Ei hakutuloksia.

Teksti  Tuomas Kokko

Selvittämättä

Miltonin korttelin sisäpihalta löytyi 30 vuotta sitten kuollut nuori nainen, Maire Vepsäläinen.

Suomessa on ratkaisematta noin sata henkirikosta. Yksi niistä tapahtui Jyväskylän keskustassa vuonna 1980. Kuka surmasi 19-vuotiaan Maire Vepsäläisen?

Sunnuntaiaamu 20. huhtikuuta vuonna 1980.

Jyväskylän keskustassa on sumuisen harmaata, koska yöllä on satanut räntää. Kello ei ole vielä edes aamuviittä, kun asema-aukion laidalla asuva lehdenjakaja huomaa kotinsa ikkunasta sisäpihan nurmikolla makaavan tumman hahmon. Hän ei tahdo oikein nähdä, onko nurmikolla mies vai nainen. Sekin on mahdollista, että sisäpihalle on jätetty vain vaatemytty.

Lehdenjakaja päättää, että hän käy ensin tiputtamassa Keskisuomalaiset lähitalojen postiluukkuihin. Sen jälkeen hän voisi tarkistaa, mitä sisäpihalla oikein on.

Aamukuuden jälkeen lehdenjakaja lähestyy varovaisesti pihalla makaavaa tummaa hahmoa.

Mitä lähemmäs hahmoa hän tulee, sitä selkeämmin piirtyy esiin nuori nainen. Punaruskeat hiukset, tukevahko vartalo, vaaleanruskea samettitakki ja harmahtavat samettihousut. Räntäsade on jättänyt märkiä läiskiä naisen vaatteille.

Lehdenjakaja hätääntyy nähdessään, että vaatteita on revitty naisen yltä. Pian hän tajuaa naisen olevan eloton. Nainen ei hengitä eikä hänen sydämensä lyö.

Lehdenjakaja kiirehtii kotiinsa ja pyörittää lankapuhelimellaan yleisen hätänumeron. Hän ilmoittaa löytäneensä sisäpihaltaan naisen ruumiin.

Tuo nainen on 19-vuotias Maire Vepsäläinen.

 

Nyt yli 30 vuotta myöhemmin rikoskomisario Mikko Porvali istuu paperipinojen ympäröimänä työhuoneessaan Jyväskylän poliisilaitoksella.

Hänkään ei tiedä, mitä asema-aukion laidalla tapahtui huhtikuisena yönä vuonna 1980.

Lehdenjakaja löysi kotinsa sisäpihalle tapetun naisen, mutta siihen jäljet päättyvät. Mairen kuolema on selvittämätön henkirikos, sillä tekijää ei ole koskaan saatu kiinni. Suomen rikoshistoria tuntee noin sata tapausta, joissa henkirikos on jäänyt selvittämättä.

”Ei meillä ole poliisilaitoksella henkilöä, joka aktiivisesti työskentelisi tapauksen kanssa. Tapausta tutkitaan sitä mukaa, kun jotain uutta tulee ilmi. Viimeisimmät vinkit tapaukseen olemme tarkistaneet vuoden 2013 aikana”, Porvali sanoo.

Poliisi tutkii Mairen tapausta tappona. Käytännössä se tarkoittaa, että rikos on jo vanhentunut. Tappaja ei joutuisi lainkaan vankilaan, mutta hän olisi korvausvelvollinen Mairen lähiomaisille.

Poliisi ei ole kuitenkaan varma, voisiko tapausta kutsua murhaksi.

”Tapon ja murhan raja saattaa liittyä esimerkiksi motiiviin ja tekijän suhtautumiseen tekoonsa. Siksi ei voi sanoa varmuudella, kummasta rikoksesta on nyt kysymys”, Porvali selittää.

Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä murha ei vanhene rikoksena. Se merkitsisi Mairen tapauksessa, että kiinni jäädessään tai tunnustaessaan tappaja saisi teostaan vankeusrangaistuksen.

”Toistaiseksi tapaus on ollut sellainen, että olemme siitä aika ajoin tiedottaneet. Poliisin toivonkipinä elää siinä, että joku tunnontuskissaan tai muuten asiasta tietävänä katsoisi, että aika on kypsä puhumiselle”, hän sanoo.

 

Mutta mitä poliisi tietää Mairesta ja hänen kuolemastaan? Palataan huhtikuiseen viikonloppuun vuonna 1980.

Tampereella asuva Maire on vain vierailulla Jyväskylässä. Hän on saapunut kaupunkiin kyläilläkseen ystäviensä luona.

Maire matkustaa Jyväskylään jo perjantai-iltana. Lauantai-iltana hän liikkuu keskustassa kahden naispuolisen ystävänsä kanssa. Seurue istuskelee baarissa, mutta puoliltaöin he tulevat asema-aukiolle.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten asema-aukio, eli puhekielellä assa, oli viikonloppuisin nuorten suosima kokoontumispaikka. Myös naapurikuntien nuoret autoilivat viikonloppuina aukiolle, koska siellä näki tuttuja niin usein.

Aukiolla Mairen ystävät juttelevat tuttavilleen, mutta Mairea lähestyy laiha mies, jota kukaan heistä ei tunne.

Myöhemmin kuulusteluissa Mairen ystävät kuvailevat miestä noin 18-20-vuotiaaksi. Heidän mielestään mies oli silminnähden humalassa. Miehellä oli pitkähkö tukka, joka peitti hänen korvansa. Heidän muistikuviensa mukaan miehellä oli yllään siniset farkut ja vyötärömallinen pusero.

Ystävät haluavat jo lähteä asema-aukiolta, mutta Maire vaatii saada jäädä juttelemaan miehen kanssa. He sopivat, että Maire jäisi miehen seuraan, mutta he tapaisivat hetken kuluttua aukion laidalla.

Sen jälkeen ystävät eivät koskaan näe Mairea.

He tulevat sovitusti aukiolle, mutta Mairea ei kuulu. Ystävät ajattelevat Mairen lähteneen heidän asunnolleen, mutta hän ei ole sielläkään.

Vasta sunnuntai-iltana he saavat kuulla, että lehdenjakaja on löytänyt aamulla sisäpihaltaan Mairen ruumiin.

 

Poliisi ei ole koskaan tavoittanut miestä, jonka kanssa Maire jäi juttelemaan.

”Aukiolla on varmasti ollut paljon tuntomerkkeihin sopivia miehiä. Pitkä tukka oli silloin muotia, aika moni oli tuntomerkkien mittainen ja sopivan ikäinen. Saadut tuntomerkit ovat keskimääräisiä kuvailuja sen aikaisesta nuoresta miehestä”, Porvali sanoo.

Hänen mielestään ei ole mitenkään poikkeuksellista, että poliisin saamat tuntomerkit ovat pintapuolisia. Porvali on uransa aikana lukenut useita tutkimuksia, jotka käsittelevät todistajien kykyä muistaa näkemiään ihmisiä.

”Ajatellaanpa, kuinka tarkasti voi muistaa ihmisiä, joita on tavannut vuorokautta aikaisemmin? Tai jos kävelisi kadulla ja jälkikäteen pyydettäisiin kuvailemaan tiettyä vastaantulijaa? Ei se ole helppoa”, hän havainnollistaa.

Mairen ruumiin löydyttyä poliisi käy läpi vielä saman päivän aikana kerrostaloasunnot asema-aukion laidalta. Poliisit soittelevat ovikelloja ja kyselevät, onko kukaan yöllä kuullut tai nähnyt jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Tapauksesta laaditaan sunnuntain aikana tiedote. Maanantaina Keskisuomalainen julkaisee uutisen otsikolla Nainen löytyi surmattuna Jyväskylässä.

Poliisi jakaa tiedotusvälineille Mairen tuntomerkit.

Niitä henkilöitä, jotka asiasta jotain tietävät tai jotka ovat nähneet lauantai-illan ja sunnuntaiaamun välisenä aikana asema-aukiolla, Hannikaisenkadulla rautatieaseman läheisyydessä tai Vapaudenkadulla taikka muualla ylläkuvatun henkilön, pyydetään ilmoittamaan havainnoistaan Jyväskylän rikospoliisille, Keskisuomalainen uutisoi.

Tiistaina lehti julkaisee tuntomerkit Mairen seurassa olleesta miehestä. Jutun selvittämiseksi poliisi vetoaa yleisön apuun, lehti kirjoittaa.

Alkuviikosta poliisi saa selville, että asema-aukiolle on yöllä kuulunut naisen huutoa viereiseltä sisäpihalta. Ne ovat saattaneet olla Mairen avunhuutoja.

