Kaksi sopuisaa vaalipaneelia – ehdokkaiden välille vaikea löytää eroja

Tällä viikolla kampuksella järjestettiin kaksi vaalipaneelia. Tiistaina yliopiston päärakennuksella ainejärjestö Puolue tenttasi ehdokkaita ja keskiviikkona vaalimarkkinoilla nähtiin JYYn vaalipaneeli.

Molemmissa paneeleissa ehdokkaiden välille oli vaikea löytää eroja ja useimmat puheenvuorot alkoivatkin edellisiä vastaajia komppaavilla lauseilla.

JYYn vaalipaneeli lupasi helppoa yhteistyötä yli ryhmärajojen tulevalla edustajistokaudella. Ehdokkaat olivat niin samaa mieltä toistensa kanssa, että keskustelua vetänyt Maj Rasilainenkin huomautti asiasta kesken paneelin.

Eroja syntyi lähinnä Jylkkäriin ja automaatiojäsenyyteen liittyen, joista Jylkkäri on kirjoittanut enemmän täällä.

Selkeitä jakolinjoja oli havaittavissa, kun panelisteilta kysyttiin, minkä ryhmän kanssa he mieluiten tekisivät yhteistyötä.

Liberaalien Ville Paasonen ja Oikeiden opiskelijoiden Eelis Loikkanen ilmoittivat mieluisimmiksi yhteistyökumppaneiksi toistensa lisäksi myös P&D:n. Myös Jyväskylän keskustaopiskelijoiden Liina Tiusanen oli kiinnostunut yhteistyöstä P&D:n kanssa.

P&D:n ehdokas Jaska Vepsäläinen ei halunnut joutua valitsemaan ja sitomaan käsiään, vaan kierteli kysymystä toteamalla, että ryhmä on valmis tekemään yhteistyötä kaikkien kanssa.

Loput ryhmät mainitsivatkin sitten ristiin toisiaan luontevimpina yhteistyökumppaneina samanlaisten teemojen ja arvojen vuoksi. Alvarin unionin Ville Härsilä sekä Jyvivan Rosa Heikkinen haluaisivat tehdä yhteistyötä Luonnontieteilijöiden kanssa.

JYYn vihreille opiskelijoille mieluisin yhteistyökumppani olisi Aleksi Eskelisen mielestä Alvarin unioni. Myös JYYn demariopiskelijat ovat Topi Kytölehdon mukaan kiinnostuneita yhteistyöstä Alvarin unionin ja Luonnontieteilijöiden kanssa.

Luonnontieteilijöiden Markus Kulmala sen sijaan haluaisi tehdä yhteistyötä JYYn vihreiden opiskelijoiden kanssa.

Ainejärjestö Puolueen tiistaisessa vaalipaneelissa pieniä eroja löydettiin myös siitä, pitäisikö JYYn tehdä poliittisia kannanottoja. Esimerkiksi muutaman vuoden takainen sukupuolineutraalia avioliittoa tukenut kannanotto herätti aikoinaan närää.

Käytännössä kaikki ehdokkaat suhtautuivat myönteisesti siihen, että JYY ottaisi kantaa koulutuspolitiikkaan ja opiskelijoiden edunvalvontaan liittyviin asioihin. Eroja syntyi siinä, missä raja menee: Jyvivan Otto Kela ja Jyyn vihreiden opiskelijoiden Wilma Jyrkinen ottaisivat kantaa muita ehdokkaita vapaammalla kädellä.

”JYY voi toimia suunnannäyttäjänä ja yhteiskunnallisen keskustelun avaajana, ja yliopistossa pitää olla yhteiskunnallista keskustelua”, Jyrkinen totesi.

P&D:n Kalle Jokinen ja Alvarin Unionin Topias Peltonen huomauttivat myös, että joskus on vaikea vetää rajaa siihen, mikä oikeasti koskee opiskelijoita ja mikä ei.

Kriitikot huomauttivat, että kannanottojen pitäisi noudattaa laajasti jäsenistön mielipiteitä, mikä on hankalaa, kun jäseniä on 15 000.

”Jos meidät pakkoliitetään järjestöön, joka pelaa poliittista peliä sekavassa puoluekentässä, mä koen, että se on vaarallista”, sanoi Demareiden Tuomas Suolahti.

Keskustelu pysyi koko ajan hyvin sävyisänä ja sopuisana – ehkä liikaakin, kun kuitenkin poliittisesta vallankäytöstä on kyse. Ehdokkaat eivät kyseenalaistaneet toisiaan juuri lainkaan, kuten eivät myöskään paneelin vetäjät. Äänestäjän on vaikea arvioida, kenen ehdotukset ovat vakuuttavimmat, kun niille vain hymistellään.

Monessa kohtaa ilmoille heitettiin väitteitä, joille olisi kaivannut enemmän perusteluja tai ne olivat harhaanjohtavia. Liberaalien ehdokas Teuvo Moisa muun muassa sanoi suhtautuvansa myönteisesti lahjoitusprofessuureihin – ihan hyvä mielipide, mutta ei edarilla ole sananvaltaa professorivalintoihin, miksi siis puhua niistä?

Keskustan Annina Pihlajamäki otti esille Keskustaopiskelijoiden ehdotuksen valtiorahoitteisesta ylioppilaskunnasta, mutta voisiko tällainen onnistua? Oikeiden opiskelijoiden Niilo Nissinen väitti, että opiskelijat maksaisivat jäsenmaksun ilman pakkoakin, mutta onko sille mitään näyttöä?

Esimerkiksi näihin ja muutamaan muuhun heittoon paneelin vetäjät ja muut panelistit olisivat voineet tarttua.

JYY-toimijoiksi päätyy niin pieni joukko ihmisiä, että käytännössä kaikki ehdokkaat ovat tuttuja tai vähintäänkin tutuntuttuja keskenään. Ehkä siksikään ehdokkaat eivät uskalla tosissaan kritisoida toisiaan.

On vähän vaikea kuvitella, että toisiaan lempinimillä vaalipaneelissa puhuttelevat ehdokkaat tekisivät edarissa kovin erilaisia päätöksiä.