Ei hakutuloksia.

Teksti  Ville Tikka

Urheilu on politiikkaa

Sotši, Venäjän kesäpääkaupunki. 

Kaupunki, jonka vaakunaa koristaa aurinko, vesisade ja palmu. Lomakohde, jonka ilmasto on keväällä leuto, ellei jopa lämmin. Sotši, jonne Venäjän johto lobbasi talviurheilun suurjuhlan, vaikka tapahtuman mukaisten fasiliteettien rakentaminen täytyi aloittaa lähes tyhjästä. Vuoden 2014 talviolympialaisten kisapaikka on kohtuullisen absurdi valinta tapahtumalle.

Julkisesti kisapaikan valintaa enemmän on kuitenkin puhuttanut isäntämaa Venäjän ihmisoikeustilanne: pitkään jatkuneet, vähintäänkin kyseenalaiset, toimenpiteet lehdistön sananvapautta kohtaan, kriittistä järjestötoimintaa rajoittavan kansalaisjärjestölain sekä ”homopropaganda”-lain voimaan astuminen ja viimeisimpänä ympäristöaktivistien näyttävät vangitsemiset sekä PR-for-dummies -ohjekirjan mukaiset vapauttamiset.

 

Ihmisoikeudet ja olympialaiset nousivat otsikoihin viimeksi Pekingin olympialaisten aikaan. Silloin käytiin vilkasta keskustelua mahdollisista boikoteista ja niiden vaikutuksista. Tuolloin kampanjoitiin lähinnä inhimillisempien työolojen puolesta, jolloin kisamaan tai sen tuotteiden boikottia ei suositeltu, sillä sen vaikutukset olisivat saattaneet olla tavoitteen kannalta päinvastaisia. Sotšin kisojen suhteen tilanne on toinen – ainakin osittain.

Poliittisesta eliitistä kutsusta ovat jo kieltäytyneet esimerkiksi presidentit François Hollande, Joachim Gauck ja Barack Obama.

Vain presidentti Obama ei ole virallisesti ilmoittanut boikotoivansa kisoja Venäjän ihmisoikeustilanteen perusteella, mutta Yhdysvaltain delegaatio kisoissa on selkeä viesti isäntämaalle – kisoihin kun lähtee kolme ex-ammattiurheilijaa, jotka kaikki ovat julkisesti homoseksuaaleja ja tehneet töitä seksuaalisen tasa-arvon edistämiseksi.

Me penkkiurheilijat voimme tyytyä boikotoimaan kisoja kotisohviltamme käsin, mutta todellinen vaikuttaminen on mahdollista lähinnä Suomen delegaation kautta. Uskaliaimmat voivat toki suunnitella kisamatkaa Pjotr Pavlenskin tapaan (taiteilija on kritisoinut kotimaataan muun muassa naulaamalla kivespussinsa Punaiseen toriin).

 

”Vaikka Suomen valtiojohto menee olympialaisiin olympiakomitean vieraana, eivät he ole puhtaasti kisaturisteja vaan heidän tulisi ottaa kantaa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen”, muotoili Amnestyn maakohtaisen työn asiantuntija Meri Mäkihannu ennen Pekingin olympialaisia. Tuore ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva totesi tuolloin, ettei urheilua ja politiikkaa tulisi sotkea keskenään. Paskapuhetta.

Urheilu on politiikkaa, olympialaiset erityisesti. Valtiojohdon poissaolo, jos ei koko kisoista, niin ainakin avajaisseremoniasta, olisi selkeä viesti. Siispä seuraan mielenkiinnolla Suomen johdon toimintaa, median uutisointia sekä tilanteen kehittymistä – mutta en kisoja.

  1. urheilija

    Huvittavaa miten ihmiset joita ei urheilu kiinnosta ollenkaan ovat viime aikoina julistaneet kuinka boikotoivat kisoja. Kisoja, joita eivät muutenkaan katsoisi.

    Helppo on nuorten kirkasotsaisten toimittajien ja hipstereiden kritisoida, kun teille kyse on siitä avaako television vai ei. Urheilijoille olympialaiset ovat uran kohokohtia. Kannattaisi miettiä sitäkin ennen kuin alistaa kisat pikkupolitikoinnille.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. toinen urheilija

    Samaa mieltä. Eiköhän näissä kisoissa olennaisinta ole urheilijoiden urat. Työrauha heille ja turvat umpeen ihmisoikeuksista kisojen ajaksi! Joku roti.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. kommentoija

    Aiheesta kolumnia laajemmin:

    http://www.epressi.com/tiedotteet/sosiaaliset-kysymykset/oll-ja-seta-ihmisoikeudet-huomioon-urheilutapahtumia-myonnettaessa-2

    Opiskelijoiden Liikuntaliitto ja SETA ry asialla.

    ”Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) ja Seta vaativat Venäjän ihmisoikeusloukkausten valossa huomiota kansainvälisten urheilutapahtumien myöntämisperusteisiin ja järjestävän tahon toiminnan eettisyyteen. Järjestöt muistuttavat urheilutoimijoita Brightonin julistuksesta, jossa kielletään syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella osana naisten aseman turvaamista. OLL ja Seta peräänkuuluttavat urheilun organisaatioiden ja johtajien vastuuta yhdenvertaisuudesta myös kotimaassa.”

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  4. kolmas urheilija

    ei meillä ole mitään erityisoikeutta sulkea silmiään muulta maailmalta.
    ihmisoikeudet eivät ole mikään muusta todellisuudesta irrallaan oleva saareke, jonka voi vain unohtaa ja ”tehdä työtään”.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.