Eräs tyttö on tapahtumahetkellä, kello 00.50 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, kuullut kolme naisen huutoa. Poliisi toivoo myös muiden huudot kuulleiden ottavan yhteyttä rikospoliisiin. Erityisesti kaivataan yhteydenottoa hotelli Miltonin portin tuntumassa oleskelleilta nuorukaisilta, Keskisuomalainen kertoo torstaina.

Sen jälkeen Mairen kohtalo katoaa otsikoista.

 

Tutkinnan aikana poliisi kartoitti, ketkä olivat viettäneet aikaa asema-aukiolla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Yhteensä poliisi kuulusteli illan tapahtumista 35 henkilöä.

Kuulusteluiden perusteella poliisi laati aikajanoja ja yhteenvetoja, joiden avulla se pyrki hahmottamaan, kuka on voinut nähdä Mairen ja hänen seuraansa lyöttäytyneen miehen.

”Havaintoja on käyty läpi ja koottu minuutti minuutilta. Jos noista samoista lähtökohdista tutkisi tapausta nyt, sitä ei voisi tehdä yhtään paremmin”, Porvali sanoo.

Poliisi myös näytti kuulusteltaville valokuvia miehistä, jotka sopivat Mairen ystäviltä saatuihin tuntomerkkeihin, mutta tutkinta ei siitäkään huolimatta edistynyt.

Kevään aikana Jyväskylässä alkoi liikkua myös huhuja, että Mairen tappanut mies olisi tehnyt itsemurhan. Kesäkuussa Keskisuomalainen julkaisi jutun, jossa poliisi kiisti juorut ja toisti yhä etsivänsä Mairen seurassa nähtyä miestä. Vaikka Mairen kuolemasta oli jo kaksi kuukautta, poliisi toivoi siitä huolimatta uusia silminnäkijähavaintoja.

Poliisi ei voi vieläkään kertoa kaikkia yksityiskohtia Mairen kuolemasta. Porvali ei ota kantaa esimerkiksi siihen, kuinka Maire on surmattu. Hän vetoaa tutkinnallisiin syihin.

”On asioita, jotka tietävät vain poliisi, oikeuslääkäri ja tekijä. Niiden yksityiskohtien avulla voi varmistaa, onko kuulusteltavana tekijä tai henkilö, jolle tekijä on kertonut rikoksesta”, hän muotoilee.

 

Kuinka Mairen kuolema on voinut jäädä selvittämättä? Kuinka joku on voinut tehdä henkirikoksen Jyväskylän keskustassa jäämättä siitä kiinni?

”Tuolloin ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia rikostutkintaan kuin tänä päivänä. Esimerkiksi dna-näytteistä ei ollut hajuakaan vielä vuonna 1980. Silloin ei ollut valvontakameroitakaan niin kuin nyt”, Porvali vastaa.

Porvalin mielestä keskeistä on myös, ettei Maire ollut jyväskyläläinen. Jyväskylä oli vielä vuonna 1980 noin 60 000 asukkaan pikkukaupunki. Erityisesti nuoret tunsivat toinen toisensa.

”Maire oli tullut kaupunkiin toiselta paikkakunnalta eikä hän ollut kasvoista tuttu. Voi olla, että sen vuoksi asema-aukiolla olleet eivät kiinnittäneet häneen huomiota. Eikä sitäkään voi varmaksi sanoa, oliko myös tekijä toiselta paikkakunnalta.”

Vuosien varrella poliisilla on ollut muutamia epäiltyjä Mairen surmasta. Kaikki epäillyt ovat olleet jo kuolleita, kun poliisi olisi halunnut kuulustella heitä. Porvali ei voi kertoa, miksi poliisi olisi halunnut keskustella heidän kanssaan Mairen kuolemasta.

”Valitettavasti en voi sanoa. Sanotaan näin, että pelkkien huhupuheiden perusteella poliisi saattaa tarkistaa vain huhujen alkuperää ja aitoutta.”

Porvali uskoo, että Mairen surmaa aikoinaan tutkineet poliisit tekivät parhaansa.  Voi olla vain sarja onnettomia sattumia, ettei kukaan tunnu muistavan Mairea ja hänen seurassaan nähtyä miestä.

”Joskus tähdet ovat vain väärässä asennossa”, Porvali sanoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *