Ei hakutuloksia.

Teksti Nimetön kirjoittaja

Tältä LSD tuntuu

Kokeilin pari päivää sitten LSD:tä. Pelkään, että osa lukijoista haluaa pelkästään tuon tiedon perusteella lopettaa lukemisen ja leimata minut narkkariksi. Siksi haluan selittää taustojani.

Ei, en käytä säännöllisesti mitään päihdyttäviä aineita, en edes kahvia tai alkoholia. Huumeiden laillistamisesta minulla ei ole vahvoja mielipiteitä mihinkään suuntaan.

Miksi sitten kokeilin LSD:tä? Suurin syy oli varmaankin uteliaisuus. En halunnut luottaa pelkkiin muiden trippiraportteihin, vaan testata ainetta itse saadakseni varmaa tietoa.

 

Huumeiden tilaaminen netistä oli yllättävän helppoa. Kotimaasta tilattu lähetys putosi postiluukusta jo muutaman päivän odottelun jälkeen. Viime lauantaina puoli kuuden aikaan otin 125 mikrogrammaa LSD:tä yksiössäni.

Kokonaisuudessaan LSD:n vaikutus kestää noin 12 tuntia, mutta se alkaa hyvin hitaasti. Vasta vajaan parin tunnin jälkeen huomasin ajatteluni muuttuvan nousuhumalaisemmaksi. Samalla alkoivat ensimmäiset näkökentän muutokset, jotka näkyivät lähinnä pienenä välkkeenä ja suorien viivojen kaartumisena. Tunsin oloni todella hyväksi, joten päätin poistua asunnoltani ja suuntasin Laajavuoren metsiin. Siellä LSD-trippi saavutti huippunsa.

LSD tuo monelle mieleen värikkäät sateenkaarikuviot, mutta ainakin omalla miedolla annoksellani väriloiste jäi tätä vaatimattomammaksi. Näkökenttäni kyllä muuttui merkittävästi, mutta enimmäkseen kyse oli siitä, kuinka kehoni viestit ja omat tulkintani ympäristöstä alkoivat muuttaa näkymää. Esimerkiksi puiden pulssi ja tärinä saivat selityksensä, kun tajusin niiden olevan visuaalisia versioita sydämeni sykkeestä ja lihasteni tärinästä.

Toivon, että tämä kirjoitus auttaisi edistämään avointa ja faktapohjaista huumekeskustelua.

LSD-trippi on hyvin kokonaisvaltainen kokemus, jonka kuvailuun on vaikea löytää sanoja. Aistit alkavat poimia ja korostaa yksityiskohtia, joita ne eivät ennen huomanneet.

Merkittävin muutos tapahtuu kuitenkin ajattelussa ja tietoisuudessa. Normaalisti emme tule pohtineeksi, kuinka aivojemme automaattiset taustaprosessit ohjaavat meitä ja ylläpitävät minuuden illuusiota. LSD:n vaikuttaessa näitä mielen mekanismeja on helpompi havaita.

Tässä tilassa LSD tarjoaa alustan omien asioiden käsittelyyn. Kun ilmansuunnat katoavat ja nykyhetki irtoaa menneen ja tulevan jatkumosta, elämäänsä voi työstää aivan uudella tavalla. Se, mitä itse kukin kohtaa matkallaan, riippuu täysin henkilöstä ja tämän pääkopan sisällöistä. Itse pystyin kohtaamaan esimerkiksi omia pelkojani ja häpeääni ilman, että tavallinen ahdistus olisi estänyt ajatusten kohtaamista.

 

Hyvän vertauksen mukaan meditointi, terapia ja hypnoosi vastaavat hidasta kiipeämistä vuorenhuipulle. Niiden rinnalla LSD on avaruusraketti, jonka hallitseminen on haastavampaa. Vaikka oma kokeiluni olikin onnistunut, en todellakaan väitä, että LSD sopisi kaikille – etenkään ilman turvallista ympäristöä ja opasta.

Monet huumeiden riskit ovat todellisia, mutta niin ovat myös tutkimuksissa osoitetut hyödyt. Omien mielipiteiden järkkymätön lukitseminen ja huumeista keskustelu pelkältä tunnepohjalta ei mielestäni johda parhaisiin ratkaisuihin. Siksi toivon, että tämä kirjoitus auttaisi edistämään avointa ja faktapohjaista huumekeskustelua.

  1. anonyymimies

    ah jyväskylä, vanha suomen lsd pääkaupunki (näin siis 90-luvulla)!
    LSD:tä en suosittele psykedeliasta kiinnostuneille, parempiakin tajusteita kun on saatavilla. Taikasienet ovat vaikutukseltaan minusta miellyttävämpiä; trippi kestää kuutisen tuntia ja sen jälkeen pääsee nukkumaan, toisin kuin LSD-tripillä. Ajatukset eivät surraa vaan ajattelu on järjestyneempää.
    Tuosta matkan hallinnasta piti kommentoida että ideana ei olekaan hallita ja kontrolloida vaan hyväksyä ja vastaanottaa kaikki mitä matkalla tulee vastaan. Oman pään sisältöähän se on. Torjumisesta ja takertumisesta seuraa ongelmia ja kärsimystä, niinkuin arkitajunnan tasollakin varmasti moni tunnistaa asian olevan.
    Se hienous näissä tajusteissa on että niitä ei voi käyttää kuten alkoholia eli viikonloppuisin, niitä kokeillaan vähän aikaa, joitakin kertoja ja sitten lopetetaan (loppuu luonnostaan). Ehkä sitten viidentoista vuoden päästä taas uudestaan. Tehkääpä sama alkoholin kanssa!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *