Tammikuun vegaanihaaste on täällä taas. Haasteen taustalla on huoli lihansyönnin haitoista ympäristön, eläinten ja ihmisten hyvinvoinnille.

Yhdeksi lihansyönnin vähentäjäksi on veikattu vegaanisia lihankorvikkeita, joita lanseerattiin läjä viime vuonna: on nyhtökauraa, härkistä, porkkalaa…

Kohtalaisen lepsuna lakto-ovo-pesco-vegetaristina näen lihankorvikkeet avauksena helpommalle ja hauskemmalle kasvissyönnille. Siksi ihmettelen kritiikkiä, jota kasvis- ja sekasyöjät ovat esittäneet korvikkeita vastaan julkisessa keskustelussa.

Ymmärrän, että lihankorvikkeet maistuvat joidenkin mielestä pahalta (kaikki eivät voi tykätä kaikesta ainakaan ensipuraisulla) tai että ne voivat olla liian kalliita (halvemmalla pääsisi purkkipapuja ja soijarouhetta syömällä).

Myös huoli korvikkeiden epäterveellisyydestä, kuten suolan suuresta määrästä, on jotenkuten ymmärrettävää – kunhan muistaa, että tuskin kukaan on vaihtamassa kaikenlaisia elintarvikkeita lihankorvikkeisiin.

Mutta. Kritiikki lihankorvikkeiden ”keinotekoisuudesta” on harmillista.

Jos kasvissyönti on yhtä helppoa ja hauskaa kuin sekasyönti, onko se enää niin erikoinen ruokavalio?

Korvikkeita on kritisoitu turhan prosessoiduiksi ja epäaidoiksi tuotteiksi, jotka vieraannuttavat nykyiset ja potentiaaliset kasvissyöjät luonnollisista raaka-aineista. Odotukset luonnollisuudesta kohdistuvat toki kaikenlaiseen ruokaan nykyään. Nuo odotukset tuntuvat kuitenkin elävän sitkeästi juuri kasvisruoan ympärillä, sillä ovathan kasvikset sitä ”puhtainta” itseään.

Kasvisruoan tulisi pääsääntöisesti olla tuoreista raaka-aineista tehtyä, alusta loppuun tarkasti harkittua sekä ajan kanssa pilkottua ja hauduteltua. Sitä, mitä entisajan kasvissyöjät tekivät.

Toisin sanoen kasvisruoanlaiton tulisi olla enimmäkseen vaivalloista – onhan kasvissyönti niin sanottu vaihtoehtoinen ruokavalio. Jos kasvissyönti on yhtä helppoa ja hauskaa kuin sekasyönti, onko se enää niin erikoinen ruokavalio?

Osa kriitikoista on myös todennut, että ihmisiä tulisi houkutella kasvissyöjiksi ”aidolla” kasvisruoalla eikä keinotekoisilla lihankorvikkeilla.

Nämä kriitikot unohtavat ne sekasyöjät, joille kasvissyönnin aloittaminen edes kokeilumielessä tuntuu työläältä. Lihankorvikkeet voivat kaikessa helppoudessaan madaltaa kynnystä kasvissyöntiin ja jopa innostaa kokeilemaan muita kasvisruokareseptejä.

Vastikään on uutisoitu, että lihan kulutus on pysynyt ennallaan ja jopa hieman kasvanut Suomessa viime vuosina.

Tuota trendiä tuskin saadaan käännettyä moralisoimalla lihankorvikkeiden käyttäjiä sekä vaatimalla paluuta kasvissyönnin ”juurille”. Nuo kasvissyönnin juuret kun tarkoittavat osalle ihmisistä vaivalloisuutta ja vakavamielisyyttä.

Eiköhän siis olisi aika höllätä kasvissyönnin vaatimuksia. Nykyaikana niin kasvis- kuin sekasyöjätkin haluavat ruoanlaitolta myös helppoutta, nopeutta ja pilkettä silmäkulmaan.