Ei hakutuloksia.

Teksti Toimitus

Huutoa

Yahya Hassan (suom. Katriina Huttunen): Runot (Like)

 

”JOS VOIN VAATIA TÄLTÄ VUOSISADALTA MITÄÄN

KOKAIINISIELUNI INTERNETSIELUNI

PORNOSIELUNI RAHASIELUNI VANKILASIELUNI

OTTAKAA MINUT VIIMEINKIN VANGIKSI”

 

Parisataa sivua kapiteeleilla kirjoitettua julistusta siitä, millaista on olla maahanmuuttajan jälkeläinen Tanskassa. Getossa elävän pojan elämässä rukoukset minareetissa vaihtuvat silmänräpäyksessä pankkiryöstöihin ja diilerin hommiin. Vankilassa on aikaa kirjoittaa runoja, koska ei tarvitse pelätä väkivaltaa.

Millaiselta näyttää pojan tulevaisuus tiukan islaminuskon ja pohjoismaisen halukapitalismin ristipaineessa? Tulevaisuutta ei ole. Elämä on kuluva hetki: tarkkailuluokka, vankila ja suljettu osasto. Suoraselkäisyyden osoittaa se, että runoilijan sädekehä ei sovita omia tekoja.

Oman identiteetin eri puolet paljastavat inhimillisyyden. Mutta onko itsekunnioitus mahdollista? Jos on, niin kenelle näissä olosuhteissa?

Riikka Ala-Hakula

”Pohjoismaalaisen hyvinvointivaltion toinen puoli.”


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.