Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuva Lotta Tiihonen

Kestämättömien elintapojen myytit uusiksi

Osma Naukkarinen haluaa murtaa myyttejä, jotka ylläpitävät maapallon kannalta kestämätöntä elämäntapaa. Hänestä ekologisuus ei ole uhraus vaan satsaus.

Jyväskylän Kauppakadulla ihmiset kiiruhtavat ohuissa takeissaan pakoon viimaa kädet täynnä ostoskasseja. Kirkkopuiston kohdalla kävelen porttikongista sisäpihalle. Siellä sijaitsee paikka nimeltä Maatalo. D-rapun ovi on auki, ja astun lämpimään porraskäytävään. Heti oikealla on raollaan ovi, josta erottuu hämärässä teksti: ”Sammalsielu”.

Nimi viittaa Osma Naukkariseen, joka sisään tullessani asettelee teemukeja pöytään. Hän on Jyväskylässä asuva 28-vuotias oikeustieteen maisteri, erä- ja luonto-opas sekä opintojensa puolivälissä oleva kalevalainen jäsenkorjaaja. Maatalon tilavassa, puupaneloidussa saunakabinetissa hän tekee jäsenkorjaushoitoja ja järjestää viikoittain kalevalaista meditaatiota sekä satunnaisesti miesten piirejä.

”Meidän on aika pysähtyä miettimään, mistä olemme tulleet, minne olemme menossa ja minne haluamme mennä”, Naukkarinen sanoo.

Osma Naukkarinen toteutti kumppaninsa Isla Peuran kanssa loppuvuodesta Jyväskylän yläkaupungilla vaikuttaneen pop-up-kulttuuritilan, joka kantoi nimeä Teollisesta sivilisaatiosta toipumisen keskus.

”Oireilu nykyajan kiireen ja tehokkuuden arvojen vuoksi ei ole merkki heikkoudesta, vaan elossa olevasta ihmisyydestä, joka kaipaa aidompaa kokemusta omasta tarkoituksestaan, paikastaan sekä olemassaolostaan.” Näin oli keskuksen sanoma muotoiltu kulttuuritoimelle vuosi sitten lähetettyyn rahoitushakemukseen.

”Oireilu ilmenee monenlaisina mielen ja kehon sairauksina, neuroottisena kuluttamisena ja riippuvuuksina ylipäätään.”

Yritämme turhaan säätää rikkinäistä laitetta, kun se pitäisi heittää romukoppaan

Teollisesta sivilisaatiosta toipumisen keskus toimi kohtaamispaikkana, jossa oli arki-iltaisin luentoja, laulua, musiikkia ja runoja.Sinne löysi tiensä kahden viikon aikana yli kaksisataa ihmistä.

Keskuksen taustalla vaikutti ajatus siitä, että nykyinen elämäntapa on kestämätön ja tuhoisa koko maapallon ekosysteemille – myös ihmiselle itselleen.

”Pienet korjausliikeet eivät enää tehoa. Yritämme turhaan säätää rikkinäistä laitetta, kun se pitäisi heittää romukoppaan”, kiteyttää Naukkarinen.

Tarvitsemme kulttuurin, ajatustottumusten ja maailmankuvan muutosta

Mitä toipuminen sitten tarkoittaa ja miten se tapahtuu?

”Toipuminen on sekä lepäämistä että toimintaa. Toipumisen kannalta tärkeää on tunne oman olemassaolon merkityksestä. Tällainen voimaantuminen tulee siitä, kun tekee oman pienen mutta merkityksellisen osansa tulevaisuuden eteen. Kuten Toipumiskeskuksella luennoinut eräopas Huck Middeke sanoi: ’On paljon helpompi olla osa ratkaisua kuin osa ongelmaa. Kun on osa ratkaisua, siitä tulee hyvinvointia.’”

Sammalsielu haluaa muistuttaa ihmisiä siitä, että emme ole muusta luonnosta irrallisia kuluttaja-tuottajia, vaan eläviä olentoja. Kuva: Teollisesta sivilisaatiosta toipumisen keskus

Millaista muutosta tarvitaan?

”Jotta yhteiskunta voisi muuttua, tarvitsemme kulttuurin, ajatustottumusten ja maailmankuvan muutosta. Mutta ensin täytyy ymmärtää, millaiset myytit ylläpitävät tätä nykyistä elämäntapaa.”

Myytti tarkoittaa tässä yhteydessä tarinaa, joka vastaa suuriin elämän peruskysymyksiin ja joka vaikuttaa usein tiedostamattomalla tasolla. Osma Naukkarinen korostaa neljää mielestään tärkeintä myyttiä.

Ensimmäinen on erillisyyden myytti eli ajatus siitä, että ihminen on irrallinen luonnosta. Se mahdollistaa luonnosta vieraantumisen ja luonnon tuhoamisen ilman, että ihmiset tuntisivat sitä itsessään.

Toinen on luonnonherruusmyytti, jonka mukaan ihmisellä on oikeus käyttää maapalloa niin kuin parhaaksi katsoo. Tätä on perusteltu sekä Jumalalla että älykkyydellä, joka tämän myytin mukaan oikeuttaa ihmisen ylivallan muuhun luontoon nähden.

Kolmas on rationaalisuuden myytti eli uskomus siitä, että ihmisen toiminta perustuisi järkeen.

”Toimimattomuutemme selviytymistämme uhkaavien ympäristöongelmien korjaamiseksi osoittaa, että ihmiskunta toimii jonkin muun kuin järjen vallassa.”

Neljäs ja voimakkain myyteistä on kehityksen myytti. Se on tarina siitä, että kehitys on ihmiskunnan kohtalo ja että kehitys meidät pelastaa.

”Emme tee elämäntapaamme välttämättömiä muutoksia, jotka ohjaisivat meitä kohti ratkaisua. Sen sijaan uskottelemme, että kohta keksitään joku uusi teknologia, joka ratkaisee ongelmat, ja voimme jatkaa entiseen tapaan.”

Kulutuksen vähentämistä ja ekologisia elämänvalintoja ei nähdä uhrauksina

Kestämätöntä elämäntapaa ylläpitävien myyttien tilalle tarvitaan siis uusia.

”Uudet tarinat mahdollistavat osallistumisen luontoon. Luonto, sehän on jo sanana luova tapahtuma.”

Naukkarisen näkemys on, että elämäntapamme voi muuttua vasta, kun myyttejä muutetaan.

”Tietoa meillä on jo aivan riittävästi. Tarvitsemme lisää Toipumiskeskuksen kaltaisia projekteja, jotta tieto voisi syvetä ja muuttua tunteeksi. Ettei meidän tarvitsisi miettiä, miten toimia luontoa kunnioittavasti, vaan se kumpuaisi sydämestä.”

Sammalsielun toiminta tähtää juuri ihmisten tunneperäisen luontosuhteen muuttamiseen.

Olennaista Osma Naukkarisen ajattelussa on se, että kulutuksen vähentämistä ja ekologisia elämänvalintoja ei nähdä uhrauksina, vaan päinvastoin panostuksena omaan hyvinvointiin.

”Itse olen huomannut, että mitä enemmän toimin luontoa kunnioittavasti arjessani, sitä paremmin voin henkisesti. Ekopsykologia, jonka mukaan luontoa ja elämää tuhoava elämäntapa aiheuttaa henkistä kärsimystä, on siten oikeilla jäljillä. Ihminenhän on psyykeltään elämää rakastava olento.”

Sammalsielun lyhyet

  • Ydinarvot: Elämän kunnioitus, rakkaus ja viisaus.
  • Luettavaa: Daniel Quinn – Ismael, tarina jonka vankeja olemme ja Elonkehä-lehti
  • Mitä tehdä konkreettisesti: ”Pohdi omia arvoja ja suuntaa elämää niiden mukaisesti. Pienin askelin, ei kertaheitolla. Ja mene metsään, sillä luontosuhde ei muutu ainoastaan kirjoja lukemalla.”
  • Mistä löytää samanhenkisiä ihmisiä: Järjestöistä, kuten Luonto-Liitosta ja Maan ystävistä sekä Facebookin omavaraistalousryhmistä.
  • Näkyykö tulevaisuudessa toivoa: ”Toivoa, että suunta voisi jatkua näin, en näe. Mutta näen toivoa siitä, että jotain paljon parempaa voi tulla tilalle tai rinnalle.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *