Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuva Laura Kangas

Naisten ylivertaisuus ystävinä on myytti: ”Miehinen” tapa kuunnella ystävää on monessa tilanteessa parempi

Ville Vilén ja Joosua Virtanen ovat olleet ystäviä fuksivuoden alusta asti. Kuva: Laura Kangas

Tunteistaan vaikeneva suomalainen mies on myytti. Oikeasti miehet puhuvat, tukevat ja välittävät – usein jopa paremmin kuin naiset.

”Me ollaan käyty melkein kaikki samat kurssit ja tehdään ryhmätyöt yhdessä. Me ollaan viikottain aika paljon tekemisissä, käydään puntilla ja juodaan olutta”, kertoo taloustieteen opiskelija Joosua Virtanen. Hänen ystävänsä Ville Vilén nyökkäilee vieressä.

Ville Vilén ja Joosua Virtanen tutustuivat aloittaessaan taloustieteen opinnot vuonna 2015. Heidän fuksiryhmästään muodostui tiivis porukka, ja Vilén ja Virtanen ystävystyivät.

Kiinnostus pääaineeseen yhdistää miehiä: he keskustelevat finanssialasta ja pyörittelevät yhdessä yritysideoita.

Hyvä ystävyyssuhde on Vilénin ja Virtasen mielestä sellainen, jota ei tarvitse sen kummemmin miettiä – se soljuu omalla painollaan.

”Ei me avauduta hirveästi toisillemme. Pojat ei ehkä puhu niin paljon sellaisista kuin tytöt. Mutta jos olisi tarvetta, niin pystyisi varmasti luottamaan”, Vilén pohtii.

Naisilla on enemmän läheisiä ystäviä, he avautuvat toisilleen ja kuuntelevat toisiaan.

Naiset ovat miehiä parempia ihmissuhteissa. Naisilla on enemmän läheisiä ystäviä, he avautuvat toisilleen ja kuuntelevat toisiaan. Tytöille opetetaan lapsesta saakka, miten muut otetaan huomioon, mutta pojat pelaavat, riehuvat ja ratkovat ongelmia lähinnä painimalla. Naiset ovat siis ystävinä ylivertaisia!

Näin miesten ja naisten ystävyyssuhteista usein puhutaan. Käsitys on kuitenkin väärä, sanoo Tampereen yliopiston puheviestinnän tutkija Ira Virtanen.

Virtanen teki vuonna 2015 väitöskirjan miesten ystävyyssuhteissa annetusta sosiaalisesta tuesta: siitä, miten miehet tukevat toisiaan, ovat toinen toisiaan varten ja lohduttavat tilanteissa, joissa toinen tarvitsee apua. Väitöskirjaan Virtanen haastatteli 21-67-vuotiaita suomalaisia miehiä.

Miesten ystävyyssuhteet eivät ole niin etäisiä ja jäykkiä kuin ajatellaan.

Väitöskirjan tulokset kumoavat vanhan käsityksen suomalaisesta miehestä, joka ei puhu eikä pussaa. Miesten ystävyyssuhteet eivät ole niin etäisiä ja jäykkiä kuin ajatellaan, Virtanen sanoo.

Maallikkokäsitys, jonka mukaan miehet eivät puhu tunteistaan, ei saa muutenkaan tukea tutkimuksessa tai tiedemaailmassa.

”Väitöskirjaani haastattelemani miehet kertoivat, että heillä on läheisiä ystäviä, joiden kanssa voi puhua vaikeistakin asioista”, Virtanen sanoo.

Ajan myötä tilanne on vain parantunut.

”Vanhemmat miehet kertoivat katsoneensa sivusta lapsenlapsiensa tai muiden tuttujen poikien elämää ja huomanneensa, että nykyajan nuoret pojat puhuvat entistä avoimemmin ja rohkeammin sekä koskettavat enemmän toisiaan. Heidän mielestään se on hyvää kehitystä”, Virtanen kertoo.

Naisten välisissä ystävyyssuhteissa taas on havaittu samanmielisyyden korostamista rehellisyyden sijaan.

Naisten ajatellaan olevan ystävyyssuhteissaan empaattisempia ja myötäelävämpiä kuin miesten, mutta itse asiassa ”miehinen” tapa kuunnella ystävää on monessa tilanteessa parempi, Virtanen huomauttaa.

