Ei hakutuloksia.

Teksti Peitsa Suoniemi

Arvio: Akseli Hiltunen – Pandemia – lauluja alamaista

Poukkoileva pandemia

Akseli Hiltunen: Pandemia – Lauluja alamaista

Akseli Hiltusen uusin albumi keskittyy ihmisluonnon rumempiin puoliin. Teksteissä korostuu ahneus, välinpitämättömyys ja ulkopuolisuus. Siinä mielessä Pandemia – lauluja alamaista on ajan hermolla.

Kappaleissa on runsaasti samaa riepottelevaa hulluutta kuin YUP:n kovimmilla albumeilla, mikä johtunee koskettimien ja lyömäsoitinten runsaudesta. Kuulijan korvaan kaikuu myös Ismo Alangon ja CMX:n huuruisempia vaikutteita, varsinkin kappaleissa Sisyfos ja Huoneet.

Kokemuksena levy on ristiriitainen. Selkeämpiä irtiottoja jää kaipaamaan, vaikka Parafilia-levystä on edistytty. Nurinaa aiheuttaa myös se, että jyräävä saundimaailma puurouttaa laulua. Kyseessä on kuitenkin myös varsin notkeasti loikkiva ja soitannaltaan mukavan riuhtova levy, jonka vikuroiva rytmi on tarkoin harkittu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *