Pian koittaa taas Suomen itsenäisyyspäivä.

Päivällä katsotaan Tuntematonta sotilasta. Iltapäivällä sotilasparaatit, isänmaallisia lauluja, liput salossa ja Linnan juhlat. Sitten television täydeltä lisää sotaelokuvia talvi- tai jatkosodasta. Siitä on suomalainen itsenäisyyspäivä tehty.
Isossa-Britanniassa vietettiin 11. marraskuuta kaatuneiden muistopäivää – siis kaikkien kaatuneiden, vihollistenkin. Muuta isänmaallista juhlapäivää ei ole. Saksan virallisena juhlapäivänä, Saksan yhtenäisyyden päivänä, ei liputeta. Sen sijaan keskitytään miettimään, mitä demokratia ja vapaus itse kullekin merkitsevät.

Kun itsenäisyyspäivän ohjelmaa katsoo – puhetta veteraaneista, paraatit, sotaelokuvat – niin huomaa, ettei siinä oikeastaan ole edes kyse Suomen itsenäistymisestä vuonna 1917. Sen sijaan kyse on toisesta maailmansodasta. Siinä sodassa taas ei ole mitään juhlimisen arvoista. Suomihan kaiken lisäksi itsenäistyi rauhanomaisesti, ei siinä mitään sotilaskulkueita tarvittu.
Minulla on ollut suuria vaikeuksia viimeisen vuoden aikana selittää useille erimaalaisille ystävilleni, että miten demokraattisessa Suomessa voidaan virallisena juhlapäivänä sotilasparaatein ihannoida hävittyä sotaa, joka sodittiin Natsi-Saksan rinnalla. On suorastaan tragikoomista, että muualla maailmassa ainoat vastaavat juhlat löytyvät entisen Itäblokin maista sekä sotilasdiktatuureista.

Ehdotan, että me ylioppilaat edelläkävijöinä ryhdymme viettämään sivistynyttä ja demokraattista itsenäisyyspäivää, joka voisi viimein jättää menneisyyden sodat taakseen ja katsoa eteenpäin.
Kunhan seuraava tasavallan presidentti ja Yleisradion pääjohtaja valitaan JYY:n piiristä, niin kannustan seuraaviin muutoksiin:
Korvataan sotilasparaatit musiikkikonserteilla. Televisiossa voitaisiin iänikuisten sotaleffojen sijaan esitellä vaikka suomalaista nykytaidetta. Rahankeruukampanjat voitaisiin keskittää esimerkiksi suomalaisten kodittomien auttamiseen.