Olen seurannut tämän vuoden edarivaaleja tarkoin. Olen istunut vaalipaneeleissa, selannut kaikkien ehdokkaiden vaalikonevastaukset läpi ja lukenut vaaliliittojen blogeja.

Olen keskustellut ehdokkaiden kanssa heidän vaalitavoitteistaan ja lukenut jopa edarikokousten vanhoja pöytäkirjoja tehdäkseni valintani. Miettinyt, kuka edustaisi juuri minua parhaiten ylioppilaskunnan edustajistossa. Kenen naamaa haluaisin katsoa Ilokiven seinällä seuraavat kaksi vuotta.

Tällä hetkellä en juuri kenenkään.

Ehdokkaiden välille on hirvittävän vaikeaa tehdä omassa päässään mitään eroja. Mikä se sellainen Grönionin edustaja on, joka ei kannata kasvisruokapäivää? Häh? Jyvivan vihervassaritkin ovat nykyään yritysyhteistyön kannalla ja Luonnontieteilijöitä ei näy edes vaalipaneeleissa. Ja niin, ne paneelit. Samat naamat niissäkin pyörivät ja ilmeisesti tänä vuonna Jyväskylän Kokoomusopiskelijat ovat yhtä kuin Veera Ylimaunu ja Jyväskylän Demariopiskelijat kuin Noora Luukka. Keskustaopiskelijat puhuvat itsensä pussiin sanomalla aivan eri asioita painottaen samalla ryhmäkuria, ja osa Mitävittua-kerhon ehdokkaista on vain yhtä pihalla JYYn asioista kuin lumiukot.

Maailma muuttuu, ymmärrän sen kyllä, ja ehkä onkin ihan hyvä etteivät Jyvivankaan tyypit suhtaudu kaikkeen markkinataloudelliseen niin kriittisesti kuin joskus aikaisemmin. Kriittinen suhtautuminen vain tuntuu puuttuvan nykyään aika monesta asiasta. Vaalipaneelien suosituimmat sanat kun todennäköisesti ovat olleet ”komppaan” ja ”olen samaa mieltä”.

Tämä ennustaa erittäin sopuisaa edarikautta, mutta asettaa äänestäjän vaikeaan asemaan. Ketä äänestän, kun kaikki ovat kaikesta kumminkin samaa mieltä? No enpä äänestä sitten ollenkaan. Tämä asenne näkyi myös JYYn kirjastolla pidetyssä vaalipaneelissa, joka oli ennen keskustelun alkua ääriään myöten täynnä. Istumapaikkaa sai oikeasti etsiä. Hieman ennen paneelin loppua vilkaisin taakseni ja tajusin, että puolet porukasta oli kadonnut jonnekin. Näin ylioppilaskunnassa hoidetaan demokratiaa.

Myönnän toki, että edariehdokkaissa on myös eroja. Ne vain ovat sitten hämmentävän ristiriitaisia. Tästä mahtava esimerkki on Pressure & Poikkitieteilijöiden paljon puhuttu perussuomalainen Aleksi Hernesniemi, joka vaalikoneen mukaan tahtoisi lakkauttaa Jylkkärin. Joo, kyseisen lehden toimittajana minulla on oma lehmä ojassa ja syvällä onkin, mutta en silti vain pysty ymmärtämään, miksi Hernesniemi yrittää edustajistoon juuri tästä vaaliliitosta. Pres&Poik:in yksi suurimmista vaalilupauksista kun nimenomaan on ”JYYn tiedottamisen turvaaminen”. Joo, sitoutumattomuus, ymmärrän, mutta pieniä linjavetoja toivoisin tähänkin. Edarivaalit kun ovat edelleen listavaalit. Ketä tässä nyt pitikään äänestää, jos tiedottaminen oli tärkeää?

Kyllä, vedin tästä sen kuuluisan palkokasvin nenääni, mutta ainakin kehtaan sanoa ja näyttää sen. Samaa toivoisin myös edariehdokkailta. Näyttäisitte ja antaisitte äänestäjille edes jotakin.