Ei hakutuloksia.

Teksti  Paavo Kässi

Se veleho tavu Uurasilta

He. Se on melekein ku yks tavu, josta sitten oottais että siitä versois sana tai vaikka joku viherkasvi. Mutta ei. Lyhyeks se jeä. He.

Tullee suusta, ku on tullakseen. Ussein tulleekin. Lipsahtaa ruokapöyässä, ku kurottelee piimäpurkkia tai leipevä. Sitten toinen tarjovaa sitä ku samarialainen apua. Sannoo takasin vaa että he.

Mikä helevetin “he”? Elä kysy. Tai kysy voa, hölömömpiäki on kyselty.  He on niinku “het”, vaa ei kuitenkaan. He on semmonen käen jatke. Isä sitä hokkee joka välissä, eikä siitä tolkkua ota. Semmosta keskustelua meillä käyvään, missä äet sannoo, että ku oot jalan vilijassa. Isä sannoo siihen että he. Joskus äityy ja sanoo “ka”. He. Ka. Het vissiin.

 

Toista se o mummun ja papan luona (välliin soppii sitte sanoa he). Siellä on puhheet vähän pitemmät. Jokunen vuos sitten jouluna kävin, ja oli taas yhellaista (tähän se he). Justiinsa papalla, mummuhan se puhhuu kirijakielellä. Lausu runoja pienenä, semmosta oppi. Pappa osotti joulukuusta ja sano “kato ku o veleho kynttel”.

Siinä myö sitten katottiin. Velehosta puhu, mutta ei siinä mittään Tylypahka-leimaa näkyny. Väriä kyllä piisas, ja vilikkukin vielä. Pappa sitten jatko juttusiaan: “Ota kotmaisia omenia.” No otetaan vaikka niitä (he), selevästä ku ei tuu mittää.

Olikohan se sitten setä… Joo kyllä vaan, tämmöstäkin näillä runonhakureissuilla oon saanu seleville. Joku kartoittaja oli setämiehelle soittanu ja kysyny jotain paikannimistä. Setä vastas, että se o lehthoasiammäk (he). Ymmärtäisitkö? Minä en ainakaa, eikä muuten kartoittajakaa. Lehthoasiammäk.

Selevishän se sitten: hukassa ollu nimi oli “Lehtihaasianmäki”.

 

Välillä sitä ajattellee, että sitä puhhuu melekein ku oikea ihmine. Sitten kun tuonne lähtee sukulaisten luona käymään ulkomailla Uuraisilla, niin äkkiä sitä hoksaa, että vuosisatojen ristisiitos on työnsä tehny. Perheen parissa alkaa heti höpöttää iha hulluja. Jos ees alkuun pääsee. Riittää, kun sannoo vaa että he.

 

Paavo Kässi

Paska kotiseutu -juttusarjassa eri paikkakunnilta tulevat opiskelijat haukkuvat kotikuntansa omalla murteellaan.

  1. Ossi Paanala

    Tosi hyvä juttu Uuraisten puheenparresta ! Vaikka olen muuttanut kohta 30 vuotta sitten Uuraisilta, tunnistan sanat ”veleho”, ”he” ja ”het”, varsinkin tuon ”hetin”, jonka käytöstä savolainen vaimoni huvittuu. (Sana tunnetaan hänen tuttavapiirissään myös Kivijärveltä ja Kannuksesta). Hän tuntee myös he:n käytön; se tarkoittaa Varkaudessa ”ole hyvä”.

    Tuo ”lehthoasiammäk” oli minullekin outo, mutta hoksasin että siitä on jäänyt ensin i-kirjain pois ja loppu oli helppoa. Oletko muuten kuullut ”jäläkuunleivästä” ?

    Varsinainen murrenäyte on veljieni kertoma joskus 50-luvulta. Olivat menossa jonkun kaverinsa luokse ja tämä oli asettanut rajoja seuraavasti: ”Tuppaa ei soa männä eikä tikkoa soa heitteä”.

    Kiitos myös konsertistasi Uuraisten kirkossa viime kesänä isäsi syntymäpäivän johdosta, olin sitä kuuntelemassa Panu-setäsi kutsumana.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Paavo K.

    Kiitos, Ossi! Jäläkuunleivästä on kuultu, ja on sitä myös syöty.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Timo Kässi

    Se mäk onnimeltään Lehthoasiammäki eli Lehtohaasianmäki. Kyseessä oleva kinkama on ”talavitie oikealla puolell Jokelaa männessä eli ittää kohti vanhoa kolometoista tietä, se vanha valtatie joka kuluk Uuraste kautta joko Kokkolaa tai Viipurii ja riippu kumpaa suuntaa ot mänössä”.

