Ei hakutuloksia.

Teksti Arimo Kerkelä

Arvio: Vesala

Vesala pärjää soolona omillaan

Vesala: Vesala (Warner)

Miltä kuulostaa Paula Vesala ilman PMMP:tä? Toissavuotinen Vain elämää esitteli sooloartistin, joka vakuutti kameleonttimaisella muovautumiskyvyllään. Tuolloin kappaleet olivat kuitenkin covereita ja sovituksetkin pääasiassa tv-sarjan sovittajan Leri Leskisen käsialaa.

Tänä kesänä Vesalan omaa ääntä päästiin vihdoin kuuntelemaan kokonaisen albumin verran. Hyvää on kannattanut odottaa, sillä paketti toimii erittäin hyvin. Kuten Vain elämää -sarjassa, myös albumilla Vesala vaihtelee tyyliä biisistä toiseen. Poukkoileva avausraita Rakkaus ja maailmanloppu näyttäytyy selvänä julistuksena, jolla Vesala näyttää pyrkivänsä muuhunkin kuin kevyeen kertakäyttöviihteeseen.

Kaikkien roolien keskeltä nousee esiin Vesalan ilmiömäinen kyky herättää tunteita. Levyn loppupuolen Takkipinon suojassa on herkkyydessään niin pakahduttava tapaus, että sen ensikuuntelu sai tällaisen tunnekylmän kriitikonkin lähes kyyneliin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *