Ei hakutuloksia.

Teksti Heta Aho

Askel kerrallaan kohti itsenäisyyttä

Ajatus oli muhinut jo jonkin aikaa. Reilu vuosi sitten tapahtumat alkoivat edetä toden teolla. Käytiin yksityisiä keskusteluja, joissa esittelit ajatustasi kasvavalle ydinporukalle, ja pian sitä alettiin levittää yhä laajemmalle.

Aktiivisen toiminnan tuloksena päätöksenteon aika koitti hätkähdyttävän nopeasti. Aikaisempaan innokkaaseen varmuuteen sekoittui kuitenkin epäröinnin sävyjä. Miten tässä oikein tulee käymään? Ja jos kaikki menee suunnitellusti, voidaanko sitä pitää voittona?

Tunnustettuasi halusi itsenäistyä aloit tekemään selvää pesäeroa aikaisempaan asetelmaan. Laadit arvioita tuloista ja menoista sekä kehittelit tulevaisuudensuunnitelmia, usein usean asianosaisen voimin. Hitaasti mutta varmasti pyrit ottamaan etäisyyttä ja kontrolloimaan omaa toimintaasi kokonaisvaltaisesti.

Mutta itsenäistyminen ei tarkoita täydellistä irtaantumista. Vaikka kuinka pyrkisi nykyisyydessä irrottautumaan, menneisyys ei katoa minnekään. Yhteinen historia tapahtumineen ja seurauksineen saattaa tuntua raskaalta taakalta, mutta sitä kannattaa edes yrittää hyödyntää nykyiseen tilanteeseen, oppia siitä jotain.

Sen sijaan itsenäistyminen tarkoittaa rohkeutta ja toisaalta kypsyyttä. On kyseessä sitten harkittu askel tai hetken mielijohteesta syntyvä hyppy tuttuun tai tuntemattomaan, vaatii itsenäisen polun raivaaminen ja erityisesti sen ympärivuotinen kunnossapito toisinaan ponnisteluja isommaltakin immeiseltä.

Toki on mahdollista, ja toivon todella sinulle sitä, että kaikki sujuu mahdollisimman mutkattomasti. Mutta aina on mahdollista, että sinusta tulee Katalonia. Edessäsi on todellinen taistelu: mikä on sinun aluettasi, missä rajasi kulkevat? Selviydytkö itseksesi ja kuinka paljon annat muiden vaikuttaa sinuun, määritellä sinut?

Erityisesti vasta tutustuessasi uusiin ihmisiin joutunet usein pohtimaan, ketkä voisivat olla puolellasi ja ketkä kenties sinua vastaan. Prosessi on väistämättä pitkä ja ponnisteluja vaativa, mutta tämä on suuri tilaisuutesi.

Ajan myötä todennäköisesti vasta huomaa, kuka sinua todella tukee. Ketkä tunnustavat ja hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet sekä auttavat kasvamaan ja kehittymään. Viimeistään silloin ymmärtää, että kaikki tuskalliselta tuntunut taistelu muita sekä ennen kaikkea sisäisiä ääniä vastaan on sen arvoista.

Tsemppiä pyykinpesuun ja jääkaapin täyttöön niin fukseille, ännännen vuoden opiskelijoille kuin kaikille muillekin siltä väliltä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *