Jyväskylän yliopistosta valmistuu tänä vuonna poikkeuksellisen paljon maistereita. Erityisen hyvässä vedossa on kauppakorkeakoulu, mutta suurin yllättäjä on informaatioteknologian tiedekunta.
Anna Tikkasella on iloisen hämmentynyt olo.
”Vähän että oho, nyt tulin täältä toisesta päästä ulos”, hän kuvailee.
Tikkanen sai viime kesänä maisterin paperit Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta viiden vuoden suoraviivaisen opintoputken päätteeksi.
Nyt on alkanut elämä Helsingissä, traineena Pauligin viestinnässä. Myös moni opiskeluaikainen tuttu aloittelee uutta elämänvaihetta.
”Paljon ihmiset hehkuttaa Facebookissa, että hei, valmistuin.”
Valmistuvia on nyt poikkeuksellisen runsaasti. Syyskuun loppuun mennessä Jyväskylän yliopistosta oli valmistunut 1086 maisteria.
Opintohallintopäällikkö Tuula Maijasen mukaan vastaaviin lukuihin ei ole päästy vuosiin, lukuun ottamatta maisterituotannon ylintä huippua, tutkinnonuudistuksen aikaansaamaa piikkiä vuonna 2008.
Yliopiston suunnittelupäällikkö Sakari Liimatainen on laskenut, että suuri osa tiedekunnista ylittää tämän vuoden tutkintotavoitteensa komeasti, jos loppuvuoden tahti pysyy alkuvuoteen suhteutettuna samanlaisena kuin viime vuonna.
Liimataisen laskuilla kauppakorkeakoulu saavuttaisi jopa 130 prosenttia tavoitteestaan. Myös liikunta- ja terveystieteissä, kasvatustieteissä ja yhteiskuntatieteellisessä tavoitteet joko ylitettäisiin tai saavutettaisiin.
Suurin yllätys tulisi kuitenkin informaatioteknologian tiedekunnasta, joka saavuttaisi matemaattis-luonnontieteellisen ja humanistisen tiedekunnan tavoin 90 prosenttia tavoitteistaan. Muutos on huikea, sillä edellisten kolmen vuoden aikana tiedekunta on saavuttanut 55 prosenttia tavoitteistaan.
Ennuste lupaa hyvää yliopiston rahoitukselle. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa yliopistoille rahaa yhteisestä potista muun muassa sen mukaan, kuinka paljon ne tuottavat maisterin tutkintoja.
Jos yksi yliopisto pärjää esimerkiksi maisterituotannossa hyvin verrattuna muihin, se kerää myös suhteessa suuremman potin rahaa.
Jyväskylä pärjää tässä kilvassa jo ennestään erinomaisesti. Kun opetus- ja kulttuuriministeriön mallin mukaan yliopiston rahoituksesta 15 prosenttia tulisi maisterin tutkinnoista, Jyväskylän yliopisto saa tällä tavoin lähes 18 prosenttia rahoituksestaan. Koulutuspuolen ansiot kokonaisuudessan tuovat meillä poikkeuksellisen paljon rahaa kirstuun.
”Täällä koulutustoiminta pelaa hyvin”, Liimatainen kehuu.
Tämän vuoden hyvien maisterilukujensa avulla yliopistolla voi siis olla mahdollisuus kasvattaa rahoitusta entisestään. Tämä toteutuisi toki vain siinä tapauksessa, että muut yliopistot eivät paranna vastaavasti omaa tulostaan.
Tänä vuonna yllättäneessä informaatioteknologian tiedekunnassa maisteriryöpyn syyksi arvellaan nyt valmistuvien vuosikurssien suurta kokoa. Opintoasiainpäällikkö Eija Ihanainen uskoo myös, että opintoaikojen rajaus, opinto-ohjaus sekä yritysmaailman viime aikojen yt-neuvottelut ovat saattaneet vaikuttaa tilanteeseen.
Kauppakorkeakoulun opintoasiainpäällikkö Tapio Ruokolainen puolestaan epäilee ennätysvuoden johtuvan pääasiassa siitä, että moni opinnoissaan viivästynyt on lopulta saanut paperinsa ulos.
”Jonkin verran näkyy onneksi myös ohjauksen ja opetussuunnitelmien kehittämiseksi tehty työ”, Ruokolainen täydentää.
”Vuonna 2008 tutkintojärjestelmän siirtymäkauden päättyessä syntynyt ennätys 216 jäänee rauhaan, mutta aikaisempi kaikkien aikojen toiseksi suurin maisterivuosikerta ylittyi jo lokakuun lopussa.”
Kovempikin tavoite kävisi
Opetus- ja kulttuuriministeriö neuvottelee yliopistojen kanssa alakohtaiset tutkintotavoitteet. Yliopisto saa rahaa tehdyistä tutkinnosta siihen asti, kunnes tavoite on täynnä. Eli mitä suurempi tavoite saadaan neuvoteltua, sitä enemmän rahaa yliopiston on mahdollista saada.
Nyt kuluvalla sopimuskaudella 2013–2016 maisteritavoite on vuosittain keskimäärin 1475 tutkintoa. Sakari Liimataisen mukaan yliopistolla ollaan ”aika lailla” tyytyväisiä saatuihin tavoitteisiin, mutta joillakin aloilla niitä olisi toivottu nykyistä korkeammiksi.
Rehtori puolestaan jakaa ministeriöltä saadun summan tiedekunnille. Tässä yliopiston sisäisessä jaossa myös alakohtaisen tavoitteen ylittäneet tutkinnot palkitaan. Laitosten ei siis kannata yrittää rajoittaa valmistuvien määrää, vaikka yliopistolla kokonaisuudessaan voisi tällainen intressi ollakin.