Ei hakutuloksia.

Teksti  Johanna Holm

Englanti valloittaa tutkimuksen

Kuva: Markku Mujunen

Suomenkielistä tutkimusta tehdään yhä vähemmän. Äidinkielen hylkääminen voi etäännyttää yliopistot yhteiskunnallisesta keskustelusta.

 

Englannin kieli jyrää paitsi populaarikulttuurissa, myös tieteessä. Arvostetuimmat julkaisut ovat usein englanninkielisiä, ja tutkijoita ohjataan Suomessakin yhä vahvemmin kirjoittamaan englanniksi oman äidinkielen sijaan.

Kansainvälisen tiedeyhteisön valtakielellä kommunikointi ei tietenkään ole väärin, mutta mitä tapahtuu suomen kielelle, jos tutkimus tehdään pääasiassa englanniksi? Onko suomella enää sijaa tieteen kielenä edes Suomessa?

 

Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani ja suomen kielen professori Minna-Riitta Luukka muistuttaa suomenkielisen tutkimuksen tärkeästä yhteydestä ympäröivään kulttuuriin. Kun suomen kieli on aktiivisessa käytössä, sen käyttöala säilyy laajana ja sanavarasto pysyy tieteessä ja tutkimuksessa ajan tasalla.

Sen sijaan pelkkä englanninkielinen tutkimus voi vähentää tutkimustiedon saatavuutta ja ymmärrettävyyttä.

”Ei voi oikein olettaa, että esimerkiksi poliittiset päättäjät, virkamiehet ja yritysten johtajat seuraisivat kansainvälisiä tutkimusjulkaisuja yhtä sujuvasti kuin suomeksi julkaistuja”, Luukka sanoo.

 

Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi näkee suomen kielen käytön tieteessä tärkeänä. Suomen kielen aseman puolustaminen ei suinkaan tarkoita englannin kielen hylkäämistä, vaan molemmilla on paikkansa tieteen maailmassa. Koska tiede- ja tutkimusyhteisö on perusluonteeltaan kansainvälinen, ei pelkällä suomen kielellä pärjää. Eikä tarvitsekaan, sillä kielitaito on jokaisen tutkijan perustyökalu ja myös etu.

Nuolijärven mukaan on luonnollista julkaista eri kielillä.

”On kuitenkin tärkeää, että tutkija julkaisee myös suomeksi. Yliopistojen tehtävänä on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tieteen tekemisen lisäksi. Oman tieteenalan termistö, sanasto ja ilmaisu tulisi hallita omalla äidinkielellään, ja ne tulisi kyetä ilmaisemaan omalle kieliyhteisölleen.”

 

Tiedemaailmassa muita kieliä käytetään huomattavasti vähemmän kuin englantia. Yliopistoissa halutaan pysyä mukana kansainvälisessä julkaisutoiminnassa ja saada omien tutkijoiden julkaisuja alalla arvostettuihin, yleensä englanninkielisiin journaaleihin. Englannin kielen käyttöön kannustetaan vahvasti sekä tutkimusryhmien työskentelykielenä että julkaisujen kirjoittamisen kielenä.

”Tämä kehitys ei ole mitenkään jyväskyläläinen eikä suomalainenkaan ilmiö, vaan maailmanlaajuinen”, Luukka sanoo.

Eri tieteenaloissa on toki eroja, mutta rakenteet ja rahoitusmallit, joita luodaan ja muokataan sekä opetus- ja kulttuuriministeriössä että yliopistoissa, ohjaavat usein englanninkieliseen toimintaan.

”Täydentävän tutkimusrahoituksen hakeminen edellyttää, muutamia säätiöitä lukuun ottamatta, englannin kielen käyttöä, ja julkaisutoiminnan tuloksellisuusmittarit ja rahanjakomalli, uralla etenemisestä puhumattakaan, edellyttävät englanniksi julkaisemista”, Luukka kertoo.

 

Mikäli suomi halutaan säilyttää yhtenä elinvoimaisena ja ajantasaisena tieteen kielenä, on se tietoisesti pidettävä sellaisena.

”Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat tässä keskeisessä roolissa”, Nuolijärvi sanoo. ”Pitää olla tietoinen siitä, että sekä englantia että suomea tuetaan. Konkreettisesti se, että yliopiston rahamallissa näkyisi suomeksi julkaisun arvostaminen, on tärkeä kannustin. Suomi voi olla elävä, monipuolinen ja käyttökelpoinen tieteen kieli vain jos sitä käytetään. Muuta ratkaisua ei ole.”

Myös Luukka on samoilla linjoilla.

”Ei suomalainen tutkimus voi käpertyä sisään päin – tiedettä pitää viedä maailmalle ja tuoda sieltä. Tiettyyn rajaan saakka tämä on tietysti hyvä asia. Pahinta on se, jos tiedeyhteisön käytänteet vinouttavat toimintaa niin, että suomalainen yhteiskunta jää lapsipuolen asemaan tieteellisen tiedon saajana tai jos meiltä valmistuu tohtoreita, jotka eivät osaa puhua tai kirjoittaa omasta alastaan äidinkielellään.”

Muistettava on myös se, että kielen sinänsä ei pitäisi olla itseisarvo, vaan tarkoituksena on laadukkaan tutkimuksen tuottaminen.

”Englanniksi julkaisun ei pitäisi olla lähtökohdiltaan arvokkaampaa”, Nuolijärvi sanoo. ”Lisäksi pitäisi miettiä millaisella kielellä kirjoitetaan, eikä pelkästään sitä, että millä kielellä. Suomikaan ei ole itseisarvo jos kukaan ei saa siitä mitään tolkkua. Tutkijat tai yhteiskunta eivät hyödy, jos puhutaan käsittämättömiä.”

Juttua päivitetty 30.1.2015 kello 13:37: Korjattu Kotuksen koko nimi Kotimaisten kielten keskukseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.