Poukkoileva pandemia
Akseli Hiltunen: Pandemia – Lauluja alamaista
Akseli Hiltusen uusin albumi keskittyy ihmisluonnon rumempiin puoliin. Teksteissä korostuu ahneus, välinpitämättömyys ja ulkopuolisuus. Siinä mielessä Pandemia – lauluja alamaista on ajan hermolla.
Kappaleissa on runsaasti samaa riepottelevaa hulluutta kuin YUP:n kovimmilla albumeilla, mikä johtunee koskettimien ja lyömäsoitinten runsaudesta. Kuulijan korvaan kaikuu myös Ismo Alangon ja CMX:n huuruisempia vaikutteita, varsinkin kappaleissa Sisyfos ja Huoneet.
Kokemuksena levy on ristiriitainen. Selkeämpiä irtiottoja jää kaipaamaan, vaikka Parafilia-levystä on edistytty. Nurinaa aiheuttaa myös se, että jyräävä saundimaailma puurouttaa laulua. Kyseessä on kuitenkin myös varsin notkeasti loikkiva ja soitannaltaan mukavan riuhtova levy, jonka vikuroiva rytmi on tarkoin harkittu.