Virtasen väitöskirjan miehet pyrkivät auttamaan ystäviään ratkaisemalla näiden ongelmia, ja se saattoi joskus vaatia sitä, että ystävän kanssa pitää olla eri mieltä. Naisilla taas on taipumusta heijastaa ystävän tunteita sen sijaan, että niiden aiheuttajia pyrittäisiin aktiivisesti ratkaisemaan.

”Yleensä miesten tavoite tuen antamisessa on nimenomaan mennä eteenpäin. Se edellyttää riskinottoa ja sitä, että uskaltaa haastaa ystävän näkemyksiä. Naisten välisissä ystävyyssuhteissa taas on havaittu samanmielisyyden korostamista rehellisyyden sijaan”, Virtanen kertoo.

”Naisilla on myös tutkitusti miehiä suurempi taipumus märehtiä ongelmiaan, mikä lisää masentuneisuuden riskiä.”

Itse asiassa liian moni ystävyyssuhde voi aiheuttaa stressiä ja ongelmia.

Miehillä on usein vähemmän läheisiä ystäviä kuin naisilla, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Itse asiassa liian moni ystävyyssuhde voi aiheuttaa stressiä ja ongelmia.

”On kognitiivisesti tosi vaativaa hallinnoida kaikkea sitä tietoa, jota ihminen on jakanut ulkopuolelleen. Henkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää pystyä jollain tavalla hallinnoimaan sitä. Jos ihmisellä on viisi todella läheistä ystävää, tai kymmenenkin, niin se voi olla liikaa”, Virtanen sanoo.

Myös Joosua Virtanen ja Ville Vilén sanovat, että ystävän kanssa ei välttämättä tarvitse puida ongelmia tai avautua, ainakaan kovin usein.

”Puhun sellaisista jutuista enemmän tyttöystävälle. Myös isommalla porukalla joskus puhutaan asioista. Se tuntuu joskus helpommalta”, Virtanen sanoo.

Yksilöiden erot ovat yleensä paljon suurempia kuin sukupuolten väliset erot.

Mutta pitääkö ystävyyttä edes miettiä sukupuolten kannalta? Vaikka tutkimus löytää eroja miesten ja naisten väliltä, yksilöiden kohdalla asiat ovat harvoin yhtä suoraviivaisia. Eikä akateeminen tutkimus yleensä ota huomioon kuin kaksi sukupuolta – miten palapeliin sopii muunsukupuolisten ystävyys?

Ainakin Ira Virtasen mielestä sukupuolta korostetaan arkipuheessa turhaan. Ei ole mitään biologista tekijää, joka määrittäisi sen, millaisia ihmissuhteita yksilö muodostaa.

”Se, kuinka läheisiä ystävät ovat, määrittää enemmän sitä, kuinka paljon tunteista puhutaan. Sukupuoli ei ole se tärkein muuttuja siinä”, Virtanen sanoo.

”Ei voi sanoa, että ’naiset tekevät aina näin ja miehet aina näin’. Kun tarkastellaan viestinnän tutkimuksia, niin yksilöiden erot ovat yleensä paljon suurempia kuin sukupuolten väliset erot.”

Kun kukaan ei avaudu ystävilleen, kukaan ei myöskään uskalla aloittaa.

Jos yhteiskunta ylläpitää jäykkiä sukupuolirooleja, se aiheuttaa turhia jarruja ihmissuhteisiin, Virtanen sanoo.

Jos miehellä on oletus, että maskuliininen mies ei puhu tunteistaan, hän ei välttämättä uskalla kertoa niistä ystävilleen siinä pelossa, että ystävä reagoi negatiivisesti.

Kun kukaan ei avaudu ystävilleen, kukaan ei myöskään uskalla aloittaa, vaikka kellään ei olisikaan mitään sitä vastaan.

Kun ihmiset siis ylläpitävät sukupuolirooleja, he tulevat itse vahvistaneeksi niitä, vaikka niissä ei olisikaan mitään perää.

”Meidän pitäisi kaikkien olla tietoisia siitä, miten me tuotamme sukupuolikäsityksiä omassa puheessamme. Mitä tietoisemmiksi siitä tulemme, sitä enemmän voimme vaikuttaa siihen, miten ihmiset puhuvat toisilleen”, Virtanen sanoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.