Ei hakutuloksia.

Teksti  Minna Tiainen

Tohtori perustutkintona

Philipp Lehmann on ollut bio- ja ympäristötieteiden jatko-opiskelijana nelisen vuotta.

Tietyillä aloilla koulutetaan valtavia määriä tohtoreita. Kun suuri osa valmistuneista hakee töitä miekan ja hatun kanssa, olot voivat olla tukalat maistereille.

 

55 maisteria, 22 tohtoria. Vuonna 2012 Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitos laski työmarkkinoille huikean korkeasti koulutettuja ammattilaisia.

Jyväskylän yliopistolta löytyy useita aloja, joilla tohtoreita valmistui viime vuonna kolmasosa tai jopa lähes puolet maistereiden määrästä. Biotieteiden lisäksi muun muassa fysiikan ja tietotekniikan laitoksilla jaettiin suhteellisesti suuret määrät tohtorinhattuja.

Erityisesti biotieteillä tilanne näkyy, kun valmistuneet hakevat töitä. Evolutiivisen ekofysiologian jatko-opiskelija Philipp Lehmann kertoo kuulleensa, että jotkut työnantajat odottavat työnhakijalta jopa useampaa maisterin tai tohtorin tutkintoa.

“Koska näitä tyyppejä on, niin työnantajat pyrkivät hankkimaan tosi kovasti koulutettuja”, hän arvelee.

Lehmann uskoo, että työnantajat suosivat tohtoreita sellaisissakin töissä, joihin maisterin tutkinto riittäisi. Tilanne on tuttu myös bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtajalle Jari Ylänteelle.

“Onhan sellaista ollut, että on työpaikka, jossa on vaatimuksena maisterin tutkinto, mutta tohtori on mennyt ohi”, hän sanoo.

Esimerkiksi tutkimus- ja kehitystehtävissä tohtorin tutkinnon hyödyt on helppo ymmärtää. Koulutusinflaatiosta kertoo kuitenkin se, että tohtorien lisäksi myös muita alalta valmistuneita on päätynyt hakemaan koulutustaan vastaamatonta työtä. Ylänteen tietojen mukaan ainakin Keski-Suomessa osa maistereista on hakenut ammattikorkeakoulusta valmistuneille sopivia työpaikkoja. Työllistymisvaikeudet siis valuvat alaspäin koulutusasteikolla.

Vaikka biotieteissä koulutetaan runsaasti tohtoreita kautta Suomen, tilanne voisi olla vaikeampikin. Ylänteen mukaan ulkomailla on vielä Suomeakin yleisempää, että yritykset edellyttävät asiantintijoiltaan tohtorin tutkintoa.

 

Tohtoreita on koulutettu paljon, koska siihen on ollut varaa. Bio- ja ympäristötieteissä ulkopuolista rahoitusta on ollut saatavilla runsaasti, ja laitos on tutkimusorientoitunut.

Ja toisin kuin esimerkiksi tietoteknikoille, bio- ja ympäristötieteilijöille ei ole riittänyt tarpeeksi työpaikkoja varsinkaan Jyväskylän alueelta. Ylänne kannustaisikin valmistuneita lähtemään muille paikkakunnille tai jopa ulkomaille.

“Eihän me kouluteta Keski-Suomea varten ihmisiä”, hän toteaa.

Lehmann on samoilla linjoilla. Hän epäilee, että tohtorin tutkintoon jatkaminen on monille yksinkertainen tapa pysyä Jyväskylässä ja välttää työttömyys.

“Luulen, että monelle tohtorin tutkinto kotiyliopistossa on helppo tie ulos. Sillä pelaa pari vuotta aikaa”, hän toteaa.

 

Lehmann huomauttaa, että nykytilanne haaskaa valtion resursseja. Tällä hetkellä joidenkin korkeakouluopiskelijoiden on työllistyäkseen pakerrettava yliopistolla väitöskirjaa kolmekymppisiksi asti, vaikka maisterin tutkintokin antaisi erinomaiset edellytykset työelämään.

“Ehdottomasti tämä on valtion kannalta uskomattoman paljon omaan jalkaan ampumista”, hän toteaa.

Jatkossa tilanteeseen saattaa olla tulossa muutos. Ainakin Suomen Akatemia suuntaa tutkimusrahoitusta entistä enemmän jo väitelleille tutkijoille. Ylänteen mukaan muutos alkaa hiljalleen näkyä yliopiston käytävillä.

 

Lehmann ei valinnut jatko-opintoja ostaakseen itselleen miettimisaikaa.

Tutkimus on vienyt hänet mennessään, ja kovasta kilpailusta huolimatta hän tahtoo jäädä tutkijaksi yliopistolle. Oppilaitoksen vaihdos on silti edessä: Lehmann aikoo suunnata väitöksensä jälkeen ulkomaille.

Sinne, mistä muidenkin tohtoreiden kannattaisi ehkä alkaa katsella työpaikkoja.

 

Suuria eroja tiedekunnittain

Tohtoreiden määrät vaihtelevat Jyväskylän yliopistolla suuresti tiedekunnasta ja laitoksesta toiseen.

Kaikista tiedekunnista suhteellisesti vähiten tohtoreita tuotti viime vuonna kasvatustieteiden tiedekunta, josta valmistui 12 tohtoria ja 255 maisteria.

Suhteellisesti paljon tohtoreita valmistui viime vuonna sen sijaan bio- ja ympäristötieteiden laitoksen lisäksi muun muassa fysiikan, kemian ja tietotekniikan laitoksilta.

Fysiikalta valmistui viime vuonna 37 maisteri ja 11 tohtoria, tietotekniikalta 44 maisteria ja 11 tohtoria. Kemialta valmistui 13 tohtoria 33 maisteria kohden.

Runsas ulkopuolinen tutkimusrahoitus on suurten tohtorimäärien taustalla myös fysiikan ja tietotekniikan laitoksilla. Näillä aloilla työllisyystilanne näyttää kuitenkin erilaiselta kuin biotieteissä.

Fysiikan laitoksen johtaja Jukka Maalampi sanoo, että valmistuneet löytävät mukavasti työpaikkoja, vaikkei laitos pystykään ottamaan kovin monia tohtoreistaan myöhemmin post doceiksi. Myös tietotekniikan laitoksen johtajan Tuomo Rossin mukaan työpaikkoja löytyy niin hyvin, ettei tohtorien suuri määrä ole ongelma. Omat maisterit päätyvät useimmiten työelämään, ja suurin osa laitoksen tohtorikoulutettavista tulee muualta. Väitöskirjatutkijoita haalitaan kansainvälisten verkostojen avulla, minkä lisäksi jatko-opiskelijoita siirtyy oppiaineeseen myös muista tiedekunnista.

Rossi on tyytyväinen tilanteeseen.

“Yritetään pitää samaa tahtia yllä jatkossakin”, hän toteaa.

Kemian laitoksella viime vuoden suuri tohtorimäärä on laitoksen johtajan Jan Lundellin mukaan poikkeuksellinen tilastopiikki. Se johtuu siitä, että aiemmin aloittaneita jatko-opiskelijoita viime aikoina on usutettu valmistumaan.


 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.