Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuva Ines Sirén

Yliopiston puuseppä on parin patentin mies

Puuseppä Vesa Leskisenoja on työvuosikymmeniensä aikana korjannut ja keksinyt kaikenlaista sekä kontannut rehtorin pöydän alla.

”Yli 42 vuotta olin yliopistolla puuseppänä. Toimenkuvaani kuului irtaimen kaluston korjaaminen ja kaikennäköinen kasaaminen. Puutyökerhoakin pidin muutaman vuoden. Kun pidin sitä ensimmäisen kerran, vatsa oli ihan sekaisin jännityksestä ja sanoin siitä yhdelle Rissasen Timolle. Hän sanoi sitten, että ’miten se voi olla mahdollista, kun sä oot kaikista meistä se paras, että ei sinulle siinä mitään häikkää tule’.

Kun aloitin 1974, yliopistolla oli kaksi vanhempaa puuseppää ja oma verstaskin. Silloin ei ostettu juuri mitään, vaan mittailtiin ja tehtiin. Alvar (Aalto) oli niin ihmeellinen suunnittelija, sen ihmeellisiä kulmia oli joka paikassa eikä sen huonekaluihin välttämättä saanut istuimia kaupasta. Silloin ei ollut akkuporakonetta tai ruuvinväännintä, mutta puusepän työhän ei itsessään ole juuri muuttunut.

Olin ehkä kolmentoista ikäinen, kun kansalaiskoulussa piti tehdä isolla sorvilla haitaritunkki. Se kone pelotti ja tuumasinkin, että minusta ei tule metallialan miehiä. Sehän se toki on, että kun metallista tekisi, se säilyisi varmaan satoja vuosia, mutta minun tekemiäni puheenjohtajan nuijia ja muita nyysitään ja sellaista. Eiväthän ne paljon näy yliopistolla. Lozzin takkahuoneen isot verholaudat, 70-luvulla tekemäni, ovat tosin säilyneet remonteistakin.

Koulutustaso jos olisi vähän erilainen, niin keksinnöt saattaisivat olla vähän hulppeampiakin.

2000-luvun alussa hain ensimmäisen patenttini. Oma sauna on rakennettu niin, että kun vaimo kiukaan vierestä heitti pari napollista löylyä, oli ikkunan vieressä maisemia katsellessa kylki aika kuumana. Kehitin sitten siihen sellaisen enkelikellon näköisen propellilaitteen, veskuttimen, että ei tule niin kuumana löyly. Sellainen löytyy tiettävästi myös ainakin yhdestä Kortepohjan ylioppilaskylän saunasta.

Yksi patentti on tällä hetkelläkin vetämässä, ties vaikka tänään tulisi patenttipaperi jo kotiin. Nykyään en tosin enää hae patentteja, se on kallista ja keksintöjen tekeminenkin kovaa hommaa. Koulutustaso jos olisi vähän erilainen, jos olisin vaikkapa insinööri, niin keksinnöt saattaisivat olla vähän hulppeampiakin, nyt ne ovat sellaisia ruohonjuuritason keksintöjä. Veskutinta pidän kyllä ikään kuin tohtorinväitöksenäni, se on vähän sellainen virstanpylväs urallani.

Viime vuodenvaihteessa eläköidyin. Jos jostain yliopistolla haluaisin kertoa, niin rehtoreista. Matti Mannisen huoneessa oli aikoinaan iso neuvottelupöytä ja siitä puuttui tukipuu yhden jalan alta. Menin pöydän alle makaamaan ja huomasin, että sinne oli kakkosnelosella tehty jokin viritys. Sanoin Manniselle, että tänne on joku valepuuseppä tehnyt jo, niin se konttasi sinne viereeni. On upeaa, että rehtorina on tällainen ihminen. Aino Sallinen ei ikinä olisi kontannut, mutta oli hänkin yliopiston keulakuva, heti viimeisen päälle.”

Vesa Leskisenoja

  • Syntynyt vuonna 1952. Aloitti yliopiston puuseppänä 1974, siirtyi eläkkeelle viime vuodenvaihteessa.
  • Toimii yrittäjänä Saunavesa-yrityksessä ja on aktiivisesti saunojen ja saunomisen parissa myös vapaa-aikanaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *