Ei hakutuloksia.

Teksti  Tatu Onkalo

Lohdutuksen yliannostus

Juha Tapio – Lapislatsulia (Kaiku Recordings)

Tätä ei ole ehkä kovin katu-uskottavaa sanoa ääneen, mutta minusta Juha Tapio on tällä hetkellä yksi Suomen parhaista lauluntekijöistä.

Nämä laulut eivät yritä olla hienostuneita tai pidätteleviä. Rehellistä pop-iskelmää. Lohtulauluja meille, jotka tykkäämme siirapista ja olemme jo heittäneet viimeisetkin ajatukset nuorekkaasta musiikkimausta siihen ”miehen mentävään matka-arkkuun”, josta Tapio laulaa.

Lapislatsulia (kyllä, minäkin googlasin mitä se on) alkaa vahvasti, perinteiseen Juha Tapio -tyyliin. Paremmat päivät ovat tulossa, aito rakkaus löytyy eikä se horju eikä sorru ikinä milloinkaan… ja sitä rataa.

Vaikka kappaleet ovat kauniita, loppua kohden iskee jo miltei kyllästyminen. Olo on nimittäin jo niin lohduttautunut, että oikeastaan alan jo toivoa elämääni lisää vaikeuksia, jotta voisin lohduttautua lisää.

Lapislatsulialla Juha Tapio onkin parhaimmillaan hieman totutusta poikkeavilla nimikappaleella ja TSNEH -hittibiisillään. Ehkäpä pari muutakin poistumista mukavuusalueelta olisi tehnyt levylle terää. Onkohan Tapio ollut koskaan vihainen? Ei varmaan, mutta olisi kiinnostavaa kuulla sellainenkin puoli.

Omaksi suosikkikappaleekseni nousee myös surumielinen Ratapiha. Ehkä siksi, että siinä lauletaan lasten lähteneen ”kaupunkiin, jossa on vesitorni ja korkeat mäet”. Pakkohan tähän on vähän samaistua, aikoinaan kotoa pois Jyväskylään muuttaneena!

Tatu Onkalo

”Tykkään silti niin että halkeen!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *