Ei hakutuloksia.

Teksti  Tapio Puolimatka

Tiede edellyttää moniäänistä dialogia

Kirjani Kasvatus, arvot ja tunteet on herättänyt Antti Snellmanissa voimakkaita tunteita ja mielenkiintoisia ajatuksia (Jylkkäri 29.3.). Kirjan tarkoitus on siis toteutunut. On hienoa, että opiskelija aktivoituu pohtimaan oppisisältöjen perimmäisiä lähtökohtia.

Snellmanin mielestä yliopisto-opetuksessa ei saisi käyttää aineistoa, jossa heijastuu tutkijan kristillinen vakaumus. Minkälaiseen yliopistoon tämä johtaisi? Aikamme tieteenhistorian tutkimus on osoittanut, että Kopernikuksen, Keplerin, Galilein, Boylen, Newtonin, Faradayn ja Maxwellin kristillinen vakaumus ohjasi heidän tutkimustyötään. Pitäisikö opetuksessa siis sivuuttaa heidän merkityksensä tieteelliselle vallankumoukselle? Saavatko opiskelijat enää tutustua Comeniuksen kasvatusajatteluun? Onko yliopistossa lupa lukea Descartesin, Locken tai Schelerin teoksia? Pitäisikö heidän teoksensa hävittää yliopiston kirjastoista?

Yliopistojen puhdistaminen kaikesta jumaluskoon viittaavasta ei ole uusi idea. Sitä toteutettiin ateistisessa Neuvostoliitossa. Seurauksena olivat maailmanhistorian laajamittaisimmat ja verisimmät tiedevainot. Muun muassa genetiikan tutkimus kiellettiin ja sen edustajia erotettiin viroistaan, vangittiin ja tapettiin, koska genetiikan katsottiin edustavan ”papillista taikauskoa”. Genetiikan teoreettisia rakennelmia verrattiin ”uskonnollisiin käsityksiin kuolemattomasta sielusta”. Jostain syystä tieteen kehitys ei kuitenkaan vauhdittunut tehokkaiden puhdistusten avulla.

Pohjois-Korean yliopistojen oppimateriaalit on tehokkaasti puhdistettu kaikesta jumaluskosta.

Kim Il-Sungin ja Pjongjangin yliopistoilta ei puutu rohkeutta eliminoida toisinajattelijoita. Turvamiehet valvovat sekä opettajia että opiskelijoita ja siirtävät ”väärien” käsitysten esittäjät uudelleenkoulutettaviksi työleireille. Pohjois-Korean tieteen saavutukset ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään.

Tiedeyliopistoa ei ole ilman avointa dialogia. Tieteen itsekriittisyys perustuu tieteentekijöiden väliselle kriittiselle keskustelulle, jossa omat perususkomukset altistetaan vastakkaisten näkökantojen tarjoamalle koettelulle.

Tapio Puolimatka
Professori

 

Lue lisää:

Hyväksyykö Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta professori Tapio Puolimatkan mielipiteet? (23.3.2016)

Vastarannan professori (12.2.2015)

  1. Lauri

    Niin, maailmanhistoria on täynnä uskovaisia huipputiedemiehiä, joiden tieteellisiä näkemyksiä voi silti opettaa koulussa ja joista voidaan käydä keskustelua. Newtonin ja muiden (menestyneet) tieteelliset näkemykset ovat kuitenkin nimenomaan tieteellisiä, tieteellistä metodia noudattavia. Ne eivät pohjaudu olettamuksiin Raamatusta tai Jumalasta, eikä niiden ymmärtäminen vaadi olettamuksia Raamatusta tai Jumalasta.

    Tieteentekijän ei tule tunkea omia uskomuksiaan esittämiinsä näkemyksiin, ellei voi esittää niitä muodossa, jossa niitä voisi tieteellisesti tarkastella. Tieteentekijän tulee ymmärtää, että vaikka jokin väite voisi olla totta (esim. Jumalan olemassaolo), se ja siitä seuraavat muut väitteet eivät silti kuulu tieteelliseen keskusteluun, jos ei niitä voida tieteellisen metodin avulla objektiivisesti tarkastella. Tieteentekijän tulee ymmärtää, että vaikka tiedeyhteisö sivuuttaa hänen esittämänsä epätieteelliset ajatukset esim. Jumalasta, se ei tarkoita, että tiedeyhteisö väittää, että Jumala ei voisi olla olemassa. Tieteentekijä ei tällöin ala mustamaalaamaan tiedeyhteisöä itse keksimäkseen sulkeutuneeksi naturalistiateistiseurueeksi, joka ei muka maailmankatsomuksensa vuoksi päästä Jumalaa tieteelliseen keskusteluun.

    Tieteellinen keskustelu ei ole omien perususkomusten vertailua. Tiede on keskustelua, jossa erilaiset, eri maailmankatsomuksia ja perususkomuksia omaavat henkilöt esittävät väitteitä, joita perustellaan tai on mahdollista perustella objektiivisesti tieteellisen metodin avulla.

    Jos henkilö ei ymmärrä näitä tieteentekemisen perusedellytyksiä, hänen ei pitäisi antaa toimia professorin virassa. Ja vieläpä näköjään pitää itse kirjoittamiaan uskonnonsävyttämiä kirjoja kurssikirjallisuutena.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Tuevo

    ”Newtonin ja muiden (menestyneet) tieteelliset näkemykset ovat kuitenkin nimenomaan tieteellisiä, tieteellistä metodia noudattavia. Ne eivät pohjaudu olettamuksiin Raamatusta tai Jumalasta, eikä niiden ymmärtäminen vaadi olettamuksia Raamatusta tai Jumalasta.”

    Lauri, en usko, että esittämäsi asia on oikea. Kyllä Newtoninkin tieteellisten näkemysten takana on tietty maailmankatsomus. Newtonin katsomukseen kuului usko lainalaisuuksiin, joihin tietysti kaikkien tieteentekijöiden on uskottava. Usko lainalaisuuksiin ei tule mistä tahansa maailmankatsomuksesta, vaan Newton uskoi luonnonlakeihin juuri Jumalauskonsa pohjalta. Ateismin pohjalta ei tyypillisesti ole syntynyt uskoa luonnon lainalaisuuksiin, koska ateistit uskovat maailmankaikkeuden syntyneen sattumalta. Koska kaikkeudella ei ole ateistien mukaan järjestäjää, niinpä ateistien keskuudessa ei ole syntynyt käsitystä luonnonlakien olemassaolosta. Tiedettä tehdessään ateistiset tiedemiehet siis lainaavat uskomuksen luonnonlaeista teisteiltä ja sijoittavat uskomuksen luonnonlakeihin osaksi omaa katsomustaan. Niinpä myös Newtonin painovoimalait vaativat taakseen oletuksen Jumalan olemassaolosta, koska ilman Jumalaa ei voisi olla luonnonlakeja.

    ”Tieteentekijän tulee ymmärtää, että vaikka tiedeyhteisö sivuuttaa hänen esittämänsä epätieteelliset ajatukset esim. Jumalasta, se ei tarkoita, että tiedeyhteisö väittää, että Jumala ei voisi olla olemassa.”

    Tämäkin on hyvin yleinen uskomus, että Jumalasta puhuminen on epätieteellistä. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ihmisten on helppo uskoa tuo väite, koska sen perusteluksi tarjotaan, että tiede ei voi tutkia yliluonnollisia tapahtumia, jotka eivät ole säännönmukaisia. Se on ihan totta, mutta ei se siltikään tarkoita, että Jumalaan tai yliluonnollisiin asioihin uskominen olisi epätieteellistä. Tiede nimittäin perustuu monelle tällaiselle ”epätieteelliselle” asialle. Perustelen, miksi Jumalasta puhuminen on tieteellistä.

    Tapio Puolimatka on kertonut teksteissään juuri siitä, että kukaan ei ole onnistunut perustelemaan tieteenfilosofisessa keskustelussa sitä, miksi puhe Jumalasta kuuluisi tieteen ulkopuolelle. Jos siellä ei ole kyetty perustelemaan, miksi Jumalasta puhuminen olisi epätieteellistä, miten kukaan voisi väittää sen olevan tieteen vastaista? Tiedehän perustuu esim. tällaisille asioille kuin logiikka, moraali ja vapaa tahto. Näistä mitään ei voi oikeastaan tutkia tieteellisellä kokeella, mutta silti tiede perustuu niille ja niihin uskominen on tieteellistä. Logiikkaa tiedemiehet käyttävät kokeita tehdessään, ja objektiivista moraalistandardia he käyttävät arvioidakseen, onko jokin koe tehty rehellisesti vai ei. Tiedemiehen oletetaan olevan vapaasta tahdosta toimiva yliluonnollinen toimija, joka tekee valintoja ja päätöksiä. Jumalaan uskominen on siksi tieteellistä, koska Jumala selittää näiden tieteen pohjana olevien asioiden olemassaolon.

    Jumalaa ei voi rajata tieteellisen keskustelun ulkopuolelle myöskään siksi, että se olisi vastoin tieteen ajattelunvapautta. Eikö sen pitäisi olla tieteen ihanteiden mukaista, että on vapaa puhumaan ja tekemään oletuksia mistä vain? Pitäisikö esim. puhe multiuniversumin olemassaolosta olla kiellettyä, kun sen olemassaoloa ei voi tästä universumista havaita? Jumalasta täytyy voida puhua myös siitä syystä, että onhan mahdollista, että luominen on tapahtunut. Tieteentekijät ovat tällöin vapaita puhumaan Jumalasta maailmankaikkeuden historian yhteydessä, eikä heidän tarvitse olla lukkiutuneita naturalististen selitysten etsimiseen elämän synnylle.

    Esitettyjen syiden perusteella katson, että Jumalasta puhuminen on tieteellistä.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Lauri

    Kyllähän tieteessä saa ajatella ja hajatella vaikka mitä, mutta kun esitetään asioille tieteellisiä selityksiä, niiden tulee vakavasti ottaakseen olla tarkadteltavissa tieteellisin metodein.

    Tieteen tehtävä ei ole selittää kaikkea tässä ja nyt. Tieteessä maailmaa havainnoidaan ja sitten yritetään selittää havaintoja joillain lainalaisuuksilla, joiden ”hyvyyttä” ja paikkaansapitävyyttä voidaan sitten tarkastella uusilla havainnoilla. Tiede ei vaadi toimiakseen mitään muita ehtoja.

    Ja Selittääkseen maailmaa lainalaisuuksilla ei tarvitse perustella, miksi maailmassa olisi lainalaisuuksia. Riittää, kunhan siinä näyttää olevan. Esimerkiksi Newton aikoinaan painovoimalakiensa kohdalla nimenomaan huomautti, että hänen ei tarvitse perustella, miksi massalliset kappaleet noudattaisivat hänen kaavojaan. Riittää, että ne näyttävät noudattavan. Jos joku joskus keksii tietweellisen selityksen lakien olemassaolon perimmäiseksi syyksi, niin erittäin hyvä. Mikään ”jumala ne teki” ei kuitenkaan ole lähelläkään tämmöistä selitystä.

    Edelleen, tieteen perusasioita. On surkeata, ettei niitä edes professoritasolla välttämättä ymmärretä.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *