Ei hakutuloksia.

Teksti Jaana Kangas

Yliopiston ensimmäiset naiset tekivät historiaa, mutta joutuivat hylkäämään perhehaaveensa

Seminaarin oppilaita voimistelemassa vuonna 1903. Kuva: Jyväskylän yliopisto/Avoimen tiedon keskus/tiedemuseo

Jyväskylän yliopiston edeltäjä, Jyväskylän seminaari, oli ensimmäinen opinahjo, joka tarjosi naisille mahdollisuuden korkeampaan koulutukseen. Naisten matka tasa-arvoisiksi tiedeyhteisön jäseniksi kesti kuitenkin vuosikymmeniä.

Reilu 150 vuotta sitten otettiin yksi merkittävä askel kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa, kun Jyväskylään perustettiin opettajaseminaari. Se oli ensimmäinen paikka Suomessa, joka tarjosi naisille mahdollisuuden korkeakoulutukseen.

”Tyttöjen ja naisten koulunkäynnin Jyväskylän seminaarissa mahdollisti Uno Cygnaeuksen luoma tasa-arvoisen koulutuksen malli. Siitä kaikki sai alkunsa”, Jyväskylän yliopiston museotoimintojen päällikkö Pirjo Vuorinen kertoo.

Jyväskylän yliopiston näyttelykeskus Soihdussa on pääsiäiseen asti nähtävillä näyttely Harvinaisesta moninaiseksi – Historical Women on Campus. Näyttelyn ovat koonneet historian opiskelijat Riikka Kyttä, Anniina Juvonen ja Riikka Tikkanen.

Näyttely kertoo yliopiston ja sen edeltäjien kampuksilla vaikuttaneista naisista ja naisen aseman muutoksista yliopistomaailmassa.

Historian opiskelijat Riikka Kyttä (vas.), Anniina Juvonen (oik.) ja Riikka Tikkanen kokosivat Historical Women on Campus -näyttelyn osana opintojaan. Kuva: Jaana Kangas

Vuonna 1863 perustetun naisseminaarin ensimmäiset opiskelijat olivat etupäässä säätyläisperheiden tyttäriä. Seminaariin hakeutui lahjakkaita nuoria naisia, joista myöhemmin tuli vaikuttajia niin kulttuurialoille, politiikkaan kuin naisten asioita ajaviin liikkeisiin. Heistä kuuluisin lienee Minna Canth, jota kansakoulun isänä pidetty Cygnaeus henkilökohtaisesti kannusti opintojen pariin.

Naisten opiskelu Jyväskylän seminaarissa katkesi usein naimisiinmenoon. Naiset eivät suinkaan löytäneet kumppania miesopiskelijoista – seminaarissa vahdittiin tarkasti, että naiset ja miehet pysyvät erillään – vaan heitä opettaneista professoreista.

”Vähän kummallistahan se on, että mies- ja naisopiskelijoiden kanssakäymistä vahdittiin tarkasti, mutta proffat saivat poimia parhaat päältä”, Anniina Juvonen naurahtaa.

Opintojen keskeyttämistä tai avioitumista valmistumisen jälkeen paheksuttiin. Opiskelun katsottiin menevän hukkaan, sillä naiset jäivät usein kotiin avioitumisen jälkeen.

Siihen aikaan naisilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta saada sekä perhettä että uraa. Työnteon ja opiskelun hinta oli omasta perheestä luopuminen.

Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun opiskelijoita lukuvuonna 1943-44 juhlasalirakennuksen (nyk. Seminarium-rakennus) ulkoportailla. Kuva: Jyväskylän yliopisto/Avoimen tiedon keskus/tiedemuseo

Lakkautetun Jyväskylän seminaarin tilalle perustettiin vuonna 1934 Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu. Naisopiskelijoita pyrki korkeakouluun jopa kaksinkertainen määrä miehiin nähden, sillä 1930-luvulta lähtien yhä useampi nainen kirjoitti ylioppilaaksi.

”Siellä nais- ja miesopiskelijat olivat jo enemmän tekemisissä toistensa kanssa”, Riikka Kyttä kertoo.

Kasvatusopillisesta korkeakoulusta saatiin ensimmäiset Jyväskylästä väitelleet tohtorit. Vuonna 1949 tohtoriksi väitteli Aimo Lahti, jonka tutkimus käsitteli virheitä opetusopillisena ongelmana.

Kesti kuitenkin 12 vuotta, ennen kuin ensimmäinen nainen painoi tohtorinhatun päähänsä. Päivi Oinonen väitteli psykologiasta vuonna 1961 aiheenaan Huono käsiala psykologisena ongelmana.

”Päivi Oinonen on mielenkiintoinen henkilö siinä mielessä, että hänen elämästään tiedetään todella vähän, vaikka hän on merkittävä henkilö yliopiston historiassa. Ainoa kuva, minkä löysimme hänestä, on ryhmäkuva”, Kyttä ja Juvonen kertovat.

Sen verran Oinosesta tiedetään, että hän on toiminut opettajana ja kirjoittanut lastenkirjoja.

Päivi Oinonen oli ensimmäinen Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta väitellyt nainen. Hänen elämästään tiedetään kuitenkin vähän. Kuva: Jaana Kangas

Kasvatusopillinen korkeakoulu ehti muuttaa nimensä Jyväskylän yliopistoksi ennen kuin seuraavat naiset väittelivät. Vuoteen 1970 mennessä Jyväskylän yliopistosta ja kasvatusopillisesta korkeakoulusta oli väitellyt yhteensä 18 miestä ja kolme naista.

Naistohtorien määrä on sen jälkeen tasaisesti kasvanut. 70-luvun loppuun mennessä tohtorintutkinnon suorittaneista joka viides oli nainen. 90-luvun puolivälissä heitä oli lähes kolmannes. 2000-luvun alkupuolella jo 45 prosenttia väitelleistä oli naisia.

Vanhoissa tieteissä, kuten matematiikassa ja filosofiassa, miehet väittelivät jopa 20 vuotta ennen ensimmäistä naista. Jyväskylän yliopistossa on kuitenkin aloja, joissa naiset ovat ehtineet tohtoriksi ennen miehiä. Näitä ovat esimerkiksi pohjoismainen filologia, yleinen kirjallisuus ja puheviestintä.

Tasa-arvossa on vielä tekemistä, ihan kaikkien sukupuolten näkökulmasta.

Vuonna 1992 Jyväskylässä tehtiin jälleen historiaa, kun puheviestinnän professori Aino Sallinen valittiin ensimmäisenä naisena Suomessa yliopiston rehtoriksi. Sallisen ollessa rehtorina murrettiin toinenkin lasikatto: vuonna 2000 yliopiston kaikkiin rehtorinvirkoihin valittiin nainen.

”Se on ollut hieno hetki naissukupuolelle”, Juvonen toteaa.

Vaikka naisten osuus uusista opiskelijoista on jo yli puolet, yhä edelleen vain noin kolmannes Jyväskylän yliopiston professoreista on naisia.

”Rahoituksen hankkiminen tutkimukselle voi olla edelleen hankalampaa naisille kuin miehille”, Juvonen ja Kyttä pohtivat.

Vaikka suomalainen yhteiskunta on huomattavasti tasa-arvoisempi kuin Jyväskylän seminaarin ensimmäisen naismaisterin Emma Irene Åströmin valmistuessa, ei tasa-arvo ole vielä valmis.

”Yhteiskunnassa on edelleen syvään pinttyneitä asenteita esimerkiksi naisten ja miesten aloista. Tytöt eivät muka osaa matematiikkaa tai poikien pitää valita puukäsityöt. Tasa-arvossa on vielä tekemistä, ihan kaikkien sukupuolten näkökulmasta”, Juvonen ja Kyttä huomauttavat.

Jutun lähteenä käytetty myös Harjula, L. & Hyvönen, M-L. (toim.). 2004. Harvinaisesta moninaiseksi. Jyväskylän yliopiston museon julkaisuja 17.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.