Sukusolujen luovutus kuulostaa harmittomalta ja hauskalta hommalta. Runkkaa kuppiin, nosta käteiset ja juhli. Näppärältä tulonlähteeltä kuulostava prosessi saattaa vaikuttaa jopa koomiselta. Kolikon kääntöpuolella ei kuitenkaan ole mitään naurettavaa.
Raskauden aikaansaaminen on sotkuista hommaa, eikä todellakaan helppoa. Suomalaiset ensisynnyttäjät ovat jatkuvasti vanhempia. Elämäntavan muutokset ovat radikaalisti heikentäneet myös suomalaisten miesten sperman laatua. Lasten hankkiminen on muuttunut vaikeammaksi, useilla henkilöillä jopa mahdottomaksi. Lapsettomuus on arka ja vakava asia.
”Kyseessä voi olla suuri henkilökohtainen tragedia”, toteaa Keski-Suomen keskussairaalan ylilääkäri Jyrki Jalkanen.
Sukusolujen, eli sperman, munasolujen tai alkioiden luovuttaminen, vaikuttaa helpolta tavalta auttaa. Kyse on kuitenkin verenluovutusta vastuullisemmasta päätöksestä. Hedelmöityshoitolain tultua voimaan (1237/2006), luovutetuista sukusoluista syntyneet lapset ovat saaneet täysi-ikäisiksi tultuaan ottaa selville biologisen vanhempansa. Munasolujaan luovuttanut Ella ei asiasta järkyttynyt.
”Ei se oikeastaan kuumota. Mietin, että mä olen kuitenkin nelikymppinen siinä vaiheessa, jos ovelle tulee tutun näköinen nuori mies tai nainen. Ei ne ole kuitenkaan millään tapaa mun omia lapsia.”
Ajatus oman perimänsä antamisesta toisille voi vaikuttaa arkijärjellä oudolta. Yksittäiseltä luovuttajalta voidaan hankkia viiteen perheeseen lapsi. Sama perhe voi myös hankkia samalta luovuttajalta useampia lapsia. Teoriassa biologisia lapsia voi siis kävellä kadulla vastaan useampiakin, ilman että heistä tietää. Aluksi lakiuudistus käänsi luovuttajien määrän laskuun. Luku kuitenkin palautui muutamassa vuodessa ennalleen.
”Luovuttajien profiili vaihtui niin, että nykyisin luovuttajasta on hyvä asia, että lapsi saa selville biologisen alkuperänsä. Luovutus nähdään hienona mahdollisuutena auttaa lapsettomuudesta kärsiviä”, kertoo Lapsettomien yhdistyksen Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Anne Lindfors.
Lindforsin puheista käy ilmi, että useat ovat uteliaita oman perimänsä osalta ja ottavat yhteyttä hedelmöitysklinikoihin luovutuksen jälkeen. Vaikka luovuttajalla ei olekaan oikeudellisia velvotteita syntyneeseen lapseen, myös luovuttajat ovat kiinnostuneita omien sukusolujensa matkasta.
”Monet luovuttajat toivovatkin, että saavat tietää onko raskaus alkanut. Mutta ne eivät ole missään tapauksessa omia lapsia”, täsmentää Lindfors.
Saman vahvistaa myös naurahtava Ella.
”Olisihan se mielenkiintoista nähdä, miten elämässä potkii näillä geeneillä.”
Jyväskylän lapsettomuusklinikka In-tiimin henkilökunta näyttää asialliseen ja ystävälliseen sävyyn alan laitteistoa. Vaikka he käsittelevätkin päivittäin siemennestettä, asiasta ei heitetä huumoria. Sukusolujen luovuttaminen on noussut lapsettomuushoidoissa merkittäväksi keinoksi taistelussa lapsettomuutta vastaan. Selitys tähän löytyy lapsettomuuden syistä, jotka ovat Lindforsin mukaan hankalasti havaittavissa.
”Monesti syynä on useampia tekijöitä, miksi raskaus ei ala. Usein ei ole yhtä tarkkaa syytä tai syytä ei yksinkertaisesti löydy.”
Miehillä syy on usein heikentynyt siemennesteen laatu. Suuntaa antavia lukuja lapsettomuuteen on vaikea antaa. Korkea ikä ja ylipaino aiheuttavat lapsettomuutta. Naisilla myös liiallinen laihuus vaikuttaa negatiivisesti hormonitoimintaan.
”Lääkärit eivät pysty ratkaisemaan esimerkiksi sitä, miksi hyvälaatuinen alkio ei tartu kohtuun. Siinä on paljon ratkaisemattomia seikkoja. Luontoa tai ihmisen kehoa ei voi pakottaa aloittamaan raskautta. Mutta hyvin monia pystytään auttamaan luovutetuilla sukusoluilla.”
Hoidot ovat usein psyykkisesti raskaita. Niihin liittyy vaihtelua toivon ja epätoivon välillä. Lapsettomien panostus on myös ajallisesti ja taloudellisesti suuri. Arviolta jopa viidenneksellä pariskunnista on ongelmia lasten hankkimisessa.
Osa joutuu jonottamaan sukusoluja pitkäänkin. Tilanne vaihtelee paikkakunnittain, mutta useimmat joutuvat jonottamaan hoitoja luovuttajien pulasta johtuen. Kalliit hoidot joudutaan ostamaan usein yksityiseltä puolelta, joka asettaa myös lapsettomat parit eriarvoiseen asemaan.
”Etenkin spermanluovuttajista on pulaa. Olisi toivottavaa, että jos joku näkee pystyvänsä sellaiseksi hyväntekijäksi lapsettomille, hän ottaisi klinikoihin yhteyttä”, toivoo Klinikka In-tiimin erikoislääkäri Anna Kivijärvi.
Raha ei kuitenkaan ole ainoa eriarvoistava tekijä. Ylilääkäri Jalkasen mukaan esimerkiksi Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä ei hoideta naispareja, joka on linjassa muiden julkisten sairaaloiden tarjoaman hoidon kanssa. Syy tähän ei ole eettinen periaate, vaan hoitojen priorisointi. Luovutetuista sukusoluista on niin suuri pula, ettei julkinen puoli kykene hoitamaan kaikkia.
Sukusolujen luovuttamisen tavallisuudesta kertovat hedelmöityshoitojen tilastot. Vuonna 2010 kaikista hedelmöityshoidoista 15 prosenttia tehtiin luovutetuilla sukusoluilla. Kaiken kaikkiaan hedelmöityshoidoista syntyi 2687 lasta, joka on hieman yli neljä prosenttia vuonna syntyneistä lapsista.
Hoitojen kautta apua saaneita perheitä on useita ja tutkimusten valossa hoidot näyttävät toimivan. Esimerkiksi lastenpsykiatri Leena Repokarin kaikkia hedelmöityshoitoja tarkasteleva väitöstutkimus vuodelta 2008 paljastaa, ettei koeputkihedelmöitys ole riski vanhempien mielenterveydelle, parisuhteelle tai vanhemmuudelle. Lindforsin mukaan tämä voi johtua hedelmöityshoitoihin lähteneiden sitoutumisesta projektiin.
”Vaikka luulisi, että koeputkihedelmöitys toisi omat haasteensa vanhemmuuteen, niin se tuntuu toimivan hyvin juuri valmentautumisen takia.”
Perimä vaihtuu melko ripeään tahtiin. Terveystarkastuksien jälkeen luovuttajille annetaan lain edellyttämä neuvonta, jossa käy ilmi lapsen oikeuksien lisäksi myös se, ettei luovuttajalla ole lapsen suhteen velvollisuuksia tai oikeuksia. Itse luovutusprosessi on hyvin yksinkertainen.
”Naisluovuttajalle prosessi vaatii hormonihoidon ja pienen kirurgisen toimenpiteen munasolujen kalastamiseen. Miehellä sukusolujen luovutus on teknisesti helpompi juttu. Riskit siihen luovutukseen liittyen ovat olemattomat”, kertoo ylilääkäri Jalkanen.
Kivijärven mukaan naisilla saattaa esiintyä pientä turvotusta, mutta oireet eivät ole erityisen vakavia. Myös Ella toteaa, etteivät hänen kohdallaan hoidot olleet erityisen raskaat. Päällimmäiset syyt sukusolujen luovuttamiseen eivät näytä liittyvän niinkään riskeihin tai kulunkorvaukseen.
”Alun uteliaisuuden jälkeen koin, että on hienoa olla auttamassa ihmisiä, jotka uhraavat oman lapsen hankkimiseen tolkuttoman määrän aikaa ja rahaa. Lisäksi äiti on valmis kantamaan vieraan ihmisen perimän vain raskauden kokemisen ja biologisen äitiyden takia.”
Lindforsin mukaan lakiuudistus selkeytti prosessia, joka tukee kaikkien luovutuksessa osana olevien tilannetta.
”On monia lasta toivovia, joilla on kaikki kunnossa, mutta eivät saa lasta. Jos joku siinä pystyy auttamaan, niin miksi ei? Silloin hän antaa elinikäisen avun.”
Nykyiset olosuhteet ovat hyvät sekä luovuttajille että vastaanottajille. Sukusoluluovutuksilla syntyneiden lasten määrä on kasvanut jatkuvasti.
Vaikka luovuttajien määrä on kasvanut, lähes kaikki kotimaiset klinikat joutuvat hankkimaan sukusoluja myös ulkomailta. Suomalaista siementä tarvitaan yhä lisää.
Ellan nimi on muutettu.