Jyväskylän pitkäaikainen kaupunginjohtaja Markku Andresson jää eläkkeelle tänä keväänä. Ennen uraa kunnallispolitiikassa Andersson toimi opiskelija-aktiivina Jyväskylän yliopistolla. Yliopistoaikoina myös Rentukan hyveet ja paheet tulivat tutuiksi.
Muutin Jyväskylään ensimmäisen kerran 1970 syyskuussa, kun minut oli hyväksytty yliopistoon. Jyväskylä näytti vähän pieneltä kun vertasi kotikaupunkiini Tampereeseen, mutta kyllä mä hyvin nopeasti tykästyin tähän kaupunkiin.
Opiskelu oli hienoa aikaa. Osallistuin ylioppilaskuntatoimintaan ja siitä huolimatta valmistuin yliopistolta kohtuullisen nopeasti. Olin edustajistossa, osakunnassa ja JOO:n eli Jyväskylän opiskelevan oikeiston puheenjohtajana useamman vuoden.
Hain myös Jylkkärin päätoimittajaksi, mutta varmaan Jylkkärin ja minun onnekseni se ei toteutunut. Ei se ollut mikään hatusta raapaistu juttu, mutta kyllä mä uskon, että olen parempi tällä puolella. Parempi että median puolella on teitä, jotka osaatte sen hyvin.
Kyllähän Jyväskylän yliopisto on mulle todella tärkeä paikka. Sieltä löytyi vaimo ja yksi meidän lapsistamme on opiskellut siellä, että se on antanut meille aika paljon.
Urastani näkyy, että olen aina halunnut vaikuttaa yhteisiin asioihin ja ollut niistä kiinnostunut. Kiinnostus alkoi varmaan jo ennen keskikoulua partiossa ja kaikessa tämmöisessä. Se on vaan vienyt minua aina. Se on jotenkin sisäänrakennettua.
Opintojen jälkeen olin yli seitsemän vuotta yliopistolla duunissa. Tein akateemisia sekahommia. Sitten menin Porin kaupungin kansliapäälliköksi, eli tulin jo siinä vaiheessa kunta-asioihin syvälle. Ensimmäinen kuntajohtajapaikkani oli Tuusulassa. Sieltä menin Lappeenrantaan ja Lappeenrannasta tulin tänne.
Oli hienoa palata vanhoille juurille sitten aikuisena miehenä, kun oli aiemmin kokenut sellaista kaksikymppisen nuoren miehen ihastusta ja rakastusta tähän kaupunkiin. Jyväskylä on tietysti muuttunut valtavan paljon, mutta hieno kaupunki tämä on ollut aina.
Kun tekee lähes 30 vuotta kaupungin johtamistyötä, niin onhan se aika hektinen mutta mielenkiintoinen duuni. Jatkossa on paljon kevyempi nousta aamulla, kun ei tarvitse miettiä miten vuosikatteet ovat kehittyneet.
Nyt on ensimmäinen kerta kun voi valita, että mihin asettuu asumaan. Meille oli selvää, että haluamme asua Jyväskylässä. Lappeenranta, josta niin ikään tykkään, on meidän vapaa-ajan datšakaupunki.
Itse asiassa palataan sinne mistä lähdettiin, elikkä Kortepohjaan. Asuin Kortepohjan A-talossa ja DDR-taloissa monta vuotta, kunnes muutin omaan asuntoon. Rentukka ja kaikki mitä sieltä löytyy on tullut tutuksi, niin hyveitä kuin paheita. Nyt ei kylläkään muuteta ylioppilaskylään, vaan lähimaastoon.
Samaa nappia mä painaisin, jos pääsisin jotenkin kaksikymppiseksi uudestaan putkahtamaan. Ihan samaa duunia haluaisin tehdä niin ylioppilaskunnan sisällä kuin täälläkin.
Varmaan laittasin Jylkkäriinkin hakemuksen päätoimittajaksi, jos niikseen tulisi.
Lue lisää: