Ei hakutuloksia.

Teksti  Mika-Matti Taskinen ja Niko Vartiainen

Samat pisteet, suurempi työ

Sosiaalioikeuden lähikahlaaminen tuotti ongelmia myös sosiaalityön opiskelijalle, Marjukka Huttuselle. Kuva: Tatu Onkalo

Listasimme vaivattomimmat ja työläimmät kurssit, jotta me kaikki valmistuisimme joskus. Katso lista tästä.

Ei ole opiskelijan rooli kadehdittava aikoina, kun työuria halutaan pidentää joka välistä ja sieltä, missä välejä ei olekaan. Kampuksen valtamediana koimme velvollisuudeksemme kertoa, miten maisterin diplomin keplottelee stressittä ja nopeasti.

Jylkkäri kuulosteli 215 opiskelijan tuntoja siitä, mistä kursseista he ovat lunastaneet helpoimmat opintopisteensä opintorekisterissä näkyvään saldoon nähden. Vastaavasti oli selvitettävä, mitkä kursseista ovat olleet kohtuuttoman työläitä.

 

Kepeimmän kurssin tittelin sai 38 maininnalla kahdeksan opintopisteen möhkäle, Kansantaloustieteen peruskurssi, joka syksyllä muuttuu Taloustieteen peruskurssiksi. Sen kyselyssä maininneista yksi oli kolmatta vuottaan sosiaalityötä opiskeleva Marjukka Huttunen. Kurssin ansiot ovat kiistattomat.

”Kurssilla ei ole läsnäolopakkoa, ja sen läpäisemiseen tarvitaan ainoastaan monistenivaska, jonka silmäilyllä pääsee läpi monivalintatentistä. Ja tarjolla on valtaisa opintopistemäärä”, Huttunen summaa.

Kahdeksan pisteen kurssin kuuluisi vastata 216 työskentelytuntia. Moni kehuu läpäisseensä kansantaloustieteen peruskurssin tentin arvaamalla ja maalaisjärjellä, vääristä vastauksista kun ei vähennetä pisteitä.

 

Kansantaloustieteen peruskurssi mässäileekin kyselyssä ilmenneillä ”helppouden elementeillä”. Läsnäolovelvollisuuden puuttuminen ja monivalintatentti ovat vastaajien mielestä avaimia vaivattomaan kurssiin. Lisäksi kurssit, jossa verestellään aiemmin opittua, koettiin helpoiksi.

”Ilmeisesti valitettavan suuri osa opiskelijoista on kiinnostuneempia kurssien läpäisemisestä kuin tosiasiallisesta oppimisesta”, kauppakorkeakoulun opintoasiainpäällikkö Tapani Ruokolainen harmittelee.

Hän arvelee, että mikäli opiskelijaa motivoivat oppimisen sijasta opintopisteet, löytyy helppoja kursseja kaikista aineista.

”Syvempi oppiminen on kuitenkin välttämätön edellytys aineopintotasolla menestymiseksi.”

Kenties hieman yllättäen viiden vaivattomimman kurssin kärkeä hallitsivat kauppakorkeakoulun lisäksi myös muut niin sanotut kovat tieteet. Mukaan mahtuu niin tilastotieteen kursseja kuin matematiikkaakin. Helppoudestaan pitävät tiukasti kiinni myös verkkokurssit ja opinnot, jotka voi suorittaa kirjatenttinä.

 

Vaativimpien kurssien selväksi voittajaksi kyselyssä erottautuivat vieraiden kielten kurssit. Sekä Jylkkärin tekemässä kyselyssä että kielikeskuksen saamassa palautteessa on harmiteltu kurssien läsnäolopakkoa.

”Ei kielikursseilla paljoa tehdä, mutta kyllä tiukat läsnäolovelvoitteet ovat turhauttavia. Pystyisin omaksumaan samat sisällöt paljon vähemmällä kontaktiopetuksen määrällä”, ranskaa opiskellut Marjukka Huttunen sanoo.

Kielikeskuksen johtaja Peppi Taalas haluaa, että kielikeskuksen kursseilla sitoudutaan oppimaan.

”Osaamistavoitteet ovat kovat, eikä niiden ylläpitämisestä tulisi mitään, jos kursseilla olisi vapaavalintainen läsnäolo.”

Hän myöntää kielikurssien olevan vaativia. Kielikeskus antaisikin mielellään lisää opintopisteitä kursseista, mutta kapuloita rattaisiin ovat asettaneet laitokset, joita kielikeskus laskuttaa opiskelijan opintopisteistä.

Työläimpien kurssien joukkoon mahtuivat myös raakaa osaamista vaativat ohjelmointi 1 ja 2.

Myös kurssit, joiden nimeen mahtuu kvantti-sana, herättivät vastaajissa pelkoa ja inhoa.

 

Kasvatustiede nimettiin helpoimmaksi oppiaineeksi, kansantaloustieteen jäädessä hyväksi kakkoseksi.

”Kasvatustieteen kursseilla ei tarvitse kuin lukea pari huonoa kirjaa ja olla oppimatta mitään, niin saa 25 pinnaa”, toteaa eräs vastaaja.

Toisaalta pedagogiset opinnot nousivat toistuvasti esiin myös työläimpien kurssien listauksessa. Vastaajat olivat tuskastuneet pienryhmätapaamisiin ja loputtoman tuntuiseen raporttien raapustukseen.

Sosiaalityön harjoitteluihin liittyvien työharjoittelujaksojen, seminaarien ja loppuraporttien parissa hikoillut Huttunen tietää, että opinnoista selviäisi helpommallakin.

Hän on kuitenkin vakuuttunut, että yliopistossa ei enää opiskella tarkoituksellisen veltosti, vaan rakkaudesta tietoon ja kehittymiseen.

”Uskon, että yliopistossa opiskelijat ovat motivoituneita etsimään ja saamaan tietoa. Ei tänne kukaan tule selviämään opinnoistaan niin helpolla kuin mahdollista, ei ainakaan meidän oppiaineessamme tai tiedekunnassamme”, Huttunen sanoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.