Historian opettajaksi ensimmäistä vuotta opiskelevalla Taneli Tenhulla opettajuus on ollut mielessä jo opintojen alusta asti.
”Olen sillä tavalla tylsä ihminen, että ajattelin, että historia on hauskaa, menen siis yliopistoon ja opiskelen sitä. Sitten ajattelin myös, että opettajana olo voisi olla hauskaa, joten päätin sitten ryhtyä myös opettajaksi. Ja vieläkään ei ole tullut sellaista tunnetta, että haluaisin sitä mielipidettä muuttaa”, Tenhu toteaa.
Psykologian opettajaksi opiskeleva Annakaisa Varjus taas myöntää opettajuuden olevan hänelle enemmänkin varavaihtoehto.
”Pääaine on ollut minulle tärkeämpi. Mutta mitä pidemmälle ja pidemmälle opeopinnoissa pääsen, sitä mielenkiintoisemmaksi ne ovat tulleet”, vuonna 2010 psykologialla aloittanut Varjus kertoo.
Karoliina Ruuskasella taas on takanaan aikaisempia opintoja kielten laitoksella sekä ammattikorkeakoulussa. Historialle hän päätti hakea, sillä ala vaikutti kiinnostavalta.
”Opeopinnot taas tulivat sitten siinä sivussa. Uskon, että olisin oikeasti hyvä opettaja, sillä minulla opettajuuteen liittyy myös yhteiskunnallista ajattelua. Opettajalla on oikeasti vaikutusta siihen, millaisia ihmisiä lapsista kasvaa”.
Ruuskanen ja Tenhu ovat valikoituneet opeopintoihin suoravalinnalla, Varjus taas erillisellä pääsykokeella. He kaikki haluavat tulevaisuudessa tehdä oman pääaineensa opettajan töitä.
”Nyt kun olen palannut takaisin lukioon opettamaan psykologiaa, tuntuu, että innostun siitä koko ajan vain enemmän. Muistan taas, miksi kiinnostuin psykologiasta alunperinkin. Ehkä tämä on sitten sitä paljon puhuttua elinikäistä oppimista”, Varjus nauraa.