalleen tapahtunut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *