Ei hakutuloksia.

Teksti  Minna Tiainen

Läksy nro 1: opintopisteautomaatit

Tervetuloa Jyväskylään! Teitä on odotettu.

Tyhjällä kampuksella nököttäneen sydän väräjää lämpöisesti, kun ensimmäiset fuksit kiertävät yliopistoa tavaamassa rakennusten kirjaimia. Näin kerran vuodessa isät ja äidit pelmahtavat opiskelija-asuntojen käytäville ja kymmenen vuoden töhnä uunin takana saa kyytiä. Vielä hetken joku luulee, että DDR liittyy jotenkin Saksaan. Kaikki etsivät opiskelijakortteja ja tarroja ja kalentereita, onnea siihen tänä vuonna, aina ei ole helppoa.

Mutta eksykää matkalla tännekin, toimituksen ovet ovat avoinna ja joskus täältä saa myös kahvia. Suunta on oikea kun kuulette tuskaista manailua ja tulostimen hätääntynyttä rouskutusta. Seura kelpaa aina mutta erityisesti hiljaisen elokuun jälkeen.

 

Tällä lehdellä polkaisemme osaltamme käyntiin uuden lukuvuoden. Nyt kun kaikilla on vielä mieli opiskeluintoa tulvillaan, Jylkkäri todistaa laajalla kyselyllä, että opiskelu voi olla myös helppoa ja tehokasta! Listasimme avuksenne kursseja, joiden pitäisi puskea vaivattomasti numeroita opintorekisteriotteeseen.

Jylkkärin kysely ei toki ole suoraviivainen todistus erilaisten kurssien todellisesta vaativuudesta tai laadusta. Sen lopputulema on vastaajien opiskelualojen, henkilökohtaisen motivaation, taipumusten ja sattumien summa.

Kuitenkin on fakta, että opiskelijoiden keskuudessa tietyt kurssit tunnetaan opintopisteautomaatteina. Täällä toimituksellakin kyselyn tulokset arvattiin jo etukäteen. Uuden opiskelijan kannattaa sisäistää tärkeä läksy jo ennen kurssien alkamista: Korpissa näkyvät opintopisteet saattavat kertoa jostain ihan muusta kuin kurssien todellisesta työmäärästä.

 

Sattumanvaraisessa opintopisteiden jaossa on kaksi suurta ongelmaa. Ensinnäkin helpoksi koetut opitopisteet kertovat usein ongelmista opetuksen laadussa. Tehtaillaanko meillä yliopistolle rahaa tuovia maistereita piittaamatta siitä, paljonko opiskelijalle jää käteen kursseista?

Toisekseen erot opintopisteiden vaaatimissa työmäärissä vääristävät kuvaa siitä, millä tahdilla opintoja voi suorittaa. Kun opintoaikoja pyritään nopeuttamaan ja opintotuen saamiseksi vaadittavia opintopistemääriä nostetaan, yliopistolla ei ole oikeutta heittää kursseilta saatavia opintopisteitä nopalla.

Kärsijöitä ovat aina opiskelijat: Osa kahmii pisteitä mutta oppii vähän, toiset hikoilevat vaativien kurssien kanssa epätietoisina siitä, riittääkö tehty työ opintotukeen.

 

Seuraavan aukeaman jutun soisi siis kiinnostavan paitsi opiskelijoita, myös opettajia. Opintopisteet täytyy asettaa vastaamaan kurssien edellyttämiä työmääriä.

Ja pitäisihän sen nyt olla vähän noloa, jos oma kurssi kiinnostaa opiskelijoita lähinnä siksi, ettei siellä tarvitse tehdä mitään.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.