    Muuten Saarijärven murteessa ja vähän Kuukallakin so. Uuraisilla sanotaan joskus, että ” het vissiin”. Tämä tarkoittaa, että joku asia aivan varmasti niin kuin sanoja asian ilmaisee. Väittäisin, että het vissiin on vielä väkevämpi vahvistus kuin pelkkä het. Het-ilmaisuun tuo valaistusta Harri Tapper kirjoissaan.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  4. Ari Stenman

    Jopa ol tutun olosta tarinata.
    Minut on elämä kulettanna semmoselle seuvulle, jossa kuka voan voe keskustella paikallisen kanssa loputtommiin, jos ossaa sannoo ”kui”..
    Paljon velehommalta kuulostaa se he.
    Nämä teällä ei tiijä kun rautalangasta veäntämällä mikä on peäperoate. He.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  5. Erkki Stenman

    Isäni käytti, ja käyttää edelleenkin varsin osuvasti he-ilmaisua. Samoin kun ollessaan ehdottomasti samaa mieltä jostakin asiasta keskustelukumppanin kanssa kuuluu häneltä väli, -tai loppukommenttina helposti sana ”Nih!”

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  6. Ossi Paanala

    Hei kaikki keskustelijat,

    kiitos Kässeille ja Stenmaneille keskustelun jatkamisesta !

    Onkohan kukaan murteentutkija selvittänyt missä päin Suomea puhe on eniten ”veäntämistä ja keäntämistä” ? Minulla olisi vahva ehdokas tähän kisaan.

    Muualta tulleilla kieltenopettajilla oli joskus ihmettelemistä kun kysyi että ”pitäskö tämä keänteä ?”

    Onhan näitä: mustoa leipeä, hyvveä rieskoa, jeäkoappi, Voasa…

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  7. Ari Stenman

    Liekkö Poavo arvanna mitenkä pitkän ketjun laetto alullen.
    Ei oo veärin pittää arvossa kotseutuvaan.
    Mukavata on kuulla pyhämoalaesta lyhyttä, mutta Lehthoasiammäk päehittää mennen tullen kaekki. Noama virneessä oon näetä lukenna.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  8. Ari Stenman

    Ja vaekka alakuperänen tarkotus näkkyy olleen haukkuva kotseutuvaan, niin tässä käv kyllä niin, että aenae minun silimissän Poavon juttu o hyvänlaenen Uurasten murteen esitys, haukkupa eli nauku.
    Oon asunna Savon rajallaki, eikä ne tiijä velehosta mittää. Tampereellaki jonki vuojen olin, eikä sitä vähhää. Sumijaesissa ymmärsivät meleko paljon, voan lounaassa oon ollu ku ulukomoalainen. Tilanteen kylläki pelastaa se, että ihmisten kanssa aena pärjeä vaekka ois Soarijärveltä.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  9. Sini

    Mitä se veloho tarkoittaa suomeksi?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  10. Ossi Paanala

    ”Veleho” tarkoittaa käsittääkseni ”veikeää” tai ”erikoista”. Enpä ole sitä kuullut kuin Kuukalla.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  11. Pekka Johansson

    Onpa hyvä sana tuo veleho se on hyvä / erikoinen / Loistava / vertaansa vailla/ erikoinen / sujuva / osaava / viisas / ajatteleva /hyväntuulinen /hauska / ja erittäin huomaava tuo veleho joko tuli seleväksi tuo veleho.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  12. Satu Nieminen

    Meillä kotona Sumiaisissa käytettiin pitkälti samoja velehoja sanoja. He ja het velehoa tulee edelleen lipsautettua joka käänteessä. Oman lisänsä toivat lainasanat Ruotsista ja Venäjältä. Lyökkiä ja reddaa piti olla ja kahvelilla syötiin. Haarukan kuulin vasta koulussa -ihan tosi!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  13. Risto Koivisto

    Veleho-sanaan kiinnitin huomiota jo silloin kun lähes 40 vuotta sitten muutin Kuukalle, het- ja he-sanat olivat mulla jo muutenkin käytössä, oonhan kotosin het-järveltä. Eniten silloin hämmästelin, että 80-luvun nuoretkin käytti Uuraisilla velehoa sanaa, olis kai ollu trendikkäämpää käyttää joitain muita sanoja…mukava keskustelu…

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  14. timo kässi

    Tul mieleen 70-luvun loppu ja kämppäkaveri Hekku Hetjärven eli Soarjärven Länskalamarista kotosioleva agrologi. Hekku sano että heilläpäin veleho tarkottaa narttuajokoiran p-llua.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *