Ei hakutuloksia.

Teksti  Suvi-Tuulia Nykänen

Harrastuksena kuuluisuus

Swallow the Sun kiertää tulevana syksynä niin Suomen kuin maailmankin keikkalavoja. Kuva: Aleah L Stanbridge

Lähes 60 000 Facebook-tykkääjää, parin kuukauden mittaisia Amerikan kiertueita sekä koko elämänsä bändin seuraamiselle omistaneita faneja. Silti Swallow the Sunin jäsenet annostelevat ruokaa rahoittaakseen harrastustaan.

Swallow the Sunin tarina sai alkunsa vuosituhannen alun Jyväskylässä, kun kitaristi Juha Raivio lähti kokoamaan hidasta, synkkää ja jopa eeppistä musiikkia soittavaa bändiä. Ensin mukaan kuvioihin tulivat toinen kitaristi Markus Jämsen, laulaja Mikko Kotamäki, alkuperäisessä kokoonpanossa rumpuja soittanut Pasi Pasanen, basisti Matti Honkonen ja syntikkaa soittava Aleksi Munter. Myöhemmin kokoonpano täydentyi Kai Hahtolla Pasasen jäätyä pois rummuista.

“Kaverit pyysivät minut joskus vuonna 2001 Bar 68:iin ja kysyivät, lähtisinkö mukaan soittamaan. Silloin ei ollut muutakaan, joten totta kai lähdin”, Jämsen muistelee.

Raivio teki bändille biisejä, joita he monen muun jyväskyläläisen bändin tapaan treenasivat Lutakossa. Kaiken muun nuorille miehille tärkeän ohella, tietysti.

“Ensimmäiset treenit olivatkin lähinnä sitä, että laulaja nukkui krapulassa rumpujen edessä. Pikkuhiljaa siitä kuitenkin lähti jotain kehittymään”, Jämsen toteaa.

 

Jotain todellakin, sillä Swallow the Sun on julkaissut viisi menestynyttä studioalbumia ja tehnyt lukemattomia kiertueita niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Mittavien Amerikan kiertueiden lisäksi bändi on esiintynyt ulkomailla lähes kaikissa Euroopan maissa, Japanissa sekä esimerkiksi Israelissa.

“Etelä-Amerikan maissa emme ole ennen käyneet keikalla, mutta Meksikoon pääsemme nyt tämän kiertueen aikana. Sinne yritämme nyt hivuttautua, sambakarnevaaleille ja crackinarkkareiden keskuuteen ”, Honkonen kertoo.

Omaksi suosikkikeikkapaikakseen hän nimeää Japanin. Bändi on soittanut muun muassa Tokiossa ja siellä suomalaista raskasta musiikkia todella arvostetaan.

“Se melkein riittää kun sanoo että me ollaan Suomesta. Japanilaiset ovat jo silloin ihan haltioissaan”, Honkonen kertoo.

Huonoin keikkamaine on sen sijaan yllättävän lähellä sijaitsevalla maalla.

“Englanti on ihan paska maa. Keikkapaikat on murjuja ja autolla ajetaan väärällä puolella. Sitäkään en ymmärrä, miten joku voi pilata ranskalaiset. Fish and chips, ihan järkyttävää paskaa”, Jämsen sivaltaa.

 

Yhtye nauttii suurta suosiota niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kotimaassa kaikki levyt ovat myyneet niin paljon, että ne ovat keikkuneet aina ilmestymisensä jälkeen myyntilistojen kärkipäässä. Lisäksi yhtyeen uusin, vuonna 2012 julkaistu Emerald Forest and the Blackbird valittiin Soundin vuoden levyksi.

“Arvostus on siis ihan hyvä”, Jämsen toteaa vaatimattomasti.

Monet yhtyeen faneista ovat ulkomaalaisia. Yhdeksi isoimmista faneistaan Jämsen ja Honkonen nimeävät japanilaisen naisen, joka matkustaa ympäri maailmaa bändin perässä.

“Ja sitten on tietysti näitä, jotka ovat tatuoineet bändin nimeä tai meidän naamoja itseensä. Vähän kyllä hirvittää, että mitähän he mahtavat niistä tatskoistaan miettiä sitten kymmenen vuoden päästä”, Honkonen nauraa.

Menestyksestä huolimatta bändin jäsenet eivät pysty elättämään musiikilla itseään. Heidän on tehtävä musiikin ohella myös muita kuin musiikkiin liittyviä töitä.

“Itse en vielä uskalla ottaa sitä riskiä, että jättäisin päivätyöt. Mun mielestä raja työn ja harrastuksen välillä menee siinä että työllä elää, ja tällä en vielä elä”, kertoo Jyväskylän keskussairaalan keittiössä rundien väleillä työskentelevä Honkonen.

 

Tänä vuonna Swallow the Sun juhlii 10-vuotissyntymäpäiviään ja tekee merkkipaalun kunniaksi myös juhlakiertueen. Keikkalistalle kuuluu myös esiintyminen entisessä kotiluolassa Lutakossa. Jyväskylän keikka myös päättää synttärikiertueen.

“Vähän kyllä jo jännittää. Lutakko on kuitenkin aina Lutakko”, Jämsen miettii.

Kiertueen jälkeen bändin tulevaisuus on vielä avoin. Honkonen ja Jämsen uskovat bändin Sibeliuksen, kitaristi-Raivion tehneen bändille jo jotain valmiiksi, mutta puhetta esimerkiksi uudesta levystä ei ole vielä ollut.

Swallow the Sun tunnustautuukin enemmän keikkabändiksi kuin studiossa nököttäväksi yhtyeeksi, jolla olisi tarve tehdä koko ajan jotain uutta.

“Eihän musiikissa ole mitään muuta hyvää kuin keikat ja alkoholi”, Jämsen nauraa.

You can read this article in English here.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.