Ei hakutuloksia.

Teksti  Erno Mähönen

Elämää koulukiusaajan naapurissa

 

Olipa kerran eräs hoikka mutta sisukas nuorukainen. Häntä pidettiin rehellisenä, vähän jurona. Hiljainen ja vähän outo, omiin juttuihinsa vetäytyvä. Mutta ehdottoman rehellinen ja lainkuuliainen. Syntymäpäiväänsä tämä nuorukainen viettää vuosittain 6. joulukuuta.

Nuorukaisella oli jo monta vuotta ollut ikävä naapuri. Vanhempi tyyppi, oikea korsto. Vanhanaikainen ja väkivaltainen, vieläpä homofoobinen. Vuosien ajan tämä nuorukainen oli ollut hyvää pataa naapurin jättiläisen kanssa, ajatellen että näin saa itse olla rauhassa. Tuo naapuri kun oli paatunut koulukiusaaja.

Nuorukaisellamme oli myös pikkuserkku, koonsa puolesta oikea rääpäle. Lienee suvussa. Jo vuosia nuorukaisemme oli katsellut sivusta, kun naapurin korsto painaa pikkuserkun naamaa mutalätäkköön koulun leikkikentällä. Puuttumatta asiaan, kertomatta vanhemmille tai opettajalle. Kiusaaja saattaisi suuttua ja ryhtyä kiusaamaan minuakin, nuorukainen järkeili.

 

Jokunen aika sitten koulukiusaaja joutui kuitenkin pitkäksi aikaa pois koulusta. Joku tauti kai. Sillä aikaa nuorukaisemme sai uusia ystäviä ja alkoi uskaltaa vähän astua ulos jurosta kuorestaan. Samaa teki myös pikkuserkku, vaikkakin vähän pettyneenä, ettei isompi serkku auttanut hädässä.

Pikkuserkku mietti kuitenkin, ettei tämä koulukiusaaja pysyisi poissa ikuisesti. Hän päätti kertoa kiusaamisesta opettajille ja muutamille kavereille. Kaverit lupasivat auttaa, ettei kiusaaja enää pääsisi kimppuun uudelleen.

Ja eräänä päivänä naapuri palasi. Aluksi rauhoittuneena. Nuorukaisemme oli saanut jo muita kavereita, jotka olivat mukavampia. Hän halusi kuitenkin olla reilu, ja olla kaverina myös tälle naapurin entiselle koulukiusaajalle. Vaikka ei tämä nuorukainen naapuristaan koskaan oikeasti pitänyt, mutta minkäs teet, naapuri on naapuri.

 

Hiljalleen tiikerin raidat alkoivat jälleen paljastua. Pikkuserkku ei ollut ainoa, jota tämä köriläs oli kiusannut. Ja kiusaaminenhan alkoi uudelleen, mutta pikkuserkkuun naapuri ei tällä kertaa uskaltanut koskea. Pikkuserkku kysyi nuorukaistamme mukaan porukkaansa. Nuorukainen ei kuitenkaan uskaltanut suostua. Naapuri oli nimittäin vihjannut, että niiden tyyppien kanssa ei kannata leikkiä. Muuten voisi käydä huonosti. Näin oli ollut jo aiemmin, ennen kuin naapuri joutui pois koulusta.

Kiusaajan pääkohteeksi valikoitui tällä kertaa hänen entinen kaverinsa, joka oli päättänyt hakeutua toiseen porukkaan. Tätä ei kiusaaja voinut hyväksyä. Suurin osa muista luokkalaisesta, pikkuserkku mukaan lukien, alkoivat vetää yhtä köyttä kiusaajaa vastaan. Eivät osanneet kunnolla puuttua tilanteeseen, mutta yrittivät sentään jotain.

Nuorukaisemme päätti kuitenkin pysyä tästä ulkona, olla auttamatta kiusattua ja olla lyöttäytymättä muitten joukkoon. Sen sijaan hän jatkoi kiusaajalle hymyilemistä, eikä ikinä ottanut kiusaamista puheeksi. Tällä tavalla asiat pysyvät kunnossa. Tärkeintä on, ettei nuorukaisemme itse joudu kiusatuksi. Naapurin koulukiusaaja nyt on millainen on, eihän sille mitään voi.

Vai voiko?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